Kerran teininä pistin 20 markkaa omaan taskuun kun löysin ne Särkänniemestä Näsineulan "alakerrasta", mutta ratkaisu liene täysin ymmärrettävä ja toisaalta kyseessä oli todellakin kaksikymmentä markkaa setelinä huvipuiston vetonaulan lattialta löydettynä rutussa. Mieleeni ei edes tullut, että olisin tehnyt jotain väärää, sen sijaan ensimmäinen ajatus oli se, että nyt on enemmän rahaa huvitteluun.
Ei tuossa ole mitään väärää tapahtunutkaan. Lompakon löytäminen on eri juttu, mutta jos löydän vaikkapa kadulta setelin (sanottakoon nyt vaikkapa viiden euron setelin, niin tehdään tuohon 20 markan seteliin vähän inflaatiokorjausta), niin totta kai sen pidän. En lähde mitään pikkuseteliä kiikuttamaan poliisilaitokselle ja selittämään, että "löysin vitosen kadulta. Omistaja saa tulla hakemaan jos ilmoittaa setelin sarjanumeron".
Jos nyt joku 50 euron seteli löytyy sileänä ja sellaisenaan jostain paikasta, niin ottaisin setelin kyllä ylös, mutta katselisin vähän ympärilleni selvittääkseni mistä olisi kyse ja missä mennään. Jos vaikka jossain junan lattialla olisi seteli ja kohta paikalle köpöttäisi ruttuinen mummo voivottelemaan, että hän hukkasi viimeiset eläkerahansa tänne jonnekin, niin antaisin setelin kyllä mummolle. Jos taas paikalle tulisi joku möhömahainen liikemies tai aggressiivisen oloinen epatto pyörimään sen näköisenä, että nyt ovat köyhien selkänahasta revityt optiorahat tai keskikaljaan tarkoitetut ryöstörahat kadonneet, niin mitään en puhuisi.
Otetaan näiden kuvitteellisten tapauksien jatkoksi vähän isompi summa. Oletetaan, että olisitte edelleen siinä samassa tyhjässä junassa/bussissa, puolityhjä reppunne vieressänne. Huomaisitte, että viereisellä penkkirivillä olisi jompi kumpi seuraavista vaihtoehdoista:
a) avonainen muovikassi täynnä pieniä, käytettyjä seteleitä - pussissa näyttäisi kuitenkin olevan tuhansien, ellei kymmenien tuhansien edestä rahaa
b) avonainen salkku, jossa ei olisi nimeä tai mitään muutakaan identifikaatiota, mutta jossa olisi isoja seteleitä siisteissä pinoissa. Salkussa olisivat myös kumihansikkaat ja ase, joka näyttäisi aidolta.
Rahojen alkuperät jäisivät arvailujen varaan. Ne voisivat olla ryöstäjän tai huumerikollisen rahoja, kidnappaajan jättämiä rahoja tai jotain aivan muuta. Mistäpä sen tietäisi?
Ottaisitteko rahat, vai ilmoittaisitteko poliisille? Vai ottaisitteko ensin rahat ja ilmoittaisitte sitten poliisille? Vaiko kenties osan rahoista? Vaiko vain toisessa tapauksessa?
Itse taitaisin ottaa kummassakin tapauksessa rahat ja B-tapauksessa vieläpä myös aseen. Katsoisin kyllä monta kertaa, ettei ketään ole tulossa ja ettei mitään piilokameraa/valvontakameraa näyttäisi olevan. Sitten vain siihen puolityhjään reppuun joko muovipussi tai salkku sellaisenaan. Sen jälkeen toiseen vaunuun ja pian junasta/bussista ulos. Reppu rahoineen johonkin juna-aseman säilytyslokeroon pariksi päiväksi, jona aikana eläisin normaalisti ja lukisin erittäin suurella mielenkiinnolla uutisia, pikku-uutisia ja mahdollisia rikosuutisia.
Jos kävisi ilmi, että rahat kuuluvat jollekin, jolta ne on ryöstetty, niin palauttaisin rahat sekä A- että B-tapauksessa, tosin edellyttäisin 10% löytäpalkkiota. Jos rahat olisi ryöstetty joltain Björn Wahlroosilta, niin rahat saattaisivat jäädä kokonaan itselleni, koska keinottelevalla ketkulla riittäisi verirahoja muutenkin. Pistäisin osan rahoista hyväntekeväisyyteen, jotta Nallen rahoista olisi kerrankin hyötyä jollekin vähäosaiselle.
Jos mitään ei kuuluisi pariin päivään eikä kukaan rahojen laillinen omistaja niitä peräänkuuluttaisi, niin tekisin johtopäätöksen, että kyse on rikollisten rahoista. Siinä tapauksessa pitäisin sekä A- että B-vaihtoehdossa rahat itselläni. Parempi se huumeraha minun taskussani kuin ruokkimassa huumekauppiasta ja tämän bisneksiä.