Äänestys: Punnitse omatuntosi

[scholl]

Otan vastuun vahingosta, mutten suorita rangaistusta. Toki sen saattaisin tunnustaa ilomielinkin, mutta sanoa samalla: haistakaa paska mulkut, teidän maahanne en tule. Kyllä pitää olla sen verran kartalla asioista, että tietää, jos joku laki on päinhemmettiä laadittu. Noissa mainituissa rangaistuksissahan puhutaan murhatuomiosta ja jos jostain tahattomasta hampuusin yliajosta saa murhatuomion niin silloin en sellaista kyllä alkaisi suorittamaan.

 

[Evil]

Otan vastuun vahingosta, mutten suorita rangaistusta. Toki sen saattaisin tunnustaa ilomielinkin, mutta sanoa samalla: haistakaa paska mulkut, teidän maahanne en tule. Kyllä pitää olla sen verran kartalla asioista, että tietää, jos joku laki on päinhemmettiä laadittu. Noissa mainituissa rangaistuksissahan puhutaan murhatuomiosta ja jos jostain tahattomasta hampuusin yliajosta saa murhatuomion niin silloin en sellaista kyllä alkaisi suorittamaan.

Eli tunnustat, joudut tutkintavankeuteen, myönnät syyllisyyden ja kun tuomio napsahtaa, sanot vain että "en istu" ja haihdut ilmaan? Vai ajattelitko, että tuomari sanoo: "Normaalisti tästä lusitaan 20 vuotta, mutta koska sinä et halua lusia niin sinun ei tarvitse. Mene Suomeen, tilasimme sinulle yksityiskoneen."

 

[scholl]

Eli tunnustat, joudut tutkintavankeuteen, myönnät syyllisyyden ja kun tuomio napsahtaa, sanot vain että "en istu" ja haihdut ilmaan? Vai ajattelitko, että tuomari sanoo: "Normaalisti tästä lusitaan 20 vuotta, mutta koska sinä et halua lusia niin sinun ei tarvitse. Mene Suomeen, tilasimme sinulle yksityiskoneen."

Ei vaan tunnustaisin vasta myöhemmin, kun olen Suomessa. En mä jossain haistavittu maassa ala mitään tunnustamaan. Tuskin minua täältä käydään etsimässä kuten jotain Adolf Eichmannia, jos olisin vahingossa ajanut jonkun beduiinin yli.

edit. enkä tiedä tunnustaisinko poliisille vai kenelle. Turhaa spekulointia se tässä vaiheessa

 

[Rautapohkeet]

Pakenen tietysti. Ei paljoa kiinnostaisi johonkin epämääräiseen vankilaan mennä lusimaan 20 vuoden kakkua.

 

[Rautapohkeet]

Matkustat bussissa/junassa. Vieressäsi - toisella puolella käytävää - matkustaa nuori nainen ja hänen edessään nuori mies. Teitä lukuunottamatta koko matkustamo on täysin tyhjä. Kotvan kuluttua he jäävät samalla pysäkillä pois. Kulkuvälineen jatkettua jonkin aikaa matkaa havaitset, että sekä naiselta että mieheltä on jäänyt lompakko penkille. Havaitset, että kummassakin on kohtalaisen paljon rahaa sisällä.

Miten toimit?

Mieheltä vien rahat ja upotan lompakon mereen ja naiselle puolestaan soitan ja kerron löytäneeni hänen lompakkonsa ja riippuen ulkonäöstä ehdotan tapaamista.

 

[Uleåborgir]

Ikävä huomata, että kiinnijäämisen mahdottomuus on näinkin monelle lupalappu tehdä väärin. Toki kysymyksenasettelu on omiaan vesittämään koko äänestyskysymyksen, koska näin kysymyksen ongelma on enemmänkin semanttinen.

 

[Ted Raikas]

Ikävä huomata, että kiinnijäämisen mahdottomuus on näinkin monelle lupalappu tehdä väärin. Toki kysymyksenasettelu on omiaan vesittämään koko äänestyskysymyksen, koska näin kysymyksen ongelma on enemmänkin semanttinen.

No alkuperäisessä kysymyksessä liikutaan tosiaan niin äärimmäisyydessä, jossa punnitaan todennäköisesti oman elämänkohtalon kannalta erittäin merkittävää asiaa. Minusta on pikemminkin ilahduttavaa, että ihmiset noinkin suorasukaisesti toteaisi pelastavansa oman persnahkansa, eivätkä sorru hurskasteluun ja väitä ilmoittautuvansa rehdisti syyllisiksi virkavallalle, vaikka tosiasiassa eivät sitä tekisikään.

Ei ole mielestäni häpeä tunnustaa olevansa tietyssä ääritilanteessa itsekäs ja myös ajattelevansa itselleen läheisiä ihmisiä. Käytännössä melkein kaikki meistä loppupelissä punnitsee siltä kantilta joutuessaan todella vaikeiden päätösten eteen.

 

[Uleåborgir]

No alkuperäisessä kysymyksessä liikutaan tosiaan niin äärimmäisyydessä, jossa punnitaan todennäköisesti oman elämänkohtalon kannalta erittäin merkittävää asiaa. Minusta on pikemminkin ilahduttavaa, että ihmiset noinkin suorasukaisesti toteaisi pelastavansa oman persnahkansa, eivätkä sorru hurskasteluun ja väitä ilmoittautuvansa rehdisti syyllisiksi virkavallalle, vaikka tosiasiassa eivät sitä tekisikään.

Ei ole mielestäni häpeä tunnustaa olevansa tietyssä ääritilanteessa itsekäs ja myös ajattelevansa itselleen läheisiä ihmisiä. Käytännössä melkein kaikki meistä loppupelissä punnitsee siltä kantilta joutuessaan todella vaikeiden päätösten eteen.

Ymmärrän toki äänestyksessä "pakenisin"-vaihtoehtoon päätyneiden kannan ja että siihen on hyviä syitä. Mutta meikäläisen omatunto on kyllä liiankin herkkä. Pikkurikoksiin on silti osa näköjään ihan valmiina, jos vain tilaisuus tulee. Minun lompakkoni on aikoinaan löytynyt poliisilaitokselta vanhalla sisällöllä, vaikka siellä olikin juuri sellainen "varastettava" summa, joka minulle oli paljon siihen aikaan ja olisi kyllä nytkin.

 

[Northern King]

Matkustat bussissa/junassa. Vieressäsi - toisella puolella käytävää - matkustaa nuori nainen ja hänen edessään nuori mies. Teitä lukuunottamatta koko matkustamo on täysin tyhjä. Kotvan kuluttua he jäävät samalla pysäkillä pois. Kulkuvälineen jatkettua jonkin aikaa matkaa havaitset, että sekä naiselta että mieheltä on jäänyt lompakko penkille. Havaitset, että kummassakin on kohtalaisen paljon rahaa sisällä.

Miten toimit?

Palauttaisin lompakot rahoineen omistajilleen.

Tuohon avauskysymykseen en osaa kyllä vastata. Sitä voi spekuloida, mutta en osaisi vastata ennen kuin tuollainen tapaus tulisi omalle kohdalleni.

 

[Jukan takahiukset]

Todennäköisesti pakenisin ja jatkaisin elämääni. Vaikea sanoa, miten oikeasti reagoisi tilanteeseen. Ehkäpä sitä myöhemmin elämässä osaisi elää asian kanssa? Tiedä häntä.

Riippuu vähän jollain tavalla, että minkälainen ihminen sinne alle jäisi. Olisiko kyseessä joku puliukko/narkkari vai viimeisillään raskaana oleva nainen, tai vaikkapa lapsi? Puliukon tai narkkarin yliajamisesta en tuntisi niin suurta tuskaa.

Löydetyn rahan pitäisi myös itselläni. Kyllä sille käyttöä löytyisi. Jos jonkun seurakunnan rahasäkki löytyy tienposkesta, niin varmasti otan talteen ja käytän puoliriettaaseen elämään.

 

[Baldrick]

Turha siinä omaa elämäänsä hukkaan heittää, jos kaveri on kuukahtanna siihen tielle. Toki jos voit itse vaikuttaa vielä siihen, että kuoleeko vai pysyykö hengissä, niin homma menee pykälää kimurantimmaksi. Silloin ehkä jäisin.

Vastasin pakenemisen, koska kuollutta ei saa takaisin sillä, että itse menee istumaan jonnekin kuppaiseen vankilaan.

 

[ms.qvist]

Rahat palauttaisin riippumatta niiden alkulähteestä. Jos sitten olisi jossakin omituisessa pakkotilanteessa varastettava perheelle ruokaa (tai vaikka rahaa jos eloonjäänti on siitä kiinni) niin tekisin sen silmää räpäyttämättä ja mielestäni ihan moraalisesti.

Jonkun kerran olen joutunut tilanteeseen, jossa omatuntoni (moraalinen minäni) on joutunut koetukselle mutta lopulta on ollut hyvin helppoa päätyä lopputulokseen ja vieda löytämäni lompakko löytötavaratoimistoon tai kaupan infoon. Kerran teininä pistin 20 markkaa omaan taskuun kun löysin ne Särkänniemestä Näsineulan "alakerrasta", mutta ratkaisu liene täysin ymmärrettävä ja toisaalta kyseessä oli todellakin kaksikymmentä markkaa setelinä huvipuiston vetonaulan lattialta löydettynä rutussa. Mieleeni ei edes tullut, että olisin tehnyt jotain väärää, sen sijaan ensimmäinen ajatus oli se, että nyt on enemmän rahaa huvitteluun.

Nyt varmaan vasta äärimmäisessä pakkotilanteessa varastaisin löytämäni rahat (ja palauttaisin lompakon johonkin tai pudottaisin sen kirjelaatikkoon - sinne niitä on aika usein pudotettukin ja lajittelukeskuksesta sitten toimitettu eteenpäin poliisille). Tällainen äärimmäinen pakkotilanne liene terveydelliset syyt, nälkä tms. Mutta en usko, että varastaisin rahaa saadakseni jotain "kivaa" itselleni. Se olisi vastoin omaatuntoani.

vlad.

 

[Baldrick]

Kyllä, mä olen kusipää ja ilmeisesti se on aika harvinaista, kun lisäkseni vain yksi nimimerkki täällä on sanonut vievänsä rahat. Ihan hyvä niin, ei kaltaisiani tarvita maailmaan yhtään lisää.

Älä huoli, et ole ainut. Kyllähän siinä itsekin ottaisin massit, mutta lompsat jättäisin penkille. Jos se nainen oli kammokissa, niin ehkä hänelle veisin lompsan rahoineen ;) Ehkä saattaisin jopa palauttaa jos olisin oikein hyvällä fiiliksellä, mutta pääasiassa lompakossa on aina tilaa vähän ylimääräiselle.

 

[Lert]

Meikäläistä kiusaa aika usein liian herkkä omatunto niissä tapauksissa jos olen jättänyt esimerkiksi huomauttamatta jollekin tuntemattomalle tyypille kaupassa tai kadulla että sulta putos hanska maahan.
Joskus tulee aika pitkäänkin pohdittua tuollaisia "lapsellisia" tapauksia.

 

[Musta Nuoli]

Kerran teininä pistin 20 markkaa omaan taskuun kun löysin ne Särkänniemestä Näsineulan "alakerrasta", mutta ratkaisu liene täysin ymmärrettävä ja toisaalta kyseessä oli todellakin kaksikymmentä markkaa setelinä huvipuiston vetonaulan lattialta löydettynä rutussa. Mieleeni ei edes tullut, että olisin tehnyt jotain väärää, sen sijaan ensimmäinen ajatus oli se, että nyt on enemmän rahaa huvitteluun.

Ei tuossa ole mitään väärää tapahtunutkaan. Lompakon löytäminen on eri juttu, mutta jos löydän vaikkapa kadulta setelin (sanottakoon nyt vaikkapa viiden euron setelin, niin tehdään tuohon 20 markan seteliin vähän inflaatiokorjausta), niin totta kai sen pidän. En lähde mitään pikkuseteliä kiikuttamaan poliisilaitokselle ja selittämään, että "löysin vitosen kadulta. Omistaja saa tulla hakemaan jos ilmoittaa setelin sarjanumeron".

Jos nyt joku 50 euron seteli löytyy sileänä ja sellaisenaan jostain paikasta, niin ottaisin setelin kyllä ylös, mutta katselisin vähän ympärilleni selvittääkseni mistä olisi kyse ja missä mennään. Jos vaikka jossain junan lattialla olisi seteli ja kohta paikalle köpöttäisi ruttuinen mummo voivottelemaan, että hän hukkasi viimeiset eläkerahansa tänne jonnekin, niin antaisin setelin kyllä mummolle. Jos taas paikalle tulisi joku möhömahainen liikemies tai aggressiivisen oloinen epatto pyörimään sen näköisenä, että nyt ovat köyhien selkänahasta revityt optiorahat tai keskikaljaan tarkoitetut ryöstörahat kadonneet, niin mitään en puhuisi.

Otetaan näiden kuvitteellisten tapauksien jatkoksi vähän isompi summa. Oletetaan, että olisitte edelleen siinä samassa tyhjässä junassa/bussissa, puolityhjä reppunne vieressänne. Huomaisitte, että viereisellä penkkirivillä olisi jompi kumpi seuraavista vaihtoehdoista:
a) avonainen muovikassi täynnä pieniä, käytettyjä seteleitä - pussissa näyttäisi kuitenkin olevan tuhansien, ellei kymmenien tuhansien edestä rahaa
b) avonainen salkku, jossa ei olisi nimeä tai mitään muutakaan identifikaatiota, mutta jossa olisi isoja seteleitä siisteissä pinoissa. Salkussa olisivat myös kumihansikkaat ja ase, joka näyttäisi aidolta.

Rahojen alkuperät jäisivät arvailujen varaan. Ne voisivat olla ryöstäjän tai huumerikollisen rahoja, kidnappaajan jättämiä rahoja tai jotain aivan muuta. Mistäpä sen tietäisi?

Ottaisitteko rahat, vai ilmoittaisitteko poliisille? Vai ottaisitteko ensin rahat ja ilmoittaisitte sitten poliisille? Vaiko kenties osan rahoista? Vaiko vain toisessa tapauksessa?

Itse taitaisin ottaa kummassakin tapauksessa rahat ja B-tapauksessa vieläpä myös aseen. Katsoisin kyllä monta kertaa, ettei ketään ole tulossa ja ettei mitään piilokameraa/valvontakameraa näyttäisi olevan. Sitten vain siihen puolityhjään reppuun joko muovipussi tai salkku sellaisenaan. Sen jälkeen toiseen vaunuun ja pian junasta/bussista ulos. Reppu rahoineen johonkin juna-aseman säilytyslokeroon pariksi päiväksi, jona aikana eläisin normaalisti ja lukisin erittäin suurella mielenkiinnolla uutisia, pikku-uutisia ja mahdollisia rikosuutisia.

Jos kävisi ilmi, että rahat kuuluvat jollekin, jolta ne on ryöstetty, niin palauttaisin rahat sekä A- että B-tapauksessa, tosin edellyttäisin 10% löytäpalkkiota. Jos rahat olisi ryöstetty joltain Björn Wahlroosilta, niin rahat saattaisivat jäädä kokonaan itselleni, koska keinottelevalla ketkulla riittäisi verirahoja muutenkin. Pistäisin osan rahoista hyväntekeväisyyteen, jotta Nallen rahoista olisi kerrankin hyötyä jollekin vähäosaiselle.

Jos mitään ei kuuluisi pariin päivään eikä kukaan rahojen laillinen omistaja niitä peräänkuuluttaisi, niin tekisin johtopäätöksen, että kyse on rikollisten rahoista. Siinä tapauksessa pitäisin sekä A- että B-vaihtoehdossa rahat itselläni. Parempi se huumeraha minun taskussani kuin ruokkimassa huumekauppiasta ja tämän bisneksiä.

 

[alwahla]

a) avonainen muovikassi täynnä pieniä, käytettyjä seteleitä - pussissa näyttäisi kuitenkin olevan tuhansien, ellei kymmenien tuhansien edestä rahaa
b) avonainen salkku, jossa ei olisi nimeä tai mitään muutakaan identifikaatiota, mutta jossa olisi isoja seteleitä siisteissä pinoissa. Salkussa olisivat myös kumihansikkaat ja ase, joka näyttäisi aidolta.

Nykyään lähes kaikissa junissa ja busseissa tuntuu olevan valvontakamera, joten varmistaisin ensiksi sen, että näkyvätkö nämä kyseiset rahakassit kameran linssissä. Tämän jälkeen tutkisin vaivihkaa ja erittäin nopeasti muovikassin sekä salkun.
Todennäköisimmin ottaisin muovikassista pikkaisen löytypalkkiota, jonka jälkeen häipyisin mahdollisimman nopeasti junasta edelleen samaa varovaisuutta noudattaen. Jos taloudellinen tilanteeni sitä edellyttäisi, voisin kuvitella ottavani pienen provikan myös salkusta, mutta aseen jättäisin sikseen.

Miksi joku suomalainen multimiljonääri pitäisi asetta salkussaan ja vielä latoisi kyseisen salkun täyteen rahaa? Tunnen vain yhden tapauksen, jossa miljonääri suorittaa kaikki ostokset isolla kasalla riihikuivaa rahaa. Tuollainen julkinen rahojen levittely ei vaan minusta tunnu kovinkaan suomalaiselta toimintatavalta.