Äänestys: Punnitse omatuntosi

[Vanha Len]

Jatkiksen kirjoittajien omatunto nyt koetukselle.

Ajatusleikki: Ajat autolla kuoliaaksi ihmisen sellaisessa maassa, jossa kyseisestä tapahtumasta vankilatuomio on vähintään 20 vuotta ja maksimi elinkautinen.

Ketään ei ole näkemässä onnettomuutta ja tiedät 100% varmuudella, ettet jää kiinni. Mitä teet...? Pakenet ja elät asian kanssa lopun elämääsi vai menet suoraselkäisenä ilmoittamaan onnettomuudesta ja aloitat tuomiosi kärsimisen?

Äänestys on raaka ja siinä on vain kaksi vaihtoehtoa.

 

[Muhkea]

Pakenen tietysti.

 

[Killeri]

Pakenen tietysti.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Sama.

 

[Lunatico]

Pakenen tietysti.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Sama.

Vahva sama.

 

[Mas@]

Ei tuollaisen asian kanssa voi elää, jos tietää että on aiheuttanut ihmisen kuoleman. Voi olla että aluksi pakenisin mutta lopulta tunnustaisin.

 

[ms.qvist]

Jouduin miettimään hiukan mutta loppujen lopuksi päätös oli varsin helppo tehdä. Koska minulle keskimäärin ihmishenki ei ole pyhä - ei edes omani - pakenen paikalta. Voi olla, että koen omantunnontuskia jonkin aikaa mutta niiden kanssa varmasti oppii elämään ennemmin kuin oppisin elämään jossain vankilassa, jossa ulkomaalaisena kenties joutuu pelkäämään päivästä toiseen oman selviytymisensä puolesta.

vlad.

 

[Snakster]

Kysymys kuuluisi ehkä asetella niin, että ihminen ei kuolisikaan, vaan jäisi henkiin sellaisessa tilassa, että kuolema korjaisi ilman välitöntä hoitoa. Siinä tapauksessa kolarin jälkeisellä toiminnalla pystyisi vaikuttamaan ihmishengen pelastumiseen.

 

[Aunt Wang]

En lukenut aloitusviestiä, joten luulin että tämä käsitteli tekojen seuraamuksia nyt yleisesti. Tuli laitettua että en pakenisi. Vaan nyt kun asia käsittelikin murhaa, jolla ei ole todistajaa:

Todellakin pakenisin.

Mitä sitä nyt suotta pilaamaan elämäänsä, kun yksi on jo pilalla. Ja todennäköisesti sen pilalle menneen omaistenkin. Omatuntoa saattaisi koskea, mutta kai sen kanssa pystyisi oppia elämään.

 

[Musta Nuoli]

Ei tuollaisen asian kanssa voi elää, jos tietää että on aiheuttanut ihmisen kuoleman. Voi olla että aluksi pakenisin mutta lopulta tunnustaisin.

Kyllä Kimmo Sasikin voi asian kanssa elää, ja on vieläpä eduskunnassa. Pakenisin minäkin, tässä kuvitteellisessa joko/tai-skenaariossa, jossa ei ole yhtään tietoa mikä onnettomuuden aiheutti ja kuka sinne alle jäi. Tosielämässähän muuttujia olisi paljonkin. Jos ajaisi norminopeutta ja täydessä ajokunnossa (kännissä en koskaan ole ajanutkaan, mutta joskus esim. lievästi väsyneenä kyllä) ja sitten äkisti jostain pimeän mutkan takaa auton eteen loikkaisi tahallisesti joku itsemurhakandidaatti, niin olisihan se vähän eri asia kuin jos päättäisi elämänsä ensimmäisen kerran vetää kossupullon huiviin, kaasuttaa kahtasataa päiväkodin ohitse ja törmätä suojatietä ylittävään pikkutyttöön.

Ei se ihmishengen menetykseen johtava onnettomuus toki kenenkään mielestä niin vain painu, vaikka syy olisi täysin vainajassa. Yksi paskimmista metodeista tehdä itsemurha onkin mielestäni se, että itsarintekijä hyppää junan eteen tai ajaa henkilöautolla rekkaa päin. Jälkimmäisessä on erittäin todennäköistä, että rekkakuskikin saa vakavia vammoja, ja edellisessä junankuljettaja saa melkoiset traumat, koska ei yksinkertaisesti pysty junaa pysäyttämään jos etäisyys on liian lyhyt.

Itsari pitäisikin tehdä siististi ja muut ihmiset huomioiden, eli ketään ulkopuolista ihmistä ei pitäisi siinä yhteydessä traumatisoida, vahingoittaa tai jopa tappaa. Ensitöikseen itsarin tekijä saisi käydä ostamassa kaupasta Tena-vaipat ylleen ennen tekoaan, sillä äkkinäisen/väkivaltaisen kuoleman yhteydessä vainajat yleensä laskevat alleen samalla kun peräsuoli vapauttaa tavaransa.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Pakenisin, mutta omatunto ilmoittelisi vähän väliä. Kuolinvuoteellani tunnustaisin teon, tai vaihtoehtoisesti jättäisin perillisilleni selonteon tapahtuneesta.

 

[Kaukosäädin]

Jatkan matkaa ja kiroan kovaan ääneen auton mahdollisia kolhuja.

 

[_Kuusyks]

Jos noin härskisti käy niin tottakai pakenen paikalta. Ja väitän että 99,5% ihmisistä tekisi samoin.

Todennäköisesti ajattelisin: "Tämä on riittävä rangaistus että ymmärrän mitä olen tehnyt".


Jos taas otetaan tällainen esimerkki: Kävelen kauppakeskuksessa kaupassa jossa ei ole ketään lisäkseni. Törmään mallinukkeen joka kaatuu ja menee rikki. Kävelenkö kassalle ja kerron mitä tapahtui (ja mahdollisesti maksan nuken 50-100€) vai liukenenko paikalta?

Itseasiassa kirjoitin tuota sillä mielellä että tottakai ottaisin vastuun, mutta nyt kun ajattelen, niin en ottaisikaan. Todennäköisesti vain kävelisin liikkeestä pois muina miehinä. Paitsi jos olisin silloin hyvässä rahatilanteessa ja hyvällä fiiliksellä, niin voisin ottaakkin vastuun.


Häpeän itseäni. Kunnioitan niitä jotka oikeasti ottavat vastuun teoistaan.

 

[KiVi]

Eihän tuossa tilanteessa ole yhden yhtä syytä olla pakenematta. Täysin absurdi ajatus, että teon tunnustaisi, jos siitä ei muuten voi jäädä kiinni, siis kiinnijäämisen mahdollisuus on nolla.

Ei minun omatuntoani puhdistaisi minkään vertaa vankilassa istuminen. Sielläkin varmaan välillä pikkuisen harmittaisi kuolleen puolesta, vaikka miten hyvittäisinkin tekoni istumalla muiden rahoittamalla parinkymmenen vuoden pakkolomalla.

Ihan oikeasti, jos on täysin selvää heti teon jälkeen, että tästä ei jää kiinni ellei itse tunnusta, en vaan käsitä, miksi kukaan menisi tunnustamaan. Ei niin mitään järkeä.

 

[Killeri]

Eihän tuossa tilanteessa ole yhden yhtä syytä olla pakenematta. Täysin absurdi ajatus, että teon tunnustaisi, jos siitä ei muuten voi jäädä kiinni, siis kiinnijäämisen mahdollisuus on nolla.

Ei minun omatuntoani puhdistaisi minkään vertaa vankilassa istuminen. Sielläkin varmaan välillä pikkuisen harmittaisi kuolleen puolesta, vaikka miten hyvittäisinkin tekoni istumalla muiden rahoittamalla parinkymmenen vuoden pakkolomalla.

Ihan oikeasti, jos on täysin selvää heti teon jälkeen, että tästä ei jää kiinni ellei itse tunnusta, en vaan käsitä, miksi kukaan menisi tunnustamaan. Ei niin mitään järkeä.

Samoin ajattelin kun vastasin. Ketään ei saa henkiin vaikka palleista seinällä roikkuisit. Varmasti kaikilla omatunto kummittelisi, mutta niin se tekisi vaikka linnassa istuisitkin 20 vuotta, mutta uhri olisi siitä huolimatta kuollut.....

 

[-OO-]

Täysin mahdotonta sanoa ennen kuin tuollaiseen tilanteeseen oikeasti joutuu. Haluaisin kovasti sanoa että ottaisin suoraselkäisesti vastaan sen mitä tulee mutta en kyllä tiedä että riittäisikö sitten muna oikeasti tuollaiseen päätökseen. Ja jos tuosta tilanteesta pakenisin niin en sitten tiedä että pystyisikö tuon asian kanssa oikeasti elämään, vaikka minullakin on välillä kohtuullisen kylmä suhtautuminen asioihin.

 

[Evil]

Totta helvetissä otan ritolat. Ei se tyyppi siitä henkiin herää vaikka menisinkin lusimaan.

 

[mestari]

Otsikon kysymykseen vastaus: Pakenisin.

Miettikääpä sellaista tilannetta, että kävelisitte kadulla ja löytäisitte kassin, jossa on sisällä X tuhatta €uroa.(Tähän jokainen voi miettiä summan, joka on itselle "iso summa", toisille se on 1000€uroa toisille 50000€uroa.) Tässäkään tilanteessa ei luonnollisesti olisi kiinni jäämiseen vaaraa. Viette kassin kotiinne. Seuraavana päivänä luette lehdestä,että paikallisen ala-asteen/juniorijoukkueen/seurakunnan tms. rahastonhoitaja on hukannut kovalla työllä kerätyt rahat matkalla pankkiin. Miten on, pidät vai palautat rahat?

 

[Evil]

Seuraavana päivänä luette lehdestä,että paikallisen ala-asteen/juniorijoukkueen/seurakunnan tms. rahastonhoitaja on hukannut kovalla työllä kerätyt rahat matkalla pankkiin. Miten on, pidät vai palautat rahat?

Pidän. Niillä on kuitenkin vakuutus.

 

[Ted Raikas]

Kyllä sitä varmaan itsesuojeluvaisto ja puhdas selviytymisen halu voittaisi tuossa kohtaa, eli pakenisin.

Ihan oman tulevaisuuden kannalta kuin myös ajatellen omia läheisiä, joille olet tärkeä. Tuskin heidänkään elonsa iloksi muuttuisi jos sukulaisensa joutuisi elinkautiseen jossain vieraassa maassa ja olisi arvoitus, näkevätkö tätä ehkä enää koskaan.

 

[Killeri]

Otsikon kysymykseen vastaus: Pakenisin.

Miettikääpä sellaista tilannetta, että kävelisitte kadulla ja löytäisitte kassin, jossa on sisällä X tuhatta €uroa.(Tähän jokainen voi miettiä summan, joka on itselle "iso summa", toisille se on 1000€uroa toisille 50000€uroa.) Tässäkään tilanteessa ei luonnollisesti olisi kiinni jäämiseen vaaraa. Viette kassin kotiinne. Seuraavana päivänä luette lehdestä,että paikallisen ala-asteen/juniorijoukkueen/seurakunnan tms. rahastonhoitaja on hukannut kovalla työllä kerätyt rahat matkalla pankkiin. Miten on, pidät vai palautat rahat?

Pidän rahat ilman omantunnon tuskia.

 

[Trenchtown]

Aivan varmasti pakenisin. On siellä piikissä jo vaikka mitä ja se on pitkä piikki, joten kai sinne tuollainenkin mahtuu. Vaikka ei sitä tiedä, voi olla, että pidemmän päälle taakka kävisi liian suureksi kantaa. Toisaalta, jos se oli vahinko, niin ketä se sitten hyödyttää, että minä istun parhaassa tapauksessa loppuelämäni vankilassa? Ehkä se jonkun kosmisen moraalivaa'an asettaisi tasapainoon, mutta ei se sitä kuollutta takaisin tuo. Luulen silti, että primitiivireaktio olisi, että karkuun ja äkkiä.

 

[KiVi]

...

Taas on siis oletuksena, ettei teosta voi jäädä kiinni. Oletan, että kiinnijäämisen riskin olemattomuus koskee myös ystäviä, tuttuja jne., eli olen vapaa kaikista yhteisön paineista. Kukaan ei ihmettele, ei, kenellekään ei tule edes mieleen, että minullapa on yhtäkkiä paljon rahaa.

Totta kai pidän rahat. Ei voi olla olemassa toimivaa rangaistusta ilman pakotetta.

Käytännön elämässä palauttaisin rahat, koska oikeasti voi aina jäädä kiinni.

Onko muuten mahdollista, että ns. omatunto on yhteisön valvonnan seurausta? Yksilö tietää, että muut paheksuvat tekoa, jos saavat tietää siitä --> teko hävettää, mikä toimii estomekanismina. Tällöin tuollaisessa hypoteettisessa maailmassa, jossa ei voi jäädä kiinni, ei ole myöskään olemassa minkäänlaisia omantunnontuskia, koska ei ole olemassa mitään "väärän" käsitystä huijaamisen suhteen, koska huijaamista ei edes tunneta (ainakaan tämän tyyppisissä tapauksissa).

 

[alwahla]

Pakenisin ja yrittäisin elää normaalia elämää.

Loppuelämä jossain alkeellisessa majassa sekä alati kasvava pelko verikostosta eivät vaan nappaa.

 

[Trenchtown]

Pidän. Niillä on kuitenkin vakuutus.

Niinpä. Enkä ymmärrä, että miten jonkun surullisen kerkon hukkaama rahakassi liittyy minun löytämääni rahakassiin. Toisaalta, jos hävitetyt rahat olisivat kuuluneet vaikka Tepsin juniorijääkiekolle, saattaisin röllistelen lahjoittaa 50 % löytämästäni rahamäärästä heille, ettei heitä harmittaisi niin paljon. Mutta vähintään laadukkaan etelänmatkan verran jättäisin rahaa itselleni.

 

[alwahla]

Matkustat bussissa/junassa. Vieressäsi - toisella puolella käytävää - matkustaa nuori nainen ja hänen edessään nuori mies. Teitä lukuunottamatta koko matkustamo on täysin tyhjä. Kotvan kuluttua he jäävät samalla pysäkillä pois. Kulkuvälineen jatkettua jonkin aikaa matkaa havaitset, että sekä naiselta että mieheltä on jäänyt lompakko penkille. Havaitset, että kummassakin on kohtalaisen paljon rahaa sisällä.

Miten toimit?