Äänestys: Punnitse omatuntosi

[Snagari]

Matkustat bussissa/junassa. Vieressäsi - toisella puolella käytävää - matkustaa nuori nainen ja hänen edessään nuori mies. Teitä lukuunottamatta koko matkustamo on täysin tyhjä. Kotvan kuluttua he jäävät samalla pysäkillä pois. Kulkuvälineen jatkettua jonkin aikaa matkaa havaitset, että sekä naiselta että mieheltä on jäänyt lompakko penkille. Havaitset, että kummassakin on kohtalaisen paljon rahaa sisällä.

Miten toimit?

Ei kukkaroon mahdu sellaista rahamäärää, että ottaisin sieltä. Ei edes kahteen. Ottaisin kukkarot ja selvittäisin puhelinnumerot ja palauttaisin lompakot. Löytöpalkkiota odotellen.

 

[Evil]

Matkustat bussissa/junassa.
.
.
.
Miten toimit?

Vaikea kuvitella, koska en koskaan matkusta bussissa tai junassa. Raha toki kelpaa, joten enköhän nyysi fyrkat ja jätä lompsat aloilleen. Tai vie kuskille, että löysin tällaiset. Korttien ja muiden hävittäminen on vittumaista, joten en ainakaan roskiin nakkaisi niitä.

 

[Palstalegenda]

Tällä on näköjään paljon potentiaalisia SaiPan maalivahteja. Rahakysymyksissä, en ottaisi rahoja vaan palauttaisin. Se nyt on niin selvää varastamista ja toiselta pois. Ihmeellisen retaletta jengiä täällä. Sen sijaan tuo alkuperäinen kysymys, niin pakenisin paikalta ilman pienintäkään tarvetta miettiä, että miten tekisin. Se kun ei enää henkiin heräisi jos vankilassa istuisin. Jos heräisi, niin... pakenisin silti.

 

[Deko]

Nuo rahat (kadulta löydetyt/junaan jääneet) nyt ainakin palauttaisin. Saisihan siitä varmasti jonkun löytöpalkkionkin.

Autokolariin en ota kantaa.

 

[olkikuukkeli]

Kysymys kuuluisi ehkä asetella niin, että ihminen ei kuolisikaan, vaan jäisi henkiin sellaisessa tilassa, että kuolema korjaisi ilman välitöntä hoitoa. Siinä tapauksessa kolarin jälkeisellä toiminnalla pystyisi vaikuttamaan ihmishengen pelastumiseen.

Tämä. Muuten ehdot ovat pakenemiselle liian suotuisat: Et voi enää auttaa yliajamaasi, vaikka jäisit kärsimään rangaistuksesi. Maan täytyy lisäksi olla melko erikoinen, jotta tuo 20-vuotinen heilahtaisi pelkästä vahingostakin.

 

[Trenchtown]

havaitset, että sekä naiselta että mieheltä on jäänyt lompakko penkille. Havaitset, että kummassakin on kohtalaisen paljon rahaa sisällä.

Miten toimit?

Nyhtäisin massit pois ja veisin lompakot kuskille, että saisivat korttinsa sun muut tärkeät paperit (setelejä lukuun ottamatta) takaisin. Välttäisin kyseistä bussilinjaa jonkin aikaa siltä varalta, että jos autossa oli kamera, melkein aina niissä on. Välttämisaika riippuu rahamäärästä. Mitä enemmän rahaa, sitä pidempi välttämisaika. Tietenkin veisin lompakot kuskille vasta pois jäädessäni, hätäisesti ja niin, ettei tuo ehtisi tarkemmin tutkailla ulkonäköäni.

 

[Roku]

Ajatusleikki: Ajat autolla kuoliaaksi ihmisen sellaisessa maassa, jossa kyseisestä tapahtumasta vankilatuomio on vähintään 20 vuotta ja maksimi elinkautinen.

Ketään ei ole näkemässä onnettomuutta ja tiedät 100% varmuudella, ettet jää kiinni. Mitä teet...? Pakenet ja elät asian kanssa lopun elämääsi vai menet suoraselkäisenä ilmoittamaan onnettomuudesta ja aloitat tuomiosi kärsimisen?

Kyllä tässä tapauksessa kävisi niin että meikäläinen polkisi jalan konehuoneeseen ja liukenisi paikalta hyvin nopeasti.

Se miten asian kanssa myöhemmin eläminen onnistuisi, ei tuossa kohtaa ehkä tulisi mieleen.

 

[olkikuukkeli]

Matkustat bussissa/junassa. Vieressäsi - toisella puolella käytävää - matkustaa nuori nainen ja hänen edessään nuori mies. Teitä lukuunottamatta koko matkustamo on täysin tyhjä. Kotvan kuluttua he jäävät samalla pysäkillä pois. Kulkuvälineen jatkettua jonkin aikaa matkaa havaitset, että sekä naiselta että mieheltä on jäänyt lompakko penkille. Havaitset, että kummassakin on kohtalaisen paljon rahaa sisällä.

Miten toimit?

Tämä taas on helppo, on joskus lompakko tullut löydettyäkin, samoin kuin kännykkä... Palautan, tietysti. Mielestäni ainoa oikea teko tuossa tilanteessa. Löytöpalkkiosta olisin iloinen, mutta missään nimessä en palkitsisi itse itseäni toisen lompakosta. Varastaminen ei kuulu tapoihin.

 

[ufon_kaakao]

Matkustat bussissa/junassa. Vieressäsi - toisella puolella käytävää - matkustaa nuori nainen ja hänen edessään nuori mies. Teitä lukuunottamatta koko matkustamo on täysin tyhjä. Kotvan kuluttua he jäävät samalla pysäkillä pois. Kulkuvälineen jatkettua jonkin aikaa matkaa havaitset, että sekä naiselta että mieheltä on jäänyt lompakko penkille. Havaitset, että kummassakin on kohtalaisen paljon rahaa sisällä.

Miten toimit?

Ensimmäinen ajatus olisi varmaankin "better drink my own piss", joten jos käden ulottuvilla on pullo, kusen siihen ja kulautan kurkkuun. Lompakot palautan rahoineen omistajille tottakai (täytyy olla joko todella köyhä, tai muuten vaan kyrpä jos tuossa rupeaa rosvoksi). Kiroan sitten jälkeenpäin naurettavan pientä löytöpalkkiota tai vaihtoehtoisesti saan hyvän mielen jos lompakon omistaja osoittaa kiitollisuuttaan reilulla löytöpalkkiolla.

 

[Ötökkä]

Matkustat bussissa/junassa. Vieressäsi - toisella puolella käytävää - matkustaa nuori nainen ja hänen edessään nuori mies. Teitä lukuunottamatta koko matkustamo on täysin tyhjä. Kotvan kuluttua he jäävät samalla pysäkillä pois. Kulkuvälineen jatkettua jonkin aikaa matkaa havaitset, että sekä naiselta että mieheltä on jäänyt lompakko penkille. Havaitset, että kummassakin on kohtalaisen paljon rahaa sisällä.

Miten toimit?

Ei tulisi mieleenkään rahoja ottaa. Olen joskus lompakon jopa palauttanut, enkä edes katsonut miten paljon siellä rahaa oli. Puhelimenkin olen kerran hukannut ja eräs mies sen löysi. Soitti isälle ja kun menin puhelinta hakemaan, ei se mies suostunut edes ottamaan vastaan löytöpalkkiota, kun sanoi ettei opiskelijoilta rahaa huoli. Tuli hyvä mieli!

Miettikääpä sellaista tilannetta, että kävelisitte kadulla ja löytäisitte kassin, jossa on sisällä X tuhatta €uroa.(Tähän jokainen voi miettiä summan, joka on itselle "iso summa", toisille se on 1000€uroa toisille 50000€uroa.) Tässäkään tilanteessa ei luonnollisesti olisi kiinni jäämiseen vaaraa. Viette kassin kotiinne. Seuraavana päivänä luette lehdestä,että paikallisen ala-asteen/juniorijoukkueen/seurakunnan tms. rahastonhoitaja on hukannut kovalla työllä kerätyt rahat matkalla pankkiin. Miten on, pidät vai palautat rahat?

Minulla on oikeasti ihan perkeleellisen tarkka omatunto. Ei tarvitse paljoa sanoa/tehdä, että alkaa omatunto jyskyttämään. Kaikki tuollaisella rahalla ostettu luultavasti ahdistaisi minua, joten luultavasti ainoa mahdollisuus olisi rahojen palauttaminen.

En myöskään usko, että yliajotilanteessa olisin niin looginen, että paikalta pakeneminen tulisi mieleen. Luultavasti en tulisi edes ajatelleeksi seuraamuksia (itselleni siis) siitä, että soittaisin poliisin ja ensiavun paikalle. Myöhemmin se tunnustus tosin saattaisi ainakin jollain tasolla harmittaa - varsinkin jos tilanne olisi ollut täysi onnettomuus ja vahinko.

Joo, koko viesti varmasti kuullostaa hirveältä jeesustelulta, mutta vastasin niin kuin luulen että tekisin. Kaksi noista tilanteista tosin on täysin absurdeja.

 

[Jeepeli]

Olen ilmeisesti joko aivan idiootti tai muuten omituinen yleiseen mielipiteeseen nähden. Kolarihommassa paikalle jäisin ihan takuulla ja ottaisin vastaan sen mitä on tuleman. Lompakkojutussakaan en osaisi edes miettiä, kuskille tai löytötavaratoimistoon lompsat menisi. En vain osaisi elää itseni kanssa, jos en noin tekisi. Kenenkään päälle en ole ajanut mutta lompakoita ja puhelimia olen löytänyt ja hoitanut asian niin kuin toivoisin asian hoidettavan, jos omani hukkaan. Joku aika sitten myös tuli kolaroitua ilman, että kukaan näki, aivan takuulla olisin voinut luistella paikalta. Menin ja otin selville vastapuolen auton omistajan ja maksoin kiltisti. Ei toki lähellekään sama asia kuin kysymyksessä mutta jos en tuon asian kanssa olisi osannut elää niin tuskin osaisin elää jonkun henki tunnollakikaan.

 

[Ötökkä]

Ei toki lähellekään sama asia kuin kysymyksessä mutta jos en tuon asian kanssa olisi osannut elää niin tuskin osaisin elää jonkun henki tunnollakikaan.

On ja ei. Jos on pienissä asioissa "rehellinen", niin kertoohan se asenteesta tuollaiseen toimintaan. En tiedä johtuuko se kasvatuksesta vai mistä, mutta minulla todella ihmetyttää tämän ketjun vastaukset. Siis ihan todellako ihmiset veis rahat löytämästään lompakosta, jos lompakon omistaja on mahdollista löytää? Siis mitä helvettiä?

 

[Rocco]

Pakenen paikalta. Jos kyseiseen maahan ei mua karkoiteta ja saan kärsiä rangaistuksen Suomessa, niin tunnustan - Suomessa. Linnaanhan täällä joutuu vain veropetoksesta, eikä aina siitäkään.

 

[Snagari]

On ja ei. Jos on pienissä asioissa "rehellinen", niin kertoohan se asenteesta tuollaiseen toimintaan. En tiedä johtuuko se kasvatuksesta vai mistä, mutta minulla todella ihmetyttää tämän ketjun vastaukset. Siis ihan todellako ihmiset veis rahat löytämästään lompakosta, jos lompakon omistaja on mahdollista löytää? Siis mitä helvettiä?

Onkohan jopa ihan yksi (1) ihminen sanonut ottavansa rahat?

Autotapauksessa taas jos toinen vaihtoehto on omantunnontuskat ja toinen kärjistettynä mätäneminen, niin en ihmettele ketjun vastauksia. Minä lähtisin myös helvetinkyytiä pakoon.

Edit. Tarkistin ja kaksi taitaa sanoa varastavansa.

 

[kakkonen]

Ajat autolla kuoliaaksi ihmisen sellaisessa maassa, jossa kyseisestä tapahtumasta vankilatuomio on vähintään 20 vuotta ja maksimi elinkautinen.

tulee yhteiskunnalle kalliiksi 20v vankeutta,jotta siinä mielessä jokaisen kannattaisi paeta paikalta.

 

[Ötökkä]

Onkohan jopa ihan yksi (1) ihminen sanonut ottavansa rahat?

Autotapauksessa taas jos toinen vaihtoehto on omantunnontuskat ja toinen kärjistettynä mätäneminen, niin en ihmettele ketjun vastauksia. Minä lähtisin myös helvetinkyytiä pakoon.

Edit. Tarkistin ja kaksi taitaa sanoa varastavansa.

Kaksi ainakin. Mutta sen rahakassin olisi monikin ottanut :)

 

[peno]

Leg it, ei kai tuossa mikään muu ole järkevää. Kiva läheisille kun istua pönötät jossain Turkkilaisessa kellarissa 20 vuotta.

Omatunto siinä kolkuttelisi varmasti pitkään, mutta sitä se tekisi myös pallo jalassa. Mielummin kantaa sitten itse sen taakan saati sysää siitä osan läheisiille.

 

[Trenchtown]

Onkohan jopa ihan yksi (1) ihminen sanonut ottavansa rahat?

\o

Mutta mä olenkin kusipää. Kavereilta en ole kertaakaan kusettanut tai varastanut, muilta olen. Uudetkin tuttavuudet voivat minuun luottaa, mutta muuten olen ihan viimeinen jätkä, johon kannattaa luottaa. Mikä on minun, on minun. Mikä on sinun, on myöskin minun.

Olen sillä lailla jakautunut persoona, että kaveripiirissä olen usein päätynyt kuuntelijan ja tukijan rooliin pahoissa tilanteissa ja tiedän, että jokainen ystäväni, kaverini ja tuttunikin sanoisi minun olevan luotettava ihminen, mitä heille olenkin. Toisaalta olen häikäilemätön oman edun tavoittelija, enkä välitä tuntemattomien tunteista tai heille aiheuttamistani ongelmista. Olen niin helvetin hyvä valehtelemaan, että se hämmästyttää minuakin.

Ja kyllä, olen saanut samanlaista kohtelua tuntemattomilta osakseni, mutta se on ihan luonnollista. Viime kesänä kun joku teloi fillarini eturenkaan solmuun, niin en suuremmin edes suuttunut, mitä nyt tänne varmaan pärisin. Mutta olin siis ihan oikea ihminen tuon hauskan kepposen kohteeksi, niin monta fillaria olen joskus varastanut. Olen varastanut kaupasta, olen tehnyt pimeitä töitä ja niin edelleen.

Kyllä, mä olen kusipää ja ilmeisesti se on aika harvinaista, kun lisäkseni vain yksi nimimerkki täällä on sanonut vievänsä rahat. Ihan hyvä niin, ei kaltaisiani tarvita maailmaan yhtään lisää.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

En ollut paikalla.

 

[olkikuukkeli]

Kyllä, mä olen kusipää ja ilmeisesti se on aika harvinaista, kun lisäkseni vain yksi nimimerkki täällä on sanonut vievänsä rahat. Ihan hyvä niin, ei kaltaisiani tarvita maailmaan yhtään lisää.

Ihan vain mielenkiinnosta: Oletko koskaan yrittänyt muuttua? Tiedostat toimivasi väärin, ymmärrät ettei se ole toivottavaa, mutta jatkat vain samaa rataa. Teetkö niin, koska pystyt? Vai rationalisoitko tilanteen itsellesi siten, että "ei se nyt haittaa jos mä toimin näin, ku suurin osa on ihan kunnollista porukkaa"?

Itseäni ohjaa paitsi "omatunto", mutta myös pyrkimys yleiseen hyvään. Tiedostan, että ensimmäinen askel kohti toimivaa yhteiskuntaa on itsensä perään katsominen. Jokainen varmasti joskus taipuu kiusausten edessä, mutta kuulostaa jotakuinkin luonnevikaiselta olla välittämättä asiasta (omasta epäoikeudenmukaisesta käytöksestä) ollenkaan.

 

[Trenchtown]

Ihan vain mielenkiinnosta: Oletko koskaan yrittänyt muuttua?

Jep, käynnissä oleva prosessi. Ensin käytiin pitkät keskustelut, minkä perusteella suljettiin narsismi, sosiopatia ja sen kaltaiset persoonallisuushäiriöt pois. Olin niin umpirehellinen kuin vain mahdollista, enkä edes yrittänyt kusettaa psykiatria, minkä senkin olen joskus aikoinaan menestyksekkäästi tehnyt.

Kuulemma tämä kroonisesti etenevä, keskushermostoa rappeuttava autoimmuunisairaus on muuttanut persoonallisuuttani ja kuvittelen, että koska sairaus on polttomerkinnyt minut loppuelämän ajaksi, on minulla oikeus tehdä mitä tahansa. Voi olla ihan tottakin. Mikä on pahempi rangaistus touhuistani, kuin parantumaton, etenevä ja rappeuttava sairaus? Sakot? pistä piikkiin. Vankila? Aivan sama. Kuolema? Kaada ittelles vaan. Kun ei välitä itsestään, ei oikein pysty välittämään muistakaan, vaikkakin läheiset ja vähän kaukaisemmatkin ihmiset (ns. tutut) ovat jostain syystä tärkeitä. Lisäksi elän hyvin syvällä köyhyysrajan alapuolella ja mieluummin varastan kuin kärsin nälkää. Leipäjono on tuttu paikka ja niin edelleen. En kerjää sääliä, mutta väitän, että mun elämäni on ainakin ajoittain niin kovaa, että suurin osa porukasta ei osaa sitä edes kuvitella. Vaikka ei se ole mikään tekosyy, eikä edes syy.

Parin viime vuoden ajan olen kuitenkin ollut ns. "kaidalla tiellä" ja homma on mennyt todella paljon parempaan suuntaan. Varastelun olen lopettanut, samaten ihmisten hyväksikäyttämisen. Tai kaikkihan toisia käyttävät hyväksi, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Ja sitä paitsi mä olen hyväkäytöksinen, toiset huomioon ottava ihminen, jos niin haluan. Nyt tuntuu, että suurimman osan ajasta haluan. Tältä palstaltakin löytyy jengiä, jotka uskoakseni voisivat vahvistaa kertomukseni. Väitän tuntevani itseni paremmin kuin suurin osa ihmisistä, mulla on ollut aikaa itsetutkiskeluun.

Olisi tästä vielä rivitolkulla sanottavaa, mutta tämä on väärä ketju siihen. Pahoittelut tästäkin off topicista.

*edit*

Sanottakoon nyt vielä se, että mun kaksijakoisuus näkyy siinäkin, että toisaalta en välitä mistään, mutta toisaalta olen helvetin hyväkäytöksinen ja kohtelias. Tiedän, kuulostaa sosiopatialta, narsismilta tai molemmilta. Ne on kuitenkin neurologin, kahden psykiatrin ja yhden ylilääkärin käppänän toimesta suljettu pois, joten en kai sitten ole kumpaakaan, vaikka kun luen esim. sosiopaatin tunnusmerkkejä, niin aika moneen kohtaan saan ruksata rastin. Haren piirreluettelosta muistaakseni 12/20, eli liian moni osuu.

Olen varmaan sitten vaan niin perkeleen fiksu, että kusetan tietämättäni liudan lekureita sulkemaan tuollaiset diagnoosit pois. Ei kai siinä sitten.

 

[Evil]

Mistäs näistä lopulta tietää mitä tekisi. Sen olen elämän varrella oppinut, että moniin asioihin voi varautua ja miettiä mitä tekisi, mutta sitten kun tosipaikka tulee, onkin reaktio jotain aivan muuta. Vaikkapa nyt onnettomuuspaikalla toimiminen. Yksi osaa vaistomaisesti auttaa, kun taas toinen (usein sellainen uhoaja, joka mielestään osaa kaiken) menee ihan lukkoon.

Eli vaikka sanoin että kaahaan karkuun, niin mistäs sen tietää. Yritän ainakin. Lompsia joutuu kyllä vielä miettimään. Ehkä siinä puhui 15-vuotias Evil, tai se nuori aikuinen jolla ei ollut rahaa koskaan eikä kämppääkään aina. En minä nykyisellään tarvitse toisten rahoja enää. Eikä mitään omaisuusrikosta viitsi harkita, ellei hyöty sitten ole sitä luokkaa ettei tarvitsisi töitä enää tehdä. Eli miljoonia.

Mielenkiintoinen ketju. Laittoi pohtimaan.

 

[mjr]

Kuten yleensäkin niin nämä esimerkit ovat vähän pelkistäviä - jos olen noudattanut ajosääntöjä ja syyllinen tapahtumaan on jalankulkija itse niin eihän asiasta juuri jäisi edes tunnonvaivoja. Jos sitten olisin omilla laiminlyönneilläni vaikuttanut jonkun elämän lopulliseen katkeamiseen niin sen tietoisuuden kanssa sitten olisi elettävä loppuelämänsä. Tämänhetkisessä elämäntilanteessa kyllä pyrkisin välttelemään kiinnijäämistä, mikä tosin minusta olisi myös moraalinen vaihtoehto. Lainsäädäntö ja moraali ovat ainakin itselleni vähän eri asioita, tai ei ainakaan automaattisesti identtisiä. Rahat palauttaisin riippumatta niiden alkulähteestä. Jos sitten olisi jossakin omituisessa pakkotilanteessa varastettava perheelle ruokaa (tai vaikka rahaa jos eloonjäänti on siitä kiinni) niin tekisin sen silmää räpäyttämättä ja mielestäni ihan moraalisesti.

 

[Ted Raikas]

Tämänhetkisessä elämäntilanteessa kyllä pyrkisin välttelemään kiinnijäämistä, mikä tosin minusta olisi myös moraalinen vaihtoehto.

Niinpä. Ajatellaan, että olisi kotopuolessa vaikka pieniä lapsia ja vaimo joka esimerkiksi olisi työtön. Vankilaan meneminen vapaaehtoisesti olisi aikamoinen isku perheelle. Joissain asioissa on ajateltava myös miten valinnat vaikuttaa toisten elämään, niiden joita rakastat ja jotka rakastavat ja tarvitsevat sinua.

Tuossa on yksi syy, miksi itse varmasti pakenisin. Olkoonkin, että omaa perhettä minulla ei ole, mutta takuuvarmasti huolta ja kärsimystä tuottaisi monille läheisille vankilareissuni jonnekin Turbanistaniin.

Kotimaassa tilanne ehkä saattaisi olla ihan toinen, mutta vaikea tuollaisiakaan on etukäteen tietää.

 

[mjr]

Mistäs näistä lopulta tietää mitä tekisi. Sen olen elämän varrella oppinut, että moniin asioihin voi varautua ja miettiä mitä tekisi, mutta sitten kun tosipaikka tulee, onkin reaktio jotain aivan muuta. Vaikkapa nyt onnettomuuspaikalla toimiminen. Yksi osaa vaistomaisesti auttaa, kun taas toinen (usein sellainen uhoaja, joka mielestään osaa kaiken) menee ihan lukkoon.

Tuo on täysin totta - nykyelämässä ei myöskään juuri joudu tuollaisiin paniikkitilanteisiin, jossa enemmänkin reagoi vaistoillaan ja reflekseillään, kun jonkin harkitun eettisen pohdinnan jälkeen. Itse toivoisin että pysyisin rationaalisena ja tehokkaana, mutta epäilemättä jokin saamaton jäätyminenkin on mahdollista...