Vancouver Canucks 2018–2019

NHL.com artikkeli Vancouverin tilanteesta kauden alla.

Jutusta voisi poimia pari kohtaa;

The Vancouver Canucks will enter this season focused on improving rather than trying to make the Stanley Cup Playoffs for the first time since 2015.

"It's all about our young players," general manager Jim Benning said. "A successful year for us looks like the continuation of the development of our young players.

Laajenna klikkaamalla

Tuosta on helppo olla samaa mieltä. Vancouverin ensi kaudelle olisi voitto jos nuoret pystyisivät ottamaan taas askeleita eteenpäin. Mistään playoff-paikasta en haaveile. Sen sijaan jos Horvat ja Boeser menevät taas eteenpäin, Pettersson pystyy vakiinnuttamaan jossain vaiheessa paikan top6-ryhmästä ja pelaa siellä hyvin ja nuoret Hughesin johdolla pelaavat hyvän kauden, Canucksin kauden voi jo sanoa onnistuneen. En odota samanlaista tulokaskautta Petterssonilta kuin Boeserilta viime kaudella edes siitä huolimatta, että pelaajana Pettersson on vielä lahjakkaampi. Toki tuohon on mahdollisuuksia, mutta Boeser oli kuitenkin viime kaudella vähän valmiimpi.

"When it comes right down to it for us this season, it's about the process and culture we create in our locker room," Benning said. "If you just have a whole team of young guys and don't have enough of those glue guys in the room, young players start losing confidence and doubting their ability, and that's not good for their development. When we get to where want to get to, these young players are going to be a big part of it, so we want them to develop properly.

Laajenna klikkaamalla

Tuostakin olen samaa mieltä Benningin kanssa. Joukkue kaipasi ehdottomasti kokemusta ja etenkin nyt kun Sedinit lopettivat. Vaikka fanit haluavat nähdä nuoria ja vaikka Canucksin kesän hankinnoille ollaan lyöty huonojen hankintojen leima (pääosin pelaajien sopimusten vuoksi), joukkue teki mielestäni ihan oikeita hankintoja tuonne syvyyspaikoille Beaglen ja Rousselin kautta. Roussel paikkaa Dorsettia, jonka uran lopetus teki viime kaudella joukkueen peliin yllättävänkin ison loven. Beagle taas antaa joukkueelle mahdollisuuden peluuttaa Horvatia ja mahdollisesti Petterssonia (jos hänestä kehittyy sentteri NHL-tasolle parin kauden aikana) vahvemmin hyökkäävissä tilanteissa.

Benningille voisi antaa kritiikkiä siitä, että hänen haluamista pelaajista on maksettu järjestäen ylihintaa. Sutter, Gudbranson, Roussel, Beagle, Prust ja Dorsett kuuluvat kaikki tuohon ryhmään, joilla joukkue on pyrkinyt tuomaan kohtalaisella hinnalla sisään johtajuutta, kovuutta ja kokemusta. Tuosta ryhmästä Prust oli floppihankinta, Gudbranson on kärsinyt liikaa vammoista ja Dorsett lopetti uransa kesken kauden. Tähän mennessä tuon ryhmän pelaajista etenkin Dorsett ja Sutter ovat olleet pelatessaan mielestäni kuitenkin hyviä hankintoja, Nähtäväksi jää sitten Beaglen ja Rousselin onnistumiset.

I felt at the start of last year when we were healthy back there, our defense was good," Benning said. "We moved the puck, we had a couple guys that were physical, and so I thought we had a good blend.

"Now going into this year, health is one thing, but it's also going to be the improvement from young defensemen Ben Hutton, Derrick Pouliot and Troy Stecher. Like with all our younger players, it's going to be about them coming in and being better."

Laajenna klikkaamalla

Ensimmäisestä lauseesta olen samaa mieltä. Viime kauden alussa joukkueen puolustus toimi mielestäni ihan hyvin. Sen jälkeen puolustus romahti. Varmaan osansa tuolle oli Tanevin 40 missattua peliä (oliko oikein missään vaiheessa kautta täydessä kunnossa ylipäätään?), Gudbransonin 30 pelin loukkaantuminen ja Edlerin 12 pelin loukkaantuminen. Mutta tuosta toisen kappaleen osasta en ole kyllä yhtään samaa mieltä. Minulla on mennyt luotto Pouliotiin ja Huttoniin. Toivottavasti olen tuossa kuitenkin väärässä ja he näyttävät ensi kaudella, että heissä on kykyä mennä eteenpäin. Juolevi ja Hughes tuonne ovat tulossa sisään, joten siksi Canucks ei varmaan nyt hommannut alakertaan ketään.

NHL.comin artikkeli Canucksin viidestä parhaasta prospectista.

Aika odotettu lista; Pettersson, Hughes, Juolevi, Demko ja Gaudette. Voisihan tuonne Dahleninkin laittaa tosin vielä kuudentena. Silloin tuossa listassa olisi viime kauden SHL:n arvokkain pelaaja, Allsvenskanin arvokkain pelaaja, yliopistosarjojen arvokkain pelaaja, kaksi hyvää pakkiprospectia ja AHL:n tähdistöpelissäkin nähty lupaava maalivahti.

Benning sanoo tuossa artikkelissa Juolevin ensi kauden (alun ainakin) pelipaikan aika suoraan. Artikkelin kirjoittaja Kevin Woodley povaa Gaudetten aloittavan mahdollisesti farmissa. Saa nähdä miten tuossa käy. Viime kauden lopulla hän näytti kykenevänsä pelaamaan täysin NHL:ssä. Hän ei ollut hukassa missään vaiheessa, vaikka ei niihin viiteen peliin saanut kuin yhden syötön (ja pari tolppaa).

Brett McKenzie on ilmeisesti tekemässä sopparia AHL-Bruinsien kanssa, joten tästä 7. kierroksen varauksesta ei nyt taideta mitään saada itselle. Jostain syystä sopimus jätettiin kesällä tekemättä vaikka sopimuksia vielä neljä mahtuisikin. Tai olisi nyt tehnyt sopimuksen edes suoraan Uticaan. Itse näin McKenziessä potentiaalia aina NHL:n alempiin ketjuihin asti. Fiksu, tunnollinen, kohtuullisen kokoinen ja omaa vielä jonkinmoiset kädetkin. Kyllä kai tulokassoppparin olisi voinut tehdä ja katsoa mihin rahkeet riittää. No, nyt jätettiin katsominen muille.

The Athleticin Pronman on rankannut prospectit ja organisaatiot ja jäljellä on vain TOP2: Buffalo ja Vancouver. Buffalo lienee ykkönen vuosien kyntämisen sekä Dahlinin jälkeen. Mutta että Vancouver omaa NHL:n toiseksi parhaan prospect-poolin! Tuollaista ei olekaan ennen nähty. Sporting News rankkasi Vancouverin prospectit sijalle kolme, joten kyllä tuo muidenkin mielestä on ihan laadukas osasto. Kun nyt vaan maltilla jaksetaan odottaa eikä tuhlata niitä parhaita prospecteja esim Karlssoniin. No, se huhu nyt tyrmättiin nopeasti Benningin toimesta.

Tuo McKenzien jättäminen ulos sopimuksista olisi voinut vähän harmittaakin minua jonakin muuna aikana, mutta tällä hetkellä en näe tuota yllättävänä asiana. McKenzielle ei olisi Uticasta pelipaikkaa tullut ilman muiden vammoja. Tosin noita tulee aina, mutta tuossa puhuttiin jo lähtökohtaisesti ECHL-tason paikasta kauden alussa. McKenzie ei ole tämän hetken Canucksin prospect-listalla mielestäni 20 parhaan pelaajan joukossa. Ei tuo huono varaus ollut seitsemänneltä kierrokselta, mutta ei ihan riittänyt sopimukseen.

Samoin Canucks jätti sopimukset tarjoamatta Stukelille ja Candellalle, joten tuosta kesän 2016 varaustilaisuudesta saattaa jäädä käteen aika vähän. Juolevi ja yliopistopelaaja Will Lockwood siellä edelleen ovat mahdollisuuksien sisällä, mutta Lockwoodia ovat loukkaantumiset kiusanneet ihan liikaa varauksen jälkeen. Hyvä pelaaja hän on kunnossa ollessaan ja tuosta osoituksena oli mm. USA:n nuorten maajoukkueeseen pääseminen nuorten MM-kisoihin, mutta viime kaudellakin tuli muuten vain 16 peliä. Ensi kaudella Quinn Hughes tulee pelaamaan samaan joukkueeseen hänen kanssaan ja toivottavasti Lockwood pysyisi nyt paremmin kunnossa.

Onneksi tuota kesän 2016 muuten heikommalta näyttävää vuosikertaa paikattiin myöhemmin Ottawan toisella kierroksella varaaman Dahlenin hankinnalla.

Canucksin prospect-puulissa on sekä terävää kärkeä että syvyyttä, joten siinä mielessä nuo rankkaukset eivät tule yllätyksenä. Ei tälläistä prospectien tasoa ole ollut seurahistoriassa kertaakaan aikaisemmin, joten elämme mielenkiintoisia aikoja siinä mielessä. Hienohan tuo on kuitenkin huomata, että tilanne noteerataan muuallakin. Ja tosiaaan varmaan tänään tullaan Athleticissa kirjoittamaan Vancouverin prospecteista.

Odotusten mukaisesti Canucksin sijoitus tuossa Athleticin Corey Pronmanin prospect-sarjassa oli toinen. Athletin Pronmanin Canucks-prospecteista kertova artikkeli on luettavissa täältä.

Pronmanille tyypillisesti tuo lista "rikkoo rajoja" aika voimakkaasti lähes kaikkiin muihin listoihin nähden. Elias Pettersson on ollut lähes joka listalla kolmen parhaan joukossa kaikista prospecteista, mutta Pronman sijoitti Canucksin listalla Quinn Hughesin hänen ohi ja ykköseksi.

Toinen isompi yllätys listalla oli Kole LIndin nosto Juolevin, Demkon ja Dahlenin ohi listan neljänneksi. Lind pelasi hienon kauden WHL:ssä, mutta silti en ainakaan itse häntä tuon kolmikon edelle pistäisi.

Kolmas iso yllätys oli Jonah Gadjovichin sijoitus vasta 13. listalla. Ei taida olla montakaan pelaajaa, joka on oman seuran prospect-listalla 13 ja samalla kaudella pelaa nuorten MM-kisoissa Kanadalla isossa roolissa saaden mm. paikan ensimmäisestä alivoimakoostumuksesta. Toki, Gadjovichin OHL-kausi oli pettymys loukkaantumisen vuoksi.

Hyvä nosto tuossa listassa on mielestäni puolestaan Zack MacEwenin sijoitus listan 10. sijalle. MacEwen on iso hyökkääjä (6-4, 212), joka pelasi viime kaudella Uticassa tulokkaana top6-roolissa. Häntä ei koskaan varattu edes juniorijoukkueeseen saati NHL:ään, joten MacEwen on kulkenut pitkän reitin jo tähän mennessä. Nähtäväksi jää sitten onko hänestä tulevaisuuden NHL-pelaajaksi.

Pakko laittaa vertailuun The Athleticin Canucks prospectien listaukset Pronmanin ja sitten muiden toimittajien osalta. Tai muiden osalta ykkönen ja kakkonen vielä laittamatta järjestykseen, mutta veikkaan että Pettersson on ykkösenä. Ensin mainittuna on Pronmanin antama sijoitus ja toisena sitten muiden. Ja keskiarvon mukaan järjestettynä.

Quinn Hughes 1 / 2
Elias Pettersson 2 / 1
Adam Gaudette 3 / 6
Thatcher Demko 6 / 3
Olli Juolevi 5 / 4
Kole Lind 4 / 7
Jonathan Dahlen 7 / 5
Michael DiPietro 8 / 11
Jett Woo 12 / 8
Zack MacEwen 10 / 10
Jonah Gadjovich 13 / 9
Lukas Jasek 11 / 14
Guillaume Brisebois 14 / 12
Petrus Palmu 17 / 13
Jack Rathbone 15 / 17
Tyler Madden 16 / 18
Toni Utunen 19 / 19
Will Lockwood 9 / -
Matthew Brassard - / 15
Jalen Chatfield - / 16
Artyom Manukyan 18 / -
Evan McEneny 20 / -
Matthew Thiessen - / 20

Omaan silmään tuo Athleticin muiden toimittajien lista näyttää järkevämmältä ja varsinkin Woo ja Gadjovich ovat TOP10:ssä minne omasta mielestä ilman muuta kuuluvat. Ja vastaavasti Lockwood on omissa papereissa lähempänä TOP20:n ulkopuolista kuin TOP10:ä. Mutta kyllähän lista näyttää varsin hyvältä, kun esim viime kesän #68 Madden on vasta 15-20 sijoilla.

Tosiaan tuo The Athleticin Canucksin prospect-rankkaus saatiin lopulta nyt päätökseen, kun listan ykkösestä Elias Petterssonistakin tuli tuo raportti. Athleticin Canucks-toimittajien äänestys poiki siis seuraavan lopputuloksen (suluissa perässä Pronmanin rankkaus Vancouverin prospecteista) ja seuraavat kuvaukset:

1. Elias Pettersson (2.)

2. Quinn Hughes (1.)

3. Thatcher Demko (6.)

4. Olli Juolevi (5.)

5. Jonathan Dahlen (7.)

6. Adam Gaudette (3.)

7. Kole Lind (4.)

8. Jett Woo (12.)

9. Jonah Gadjovich (13.)

10. Zack MacEwen (10.)

sijat 11-13

11. Michael DiPietro (8.)
12. Guillaume Brisebois (14.)
13. Petrus Palmu (17.)

sijat 14-16

14. Lukas Jasek (11.)
15. Matthew Brassard (-)
16. Jalen Chatfield (-)

sijat 17-20

17. Jack Rathbone (15.)
18. Tyler Madden (16.)
19. Toni Utunen (19.)
20. Matthew Thiessen (-)

Tosiaan kokonaisuutena myös minun mielestä selvästi järkevämmän oloinen lista kuin tuo Pronmanin lista. Kyse on tietysti prospecteista ja kaikkea ehtii vielä heidänkin kohdalla tapahtua, mutta en tiedä vieläkään millä "lihaksilla" esimerkiksi Lind nostettiin Pronmanin listalla Demkon, Juolevin tai Dahlenin ohi. Viime kauden lopussa Dahlen oli Uticassa selvästi näkyvämpi kuin Lind eikä tuo Allsvenskanin arvokkaimman pelaajan titteli huono meriitti ollut muutenkaan.

Vähän tässä tulee mieleen samanlainen tilanne kuin Pronmanilla oli aikanaan toisen WHL-hyökkääjän Hunter Shinkarukin kanssa. Kun Canucksin prospect-toimittajat rankkasivat järjestäen Bo Horvatin seuran parhaaksi prospectiksi, Pronman pitäytyi sitkeästi Shinkarukissa. No, toivotaan että Lindista ei tule seuraavaa Shinkarukia eikä haittaisi ollenkaan vaikka hänestä kehittyisi tuota Dahlen-Demko-Juolevi -kolmikkoa parempikin pelaaja. Hyvä prospecti hän joka tapauksessa on.

Vancouverin prospectit aloittivat kauden 8-2 voitolla Jetseistä. Pettersson tekaisi 2+1 ja kaksi tekivät myös Petrus Palmu ja Jonah Gadjovich. Jonathan Dahlen teki yhden maalin, kuten myös Adam Gaudette. Ykkösketju oli Dahlen-Pettersson-Lind ja Pettersson sekä Dahlen syöttivät toistensa maalit, joten kummallekin tuli kolmen pisteen ilta. Ei hassumpi näyte yhteispelistä.

Juolevi-Chatfield pakkipari keräsi pakistosta isoimmat kehut.

Alla linkki ottelun parhaisiin hetkiin:

Vancouver Canucks vs Winnipeg Jets - Young Stars Highlights (Sept. 07, 2018)

Tänään sitten on uusintaottelu. Ketjut suht samat kuin viimeksikin.

Vancouver voitti toisenkin ottelun, tällä kertaa lukemin 6-4. Pettersson, Dahlen (2) ja Gaudette jatkoivat maalivirettään ja loput maalit menivät tryoutilla olevalle Kaleb Bulychille sekä Zack MacEwenille.

Alla taas kooste pelistä:

Vancouver Canucks vs Winnipeg Jets - Young Stars Highlights (Sept. 09, 2018)

Mr. Smith kirjoitti:

Vancouver voitti toisenkin ottelun, tällä kertaa lukemin 6-4. Pettersson, Dahlen (2) ja Gaudette jatkoivat maalivirettään ja loput maalit menivät tryoutilla olevalle Kaleb Bulychille sekä Zack MacEwenille.

Alla taas kooste pelistä:

Vancouver Canucks vs Winnipeg Jets - Young Stars Highlights (Sept. 09, 2018)

Laajenna klikkaamalla

En nähnyt noita pelejä muuten kuin koosteiden kautta, mutta pari viivaa raporttien perusteella voisi laittaa;

- Petterssonin pelaaminen sai paljon kehuja, mutta sentterinä pelaamisessa on vielä tekemistä. Hyvin hän pelasi kuulemma jälleen omaan päähän tilanteet loppuun ja toi hyökkäyspäähän tietenkin paljon kiekollista taitoa, mutta esimerkiksi aloituksissa Pettersson on vielä raakile. Laukaus on kyllä hurja ja tuo tekee jälkeä muuallakin kuin junnujen kesäpeleissä. Ilmeisesti Canucks aikoo antaa Petterssonille kunnon näyttöpaikkoja keskellä leirillä ja varsinaisissa harjoituspeleissä, mutta veikkaan hänen pelaavan lopulta ainakin alkuun laidalla.

- Gadjovichin ja Gaudetten luistelun kehuttiin parantuneen. Gaudetten osalta en tuossa nähnyt muutenkaan ongelmaa, mutta hyvä jos tuo on mennyt vielä paremmaksi. Gadjovichin uran tulevaisuuden kannalta tuo luistelun kehittäminen on isossa roolissa. Gaudette tuli noihinkin peleihin kovalla asenteella ja pelasi kuulemma erittäin hyvää koko jään peliä. Vähän sellainen Keslerin ja Horvatin kaltainen sentteri pelityylinsä ansiosta, mutta saa nähdä missä menee hänen rajansa. Nyt tuli tulosta kummassakin pelissä.

- Suomalaispelaajat Palmu ja Juolevi onnistuivat kummatkin. Palmulla saattaa olla edessä ainakin hyvä farmikausi, mikä voisi poikia vielä jatkossa hänelle mahdollisuuden NHL:ssä. Juolevin ensimmäiset pelit menivät raporttien mukaan selvästi paremmin kuin viime kaudella. Hän teki älykkäitä ratkaisuja kiekolla, antoi teräviä ja hyviä syöttöjä ja vaikutti muutenkin menneen kokonaisvaltaisessa pelissä eteenpäin. Juolevin sanottiin olevan nyt lähellä NHL-paikkaa, mutta saa nähdä miten tuo alkukaudesta onnistuu. Benningin mukaan Canucks antaa hänelle ennemmin ison roolin farmissa kuin syvyyspakin roolin NHL:ssä. Varsinaiset harjoituspelit näyttävät suuntaa, mutta hyvältä tuo pelaaminen nyt vaikutti.

- Dahlenin peliä kehuttiin myös paljon ja tekihän hän hyvin tulostakin. Dahlen haastaa harjoitusleirillä paikasta varmasti tosissaan, mutta en tiedä pystyykö hän pudottamaan esimerkiksi farmitasolla "piste per peli -miehet" Leipsicin tai Goldobinin suoraan. Voi olla vaikea paikka antaa leirillä niin kovat näytöt nopeasti.

Athleticilla oli Dahlenistakin hyvä artikkeli. Siinä näkyy taas tuo hänen intohimonsa peliin, kun hän kommentoi viime kauden pelejään Allsvenskanin nousussa; “I still really can’t describe what it felt like,” Dahlen said. “For so many people it meant so much. But, to me, it meant the world.”

Petterssonista vastaava Jason Botchfordin artikkeli on luettavissa täältä.

Artikkelissa Dahlen kuvaa läheisen ystävänsä kehittymisen motivaatiota kovilla sanoilla;

“He loves hockey so much. He’s always thinking about the game and how he can improve. He’s always trying new things and working on them".

“It’s so fun to see his passion for hockey. If there is something he wants to improve, he’s going to do it no matter how long it takes him.”

Jutussa muistellaan kuinka Petterssonin laukaus oli yksi hänen heikkouksistaan varausvuonna, mutta miten hän sai kehitettyä siitä vuodessa yhden isoimmista vahvuuksistaan.

“Most of it was my one timers. But I also would practice shooting from every angle that is a good scoring area."

“I would practice all over the ice. I would just keep on shooting. After every practice I’d stay on the ice for 15 minutes and I wouldn’t stop shooting.”

Ja tuon laukauksen kehittymisen näkee kyllä jo sokeakin. Ensi kausi antaa Petterssonille paljon tietoa niistä puutteista mitkä hänen pelissä tällä hetkellä ovat. Pettersson ei itse vaikuta olevan kovin huolissaan tuosta painopuolesta, mutta saa nähdä sitten muodostuuko tuosta jonkinlaista ongelmaa. Tuo peliäly ja kiekolliset taidot ovat tärkeimmät tekijät mutta ei siitä varmaan ainakaan haittaa olisi jos voimaa ja massaa tulisi lisää. Tähän mennessä hän on ilmeisesti saanut painoaan noin 10 paunaa nostettua varauksen jälkeen. Ehkä vielä toinen samanlainen olisi edessä.

Athleticin Corey Pronman oli arponut oman prospect-listansa.

Pronmanin listalla oli kaksi Canucksin prospectia (Pettersson ja Hughes) kympin sakissa. Maalivahdeissa Demko oli kakkonen. Kuten hänen edellisestä kaikki joukkueet esitelleestä juttusarjasta kävi ilmi, Hughes oli edelleen Petterssonin edellä ja Lind esimerkiksi Dahlenin edellä, vaikka vaikuttaa ainakin tämän hetken tilanteella olevan aika paljon takamatkalla. Juoleviakaan (Petterssonin ohella) Pronman ei arvosta lähellekään yhtä korkealle kuin muut, mutta katsellaan.

En tuohon tämän kertaiseen listaan muuten jaksa ottaa kantaa, mutta omasta mielestäni se Athlerin prospect-asiantuntija Scott Wheelerin lista oli selvästi loogisemman näköinen, muutenkin kuin Canucks-prospectien osalta. Mutta onhan tuo Pronmanin tämän hetken lista siinä mielessä ainakin odotusarvoja nostava (jos noista listoista nyt jotain voisi päätellä ylipäätään), että Pettersson on nousussa. Ei hän vieläkään ole kärjessä kuten oli tsn:n listalla kauden lopulla (siis aikaan ennen Dahlenia) tai toisena kuten oli Wheelerin listalla (Dahlenin varauksen jälkeen), mutta nousussa joka tapauksessa.

Laitetaan tänne nyt tuo Boeserista kertova tuore juttu, kun on mielestäni lukemisen arvoinen;

Brock Boeser overcomes personal, family hardships to star for Canucks

Horvatia veikataan tulevaisuuden kapteeniksi monissa paikoissa (olisi omakin valinta), mutta ei tuo Boeserkaan varmaan huono valinta olisi. En tiedä sitten kannattaisiko Vancouverin nimetä tässä vaiheessa joku kokeneempi pelaaja lyhyeksi aikaa kapteeniksi ja antaa asioiden joukkueen sisällä ratketa tuon kapteenius-asian kanssa parin kauden sisällä.

Ben Betker taitaa olla ainoa leirille kutsuttu ulkopuolinen pelaaja. Lähes 2 metrinen ja päälle 100 kiloinen Betker on toki pelaajatyyppi mitä ei kauheasti rosterista tai farmista löydy, mutta vaikea siltikään löytää paikkaa organisaatiosta. Viime kaudella Betker pelasi Edmontonin farmissa (AHL) 42 ottelua tehoin 1+4.

Tänään on sitten ensimmäiset sisäiset pelit ja tiistaina pelataan ensimmäinen ottelu Edmontonia vastaan.

Mr. Smith kirjoitti:

Tänään on sitten ensimmäiset sisäiset pelit ja tiistaina pelataan ensimmäinen ottelu Edmontonia vastaan.

Laajenna klikkaamalla

Ja kuten olemme jo tottuneet kuulemaan aina jo tähän aikaan kaudesta, ensimmäinen loukkaantuminenkin on tullut. Roussel joutuu jättämään luultavasti harjoitusleirin pelit väliin aivotärähdyksen vuoksi. Hän kolhi itseään kolmisen viikkoa sitten Montrealissa jossain höntsäpelissä sillä seurauksella, että kiertelee nyt itsekseen kenttää.

Saa nähdä sitten kuka on seuraava. Viime kaudella Canucksin pelaajista Boeser, Horvat ja Sutter olivat sivussa 7 viikkoa, Eriksson, Granlund, Gudbranson ja Bärtschi 12 viikkoa, Tanev 14 viikkoa ja Dorsett lopetti uransa. Joukkue on ollut viimeisten kolmen kauden sisällä NHL:n kärjessä loukkaantumisissa eikä tämäkään vuosi näytä tekevän poikkeusta kun jo ennen ensimmäisiä keskinäisiä pelejä näitä alkaa putoilla.

Syitä tuohon isoon massakatoon ollaan mietitty seuran sisällä kuulemma paljonkin, mutta ilmeisesti mitään viisastenkiveä ei olla löydetty. On ehdotettu mm matkustuskilometrejä, mutta tuo ei oikein istu kuvaan kun oman divarin muut paljon matkustavat joukkueet kuten Sharks, Kings ja Coyotes ovat olleet Canucksiin nähden kunnossa.

Benning sanoi tuosta viime kauden loukkaantumistilanteesta seuraavasti;

“We spent about two weeks on this, going through it all. We talked with everyone to see what was in our control."

“It’s been really hard. Last year, I think, after 20 games we were just starting to get momentum."

“Then we lost (Brandon) Sutter on the road. Then we lost (Derek) Dorsett on the road. Then we came home and in a matter of three games we lost Bo Horvat, Sven Baertschi and Chris Tanev.

Ilmeisesti täytyy vaan ristiä kädet ja toivoa että tuohon asiaan tulisi jossain kohtaa muutos. Vaikka joukkueen "tavoite" (fanin silmissä) onkin ensi kaudella vain mahdollisimman korkea varausvuoro ja nuorten sisäänajo, olisihan se kiva katsella edes lähes tervettä joukkuetta pelaamassa.

Canucksin leirin kokoonpanoista Green sanoi sen verran, että tulee antamaan nuorille paljon näyttöpaikkoja ja katselee miten ketjut eri muutoksilla tulevat pelaamaan. Harjoituksissa on nähty joukkueen hajoittamista kahteen eri joukkueeseen seuraavasti:

Ryhmä A

Eriksson - Horvat - Lind
Schaller - Beagle - MacEwen
Leipsic - Gaudette - Virtanen
Gaunce, Kero, Boucher, Jasek

Ykkösketjussa huomio keskittyy Erikssoniin. Green sanoi, että tuo Horvatin ja Boeserin laiturin paikka on vielä täysin avoin kysymys. Green listasi tuohon neljä pelaajaa mahdollisiksi vaihtoehdoiksi (sanoen tosin, että toki tuohon voi tulla joku muukin vaihtoehto); Erikssonin, Leipsicin, Bärtschin ja Goldobinin. Erikssonin saadessa tuon paikan heti, tuo saattaa tarkoittaa että hänelle koitetaan antaa hyökkäävää roolia.

Kakkosketjun pelaajista Beaglen ja Schallerin yhdistelmää tullaan varmaankin näkemään runkosarjassakin, mutta joukkueen nelosessa. Kovasti kehittyvä isokokoinen farmihyökkääjä MacEwen saattaa olla hyvinkin ylös kutsuttava pelaaja kauden aikana mikäli joukkue kaipaa syvyyteen lisää palikoita. Kolmosketjuna on ihan mahdollista nähdä runkosarjassa tuo kolmikko yhdessä. Virtasen kohdalla kehutaan, että työnteko on taas maistunut kesällä hyvin. Ehkä hän sai sittenkin löydettyä itsestään ammattiurheilijan kasvukipujen jälkeen.

Puolustus ryhmä A

Edler - Gudbranson
Juolevi - Stecher
Sautner, Chatfield, Sifers

Ykkösparia Green kokeili jo viime kaudella yhdessä varjostamassa vastustajan parhaita ketjuja ja näytti pitävän tuosta kaksikosta, vaikka kehittyneet tilastot eivät tuon parin yhdessä peluuttamista puoltaneetkaan. Kakkospari Juolevi-Stecher saatetaan nähdä runkosarjassakin yhdessä, mikäli Juolevin pelit farmissa (missä hän mitä todennäköisemmin aloittaa) menevät hyvin. Tuo pari voisi toimiakin hyvin. Sautner ja Chatfield ovat noita mahdollisia farmista ylös kutsuttavia pelaajia kauden aikana kun alakerrassa alkaa mieskato enemmänkin näkymään.

Hyökkäys ryhmä B

Baertschi - Pettersson - Goldobin
Carcone - Sutter - Motte
Archibald - Granlund - Gadjovich
Dahlen, Gagner, Boeser, Palmu

Ykkösketju tuossa muodossa saattaa olla mahdollinen jossain kohtaa kautta, mutta en usko edelleenkään Petterssonin aloittavan kautta keskellä. Goldobinia on totuttu näkemään vasemmalla, mutta oikealla puolella on nyt ehkä helpompi kilpailuasetelma ja hän on silläkin puolella pelannut. Bärtschi saattaa olla hyvinkin kakkosketjussa mikäli Eriksson pelaa Horvatin ja Boeserin kanssa.

Kakkosketjussa Carcone on tuossa nyt varmaankin Rousselin loukkaantumisen vuoksi. Muuten uskoisin Rousselin pelaavan Sutterin kanssa. Motte pelasi ihan hyvää puolustuspeliä viime kaudella ja saattaa olla tuossa paikassa vielä kauden aikana. Kolmosketjussa Granlundia kokeiltiin viime kaudella keskellä, mutta Green ei näyttänyt tuosta pitävän. Gagner pelasi harjoituksissa sentteröiden Boeseria ja Dahlenia. Tuota kolmikkoa ei yhdessä kyllä varmasti muuten tulla näkemään.

Puolustus ryhmä B

Hutton - Tanev
Del Zotto - Pouliot
Brisebois, Biega, Graham

Ykköspari saattaa olla ensi kaudella jopa tuo, vaikka Huttonin viime kausi oli surkea (kehittyneissä tilastoissa kausi oli ihan hyväkin tosin) ja hän menetti Greenin luoton. Nyt Green sanoi kuitenkin että Hutton on tehnyt paljon töitä ja on taas innoissaan Huttonin suhteen;

I’m excited for Ben I think he’s put a lot of work in this year. We challenged him last year. He had a hard year and I’m not going to sit here and say I didn’t make it hard on him.

“I did.”

“I wasn’t happy with some of the things that he did as far as his conditioning level,” he added. “I didn’t think it put him in a spot to be the best player he can be. I thought he had a lot more in his game. We’ve challenged him and I’m excited to see him on the ice. It’s a clean slate this year and trust me, if he’s ready to roll, he’s going to play.”

Hutton on vähentänyt painoaan viime kauden 210 paunasta 203 paunaan ja hänellä on uusi kuntovalmentaja (Tony Greco, sama mies on myös Claude Girouxin kuntovalmentaja), jota Hutton kehui paljonkin. Saa nähdä sitten millainen kausi hänellä on tulossa, mutta aika selvää on, että ensi kausi näyttää paljon suuntaa hänen tulevaisuudelleen ainakin Vancouverissa. Hienon tulokaskauden (25 pistettä) jälkeen ura on ollut yhtä alamäkeä, mutta perustaidot luoda hyvä NHL-ura on nähdäkseni edelleen olemassa.

Kakkosparin puolustajista Del Zotto ja Pouliot etenkin Del Zotto tuntui kuuluneen viime kaudella Greenin luottopelajien joukkoon. Hänen kehittyneet tilastot olivat puolestaan heikot. Tilastoilla mitattuna joukkueen puolustuksessa siis sai roolia heikoilla tilastoilla (Del Zotto), mutta ei hyvillä (Hutton). Toisaalta omaan silmäänkin Del Zotto pelasi ihan kelvollisen kauden kun taas Huttonin peli oli arvoituksia täynnä. Del Zotto saattaa olla kaupattavakin puolustaja ensi kaudella mikäli Juolevia aiotaan ajaa sisään ja Huttonin kausi on onnistunut. Pouliot jatkanee varmaan puolustuksen syvyydessä.

Syvyyspakeista Briseboisilta odotetaan hyvää farmikautta. Biega on puolestaan luotettava soturi syvyyspakkina.

Vaikea näistä on mitään ketjuja vielä suunnitella, mutta minulle tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa ainakin;

Ensimmäinen vaihtoehto olisi muodostettu niin, että Pettersson kykenisi pelaamaan jo heti alkuun keskellä:

Eriksson - Horvat - Boeser
Bärtschi - Pettersson - Goldobin/Leipsic
Roussel - Sutter - Virtanen
Schaller - Beagle - Granlund


Tuossa kokoonpanossa Gaudetten haluaisin mukaan joukkueeseen, mutta en tiedä mihin hän menisi.

Ja toinen vaihtoehto:

Eriksson - Horvat - Boeser
Bärtschi - Sutter - Pettersson
Roussel - Gaudette - Virtanen
Schaller - Beagle - Granlund

Puolustus voisi olla:

Edler - Stecher
Hutton - Tanev
Del Zotto - Gudbranson
Pouliot
Juolevi

Tai sitten jos Green hakee sitä Edlerin ja Gudbransonin pelaamista yhdessä vastustajien kärkiä vastaan;

Hutton - Tanev
Edler - Gudbranson
Del Zotto - Stecher
Pouliot

Maalivahtipuolella en toivo muuta kuin Demkon pelejä viime kautta enemmän. Nilsson saattaa olla kaupan jos joku haluaa MM-kisoissa loistaneen maalivahdin testata.

Athleticilla oli haastateltu NorthEasternin valmentajaa Jim Madigania koskien lähinnä Canucksin tämä kesän kolmannen kierroksen varausta Tyler Maddenia.

Madden menee pelaamaan ensi kaudeksi Canucks-faneille "tuttuun" NorthEasteriin, eli samaan seuraan missä Adam Gaudette oli viime kaudella voittamassa Hobey Bakerin parhaana yliopistopelaajana. Madigan on ollut NorthEasterinissa vuodesta 2011 lähtien valmentajana ja sieltä on tullut muutama pelaaja NHL-kartalle tuossa ajassa (mm. Zach Aston-Reese, Matthew Benning, Anthony Bibetto, Josh Manson ja nyt tuoreimpina nyt mahdollisesti Nolan Stevens, Dylan Sikura ja Gaudette). Madigan on hyvä ystävä Canucksin scouttipuolen päällikön Judd Bracketin kanssa, joten sieltä saadaan varmaan Maddenin tekemisistä ihan hyvää ja ajankohtaista tietoa.

Madigan nostaa haastattelussa esiin Maddenin suurimmiksi vahvuuksiksi pelisilmän ja kovuuden;

"Physically, he’s not the biggest of guys. But when you watch him play, you see two things — one, the hockey sense just jumps off the page and two, there’s a grittiness, an edge to his game which he probably got from his dad. Then you watch him play a little more, with the hand skills and the ability to make plays… he’s a hockey player. So even on a 5-foot-11 frame at 153 pounds, he just makes plays. But the hockey sense and grittiness are two qualities that just jump off the page right away."

Kysyttäessä miltä tuntuu olla valmentaja toisen polven kiekkoiljoiden kanssa, Madigan vastaa;

"Getting the pedigree that these young men have coming from fathers who played in the National Hockey League — we (at Northeastern) have been fortunate. We had Josh Manson, who’s father was Dave Manson. We had Matt Benning, who’s father was Brian and his uncle is obviously Jim. We’ve got Cayden Primeau, who’s father is Keith Primeau. We’ve had some pretty good players, and all of those young men have been in NHL locker rooms and been around the game since they’ve been five, six years of age."

"Their fathers are all fabulous people, but they never pushed their kids. Their kids just took a passion for it and as I saw that passion, I just continued working with them. But these young men have been around and exposed to things most normal young men were never exposed to. They pick up things from those initiatives and opportunities that most young men don’t. And that means they’re not mesmerized by it. Ty’s been in the locker room with Byfuglien. Manson was in the locker room back in the Chicago days and the Canadiens days with other high-end NHL players. It doesn’t faze them."

"And they know from their fathers there’s a lot of hard work that goes into this. If you want to get there (it’s like) ‘Hey, I’ll help you with the blueprint and template, but there’s a lot of hard work.’ All those kids have made it because of hard work and determination, because each one of them have had some deficiencies to their games. Manson got drafted in the sixth round as a 20-year-old. Benning was a sixth-round pick by the Bruins. Primeau was a seventh-round pick by the Canadiens. But they know about the hard work and what it takes, and that comes from being in a hockey family."

---

"You’ve got to be on your toes, because they’re bright. Two (ex-Huskies) I didn’t mention were John and Nolan Stevens, who’s father (John Stevens) is currently coaching the L.A. Kings. In some ways, they might’ve been the smartest kids because their dad is still involved in the game from a coaching perspective. You’ve gotta be on your toes. When you’re talking about systems or philosophy, you want buy-in from those kids. We got it, but it’s because they believed in it. They’re a little bit smarter. It’s almost like you have an A-student sitting in the front of the class."

Kysyttäessä, onko Madden enemmän rinnastettavissa kiekkoilijana Gaudetteen vai kenties Chicagon varaukseen Dylan Sikuraan, Madigan vertaa häntä näiden yhdistelmään;

"Body type, certainly Sikura. There’s probably a cross between the two (of Sikura and Gaudette). Tyler has that compete and edge to his game that Adam certainly has, but Tyler might be more of a playmaker than Adam. That’s where the Sikura analogy comes in. I don’t want to go too far down the road on this, because our first practice was just yesterday. But there are high expectations for (Madden) with this program — not just because of his last name, but because he’s a helluva player."

"He’s a real good, smart player that has aspirations to go onto the next level. But we’re just going to let him feel his way through this process. We expect him to contribute and he’ll be put in a position to contribute, but we don’t want to put pressure on him. We want him to enjoy this process. It’s almost like you get a first-round draft choice coming into your program, and now you manage that asset through. You know he’s just going to take the ball and run with it."

Kysyttäessä valmentajan näkemystä isä John Maddenin ja poika Tyler Maddenin välillä;

"Ty does have some resemblances to John, in the sense that John was an offensive player at the same age. John had a thicker build than Ty, but Ty is more dynamic offensively. But they both have that grittiness. John played with an edge, and Tyler has it even with a smaller body. So I see some similarities in their games, but also some differences. John says that Ty is a little bit more offensive than he was. I’ll let John make that call, because he knows himself and his son better than we do. But John was a helluva offensive player. If we can get Ty to have the same numbers in college that John did, he’ll be a Hobey Baker candidate."

Ja vielä kysyttäessä millaisia odotuksia ja mitä roolia Maddenille tullaan tarjoamaan;

"He’ll be given the opportunity for a top-six role in this program. That’s how we recruited him. We recruited Gaudette for the same purpose. Adam started off a little bit — I don’t want to say slowly, but we had centres ahead of him and by the second month of the season, Adam had taken over that second centre slot. We see Ty doing the same thing. I think he can be our second line centre right off the bat, and play with top-six forwards. He’ll get special teams opportunities."

"He’ll get learn to play the pace of college hockey, the ins and outs of how to use his body. He’s very slick. He’s elusive with the puck and with his frame, he needs to be. He doesn’t take many hits head on, and yet he plays in the tough and dirty areas. He’s got a good stick, he can score and he can make a play. We look for him to be in a top-six role and continue getting better as the season moves along, as he gets more acclimated to college hockey."

---

Mielenkiinnolla pitää seurata Tyler Maddenin uraa yliopistossa. Poika on fyysisesti vielä pahasti raakile ja siksi Vancouver näkee hänessä vielä paljon lahjakkuutta mitä kehittää. Varmaankin Maddenia tullaan vertaamaan nyt ainakin parin seuraavan kauden aikana Chicagon varaukseen Jake Wiseen, joka oli kaikilla listoilla korkeammalle rankattu (joissakin paljonkin) ja varattiin heti Maddenia seuraaavalla vuorolla.

Pari noin viikon vanhaa artikkelia Vancouver Provincesta ja National Postista:

Bo Horvatin isä Tim Horvat tietää poikansa johtajuuden.

“He would love to be the captain and he’s good with any decision they make. To me, a true captain is what happens when you’re not there. Does the team suffer or do well? And your captain has to be your most-consistent player."

“People always say there’s too much pressure on Bo. He’s too young. The Sedins are gone. Being traded for Cory Schneider — that’s pressure. He had it even before he hit the ice and that pushes him."

“Who’s the true leader in that room? I’m a dad, but I know. Last year, Bo was gone 18 games (Dec. 5 ankle fracture) and they were in a playoff spot before that kid got hurt."

“I told him to go about his business. He can’t worry bout the ‘C’ or the ‘A’. He knows that. And I never worry about him because all he wants to do is win.”

Horvatille kuuluisi kapteenin kirjain, mutta saa nähdä mitä joukkue tekee tuon kanssa. Varmasti seurassa mietitään, vaikuttaisiko tuo valinta Horvatin otteisiin kentällä. Ei ole helpoin yhdistelmä olla huonon kanadalaisseuran nuori kapteeni Sedinien lopettamisen jälkeen täyttämässä tyhjiötä, mikä seuraan varmasti jäi kopin puolelle.

Maalivahtiprospecti Michael DiPietro on kokenut elämässään kovia aikoja, mutta on ehkä niiden kautta vahvempi henkisesti kuin moni toinen junioripelaaja.

DiPietron äiti kuoli hänen ollessa vain viisivuotias ja isä Vic kasvatti häntä. Michael antaa isälleen suuren kunnian isyydestä;

“For myself it’s been a road with a lot of ups and downs, on and off the ice” he says. “But I wouldn’t change a thing. There are so many people who’ve contributed to my success. and my dad’s always been my best friend. I’ve been blessed.”

Pojastaan varmasti ylpeä isä uskoo noiden vastoinkäymisten kasvattaneen maalivahdin luonnetta;

“It’s kind of amazing. But (Michael’s) got the character and the perseverance. I think a lot of it had to do with losing his mother at an early age and the two of us growing up together."

Canucksin Ryan Johnson ja Windsorin manageri Warren Rychel sanovat DiPietron pelaavan aina paremmin mitä kovemmat panokset pelissä on;

Johnson; “He’s got a certain confidence that goalies need and he’s got a presence about him. He likes the big stage. He wants that opportunity. He wants to have that on his shoulders.”

Rychel; "Everyone talks about his height (DiPietro is six-feet which is the principal reason he fell to the Canucks’ in the third round of the 2017 draft) but I can tell you this. The bigger the game the better he plays."

“One day he’ll put himself in a conversation over a No. 1 goalie (ranking) in the NHL. He’ll will himself there.”

Dipietro on kyllä mielenkiintoinen seurattava. Kolmoskierroksen varaus 2017 kesältä valittiin viime kaudella OHL:n ykköstähdistöön ja sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Kauden jälkeen hän pääsi MM-kisoihin Kanadan joukkueeseen haistelemaan kisojen tunnelmaa, mutta ei pelannut. Tällä kaudella hän on ainakin tällä hetkellä ehkä ennakkosuosikki Kanadan nuorten maajoukkueen ykkösvahdiksi.

DiPietro on erittäin atleettinen ja nopea maalivahti, jonka torjuntatyötä on hieno seurata. Suurimpana kysymyksenä pidetään tuota melko lyhyttä mittaa nykymaalivahdiksi. Toisaalta onhan siellä Quickia, Lundqvistia, Sarosta, Dellia, Halakia ja kumppaneita, jotka ovat suurin piirtein samaa kokoluokkaa ja koppi tarttuu NHL:ssä. Saa nähdä miten DiPietro tuosta vielä kehittyy, mutta ainakaan asenteesta tuo ei tule olemaan kiinni,

Olli Juolevi sanoo olevansa nyt valmis ottamaan roolia joukkueesta.

Fanit ovat olleet kärsimättömiä Juolevin kehityksestä verrattuna samassa draftissa varattuihin pelaajiin. Juolevi vastaa tuohon kehityspuolen asiaan ihan oikein;

“It’s a marathon, not a sprint. It’s not about who gets to the NHL fastest. It’s about who plays longest and who has the best career. I’m really excited to start my NHL career now.”

“I don’t really read that much in the media. Obviously there are critics, but it’s all about yourself. You need to know where you are and how you can get better."

“I think I learned a lot the last year. I really think I’m ready right now.”

Olli kehuu valmentajaa Sami Saloa opeista viime kauden aikana;

“He was awesome. He knows what you need to do. We went through a lot of defensive stuff and he gave me a lot of good things. I learned a lot from him.”

Ei tullut eilistä sisäistä peliä nähtyä mistään, mutta tässä nyt jotain mitä tietoa löytyi ja muut kommentoivat:

- Sininen (ryhmä A) joukkue voitti 3-2. Maalintekijöinä Troy Stecher, Olli Juolevi ja Zack MacEwen.
- Stecher - Juolevi pakkipari näytti hyvältä (=parhaalta?)
- Useampi nosti parhaaksi pelaajaksi Jonathan Dahlenin
- Hutton on ilmeisesti ottanut itseään niskasta kiinni ja näyttää olevansa "uransa parhaassa kunnossa"
- Virtanen ollut fyysinen ja jaellut kovia niittejä

Mr. Smith kirjoitti:

Ei tullut eilistä sisäistä peliä nähtyä mistään, mutta tässä nyt jotain mitä tietoa löytyi ja muut kommentoivat:

Laajenna klikkaamalla

Otetaan noihin lyhyesti kiinni..

Mr. Smith kirjoitti:

- Stecher - Juolevi pakkipari näytti hyvältä (=parhaalta?)

Laajenna klikkaamalla

Tuon pakkiparin voisi kuvitella toimivan hyvin myös oikeissa peleissä. Kumpikin osaa liikkua ja käsitellä kiekkoa hyvin, pelinäkemys on heidän vahvinta osa-aluettaan ja molemmat ovat vielä kehittymässä parhaaseen peli-ikäänsä. Stecher on näyttänyt pystyvän pelaamaan puolustuspeliä NHL:ssä kovalla tasolla ja Juolevi saisi tuossa parissa enemmän hyökkäävää roolia. Mutta en tiedä onko tuon pakkiparin aika vielä ensi kaudella.

Mr. Smith kirjoitti:

- Useampi nosti parhaaksi pelaajaksi Jonathan Dahlenin

Laajenna klikkaamalla

Dahlen jatkaa vahvoja otteitaan ja tuo tekee kyllä päätöksenteon kokoonpanopaikasta vielä vaikeaksi. Siellä olisi edessä Eriksson, Bärtschi, Roussel ja Leipsic/Goldobin, joten en oikein usko Dahlenin ottavan paikkaa heiltä suoraan, mutta hienoa nähdä että hän pelaa hyvin ja haastaa. Varmasti loukkaantumisten tullen tulee Dahlenillekin vielä kauden aikana paikka ylhäältä jos pysyy itse kunnossa ja pelaa hyvin.

Mr. Smith kirjoitti:

- Hutton on ilmeisesti ottanut itseään niskasta kiinni ja näyttää olevansa "uransa parhaassa kunnossa"

Laajenna klikkaamalla

Kuten eilen tuonne ylemmäs kirjoitin, Huttonin paino on pudonnut viime kauden 210 paunasta tämän hetken 203 paunaan. Hän kertoi lopettaneensa mässäilyt ja keskittyneen terveelliseen ruokaan. Uusi kuntovalmentajakin varmasti motivoi Huttonia. Hänen rasvaprosenttinsa on 8.7%, mikä on huippu-urheilijan lukemia. Hieno asia että entinen vähän laiskanpullea puolustaja on ottanut itseään niskasta kiinni ja paiskii nyt hommia. Ehkä hän onnistui vähän liian nopeasti tullessaan NHL:ään ja alkoi kuvittelemaan helpompaa elämää kunnes sitten huomasi realiteetit mitä käy jos ei jaksa tehdä töitä?

Horvatin paino on muuten myös pudonnut aika paljon. Ennen Horvat painoi 223 paunaa ja nyt vain 214 paunaa. Horvatin kohdalla kyse ei ole tosin koskaan ollut mistään ylimääräisestä keskivartalossa, vaan lihasmassasta. Hän teki muutoksia kesäharjoittelussa ja koitti saada luisteluaan vielä räjähtävämmäksi. Boeser sen sijaan on lisännyt lihasmassaansa ja on nyt 208 painossa, kun se vielä varausiässä oli 191. Boeser näytti olevan vielä Horvatiakin kovemmassa lihaskunnossa kuvassa mikä otettiin ennen leiriä. Hän sanoi, että tuo painonnostaminen ei vaikuttanut rasvaprosenttiin, joten kovassa tikissä on Boeser ja saa nähdä miten tuo vaikuttaa pelaamiseen.

Mr. Smith kirjoitti:

- Virtanen ollut fyysinen ja jaellut kovia niittejä

Laajenna klikkaamalla

Jaken kova työnteko tosiaan jatkuu. Ei mennä liikaa asioiden edelle, mutta en yllättyisi mikäli hän pelaisi nyt jonkinlaisen läpimurtokautensa. Ja Virtasen kohdalla se tarkoittaisi jotain 30-40 pistettä.

Sanotaan vielä tuosta leirin alusta sellainen negatiivinen asia, että jos muut nuoret vaikuttavat ottaneen askeleita eteenpäin, Kole Lindin kehitys tuntuu tällä hetkellä vähän huolestuttavalta. Hän oli pettymys monen mielestä prospectien peleissä Jetsia vastaan ja nyt näytti vielä heikommalta. Ei voi tietenkään vetää parin harjoituspelin perusteella mitään suuria suuntaviivoja tulevaisuuteen, mutta näyttää siltä, että Lindin kesä on mennyt vähän samalla lailla kuin siinä vanhassa Lapinlahden lintujen sketsissä. No, leiriä on vielä paljon jäljellä eikä se mikään kuolemanisku olisi Lindinkaan kohdalla jos ensi kausi menisi vähän odotuksia heikommin.

Lähtokohtaisesti Lindin ei tosin vielä tässä vaiheessa pitäisikään olla pelipaikkaa tosissaan haastava pelaaja. Vaikka Corey Pronman näkeekin Lindin upsiden korkeammalle kuin pääosa muista, Lind kuuluu mielestäni siihen taustaryhmään prospecteissa Petterssonin, Hughesin, Demkon, Juolevin, Gaudetten ja Dahlenin jälkeen. Tuota mieltä on myös mm. NHL Tonight videossaan, missä kanava rankkasi joukkueiden prospectit. Minun mielestä Lind kuuluu samaan ryhmään Woon, Gadjovichin ja DiPietron kanssa, eli tuohon vähän kärjen taakse, mutta kuitenkin ihan varteenotettavaksi tulevaisuuden NHL-pelaajaksi. Eikä tarvitse mennä kovinkaan kauas historiassa taaksepäin, kun Lindin tasoinen prospecti olisi ollut faneilla hehkutuksen alla.

Tonen ottelu päättyi harmaalle joukkueelle (ryhmä B) 3-1. Maalit Goldobin, Archibald ja Palmu voittajien osalta ja Virtanen sinisille. Raporteista esiin on nostettu varsinkin Motte, Palmu, Leipsic ja Virtanen. Vähemmän ovat sitten säväyttäneet Gagner ja Granlund, joten saas nähdä mitä tulee vielä tapahtumaan ennen kauden alkua. Gagneria nyt ei kukaan ota edes waiveristä, mutta Granlund voi sieltä jollekin kelvatakin, kun sopparikaan ei ole paha.

Goldobin ehkä loukkaantui, kun kiekko tuli leukaan/kurkkuun. Toivotaan ettei pahempaa käynyt.

Weisbrod: I think the young guys we have are going to bring the skill we need. You can see the things we did in FA to put in the proper people around them to help them along. My hope is it's a good blend. You try and create a good environment.

Weisbrod on waiving players: There may be one or two instances where there may be a concern. The way I see things shaking out I think we'll be ok. I think we're balanced enough that we can let guys develop the right way.

Weisbrod: This is the biggest jump at camp for Olli. He's a different guy, because he was drafted where he was, guys think he needs to be dynamic. We drafted him because he's calm and can put out fires. That may not be the sexy plays but we're still bullish on him.

En tiedä onko tuosta nyt oikein mitään otettavissa, mutta ainakin itse tulkitsen niin, että hyvienkin otteiden jälkeen suurin osa junnuista lähtee farmiin. Joku yksittäinen paikka saattaa aueta ja joku (tai aika monikin) menee waiverin kautta alas. Ehkä jopa nimimies. Itse etsisin kovasti Gagnerin ja Granlundin lisäksi uutta kotia Loui Erikssonille. Nyt kun taas bonukset on maksettu niin Erikssonille tarvitsee maksaa vain 14 miljoonaa neljässä kaudessa (3,5 per vuosi keskimäärin). Ongelmana tietysti tuo 6 miljoonan caphit, mutta jollekin tiimille tuo saattaisi olla jopa etu. Toki esteenä on myös Erikssonin NTC.

Mr. Smith kirjoitti:

Itse etsisin kovasti Gagnerin ja Granlundin lisäksi uutta kotia Loui Erikssonille. Nyt kun taas bonukset on maksettu niin Erikssonille tarvitsee maksaa vain 14 miljoonaa neljässä kaudessa (3,5 per vuosi keskimäärin). Ongelmana tietysti tuo 6 miljoonan caphit, mutta jollekin tiimille tuo saattaisi olla jopa etu. Toki esteenä on myös Erikssonin NTC.

Laajenna klikkaamalla

Ongelmana on tuo NTC ja lisäksi joukkue voi nähdä Erikssonin olevan henkisesti arvokas pelaaja Petterssonille ja Dahlenille (mikäli hän pääsee ylös). Eriksson tuntee Dahlenin aina niiltä ajoilta kun Jonathanin isä Ulf oli Starsin kakkosvalmentaja 2006-2008 kausina. Starsilla oli ruotsalaispelaajien kommuuni tuohon aikaan ja Jonathan tutustui Eriksoniin. Nyt Eriksson toimii eräänlaisena opastajana Dahlenin NHL-uran alkumetreillä.

Näkisin tuon kaupan olevan ehkä arvokaskin jos Vancouverilla olisi ongelmaa saada kilpailukykyinen joukkue kasaan ja katon kanssa jouduttaisiin painimaan. Nyt kun tuota ongelmaa ei ole, ongelmaksi Erikssonin kanssa saattaa muodostua tuo yhden paikan ottaminen joltain nuorelta. Kuitenkin noita kokeneita pelaajiakin tarvitaan, loukkaantumisia tulee takuuvarmasti taas paljon (nyt jo kaksi pelaajaa on ilmeisesti loukkaantunut) ja Erikssonilla (joka on joukkueen sisällä ihan arvostettu persoona - oli mm. Dallasissa pari kautta varakapteeni) saattaa olla arvoa noiden lahjakkaiden ruotsalaispelaajien sisäänajossa NHL:ään.

Uskoisin Canucksin pitävän Erikssonin tuomassa kokemusta joukkueeseen ja toimimaan sillanrakentajana kentän ulkopuolella Petterssonille ja Dahlenille. Toki jokainen pelaaja on kaupan sopivan tarjouksen tullen, mutta Erikssonista tuskin löytyy tuon palkan vuoksi hirveästi kysyntää. Erikssonin myyntiä voidaan ehkä kuitenkin miettiä vähän myöhemmin sopivan ostajan kanssa, mikäli taso ei tuosta nykyisestä hirveästi romahda. Pelin muu tasohan hänellä on ollut ihan hyvääkin (yksi parhaita kahden suunnan hyökkääjiä joukkueella), mutta tehottomuus vaivaa paljon ja hän on ollut Canucksissa vain noin 30 pisteen hyökkääjä.

Viimeisen päivän sisäinen harjoituspeli pelattiin yöllä. Ensimmäistä kertaa Dahlen pääsi Petterssonin rinnalle ja kolmanneksi lenkiksi tuli Goldobin. Kyseinen kolmikko tekikin pelissä 5 maalia (Goldobin 3, muut 1/nuppi), joten hyvät näytöt jatkuvat heiltä. Peli päättyi lopulta 7-4.

Muut maalit tuossa pelissä menivät Archibald ja Woods sekä Gaunce, Gaudette, Leipsic ja Banks. Tuolta edelleen Gaudette ja Leipsic nousevat esiin. Ja ilmeisesti Juolevi pelasi parhaan pelinsä.

Petterssonin maali Vancouverin twitterissä:
Vancouver Canucks on Twitter

Rosteri trimmattiin pienemmäksi, mutta ei siinä yllätyksiä suuremmin ole ellei Carconen tippumista jo nyt sellaisena pidä:
Vancouver Canucks Reduce Pre-Season Roster by 10 Players

Tuota Dahlen-Pettersson-Goldobon -ketjua toivoisi näkevän nyt harjoituspeleissä enemmänkin yhdessä. Tuo voisi olla parhaimmillaan toimiva kolmikko ainakin hyökkäyssuuntaan. Kysymysmerkkinä sitten kahden suunnan peli ja fyysisyys. Mutta nykykiekossa tuollainen kiekollisesti taitava kolmikko voisi toimiakin hyvin kun pelaajien peliäly ja kiekolliset taidot tukisivat toisiaan.

Juolevi vaikuttaa nyt paljon paremmalta kuin vuosi sitten. Hyvä nähdä tuo kehitys, mutta odottelen edelleen mielenkiinnolla varsinaisia harjoituspelejä.

Athleticin Wheeler rankkasi Petterssonin omaksi Calder Trophy -suosikiksi.

Canucks hävisi ensimmäisen harjoituspelinsä Oilersille 2-4 lukemin. Illan tähti Vancouverin puolelta oli Pettersson, vaikka tehoja ei kuin yksi syöttö. Petterssonin ollessa jäällä tuntui aina että jotain voisi tapahtua hyökkäyssuuntaan. Lisäksi hän pelasi hyvää peliä puolustussuuntaan, osasi sijouttua oikein, oli kääntämässä takakarvauksellaan pari tilannetta hyökkäykseen ja vapautti mm. yhden hyvän puolustuspelinsä jälkeen Bärtschin läpiajoon. Kokonaisuutena hän vaikutti siltä, että en ihmettelisi jos hän aloittaisi sittenkin keskellä. Ylivoimilla Pettersson oli vaarallinen aina saadessaan kiekon ja harhautteli pari kertaa näyttävästi (tässä hän veivaa Stromen solmuun).

Dahlen oli sen sijaan nyt vähän pettymys. Dahlenin ketju (Horvat ja Eriksson ketjun muut hyökkääjät) ei tehnyt oikeastaan mitään ja Dahlen unohti seurata miestään Oilersin kolmannessa maalissa siniviivalta maalille. Noilla puolustushommilla pääsee nopeasti Greenin epäsuosioon. Mikään kuolemantuomio tuo peli ei vielä Dahlenin NHL-uran alkuun ole kun mietitään kauden aloitusta ylhäällä, mutta askel taaksepäin mielestäni. Ehkä hänelle tekisi hyvää opetella peliä alkuun farmin puolella.

Muista pelaajista voisi nostaa esiin maalivahti Nilssonin, jonka otteet olivat sitä luokkaa että peli kääntyi noin päin. Antaisi nyt vaan Demkolle tai vaikka DiPietrolle vastuuta maalilla Markströmin lisäksi. Virtaselle oli useampia laukauksia ja yksi ylärima. Motte pelasi oikein hyvän pelin puolustussuuntaan ja aiheutti pari kiekonmenetystä Oilersille, Stecher pelasi vahvan puolustuspelin ja painoaan selvästi pudottanut Hutton kellotti yli 26 minuuttia.

Viime yönä Vancouver hävisi Calgarylle 1-4 lukemin. En nähnyt peliä, mutta kokoonpanot olivat ainakin vahvasti farmivoittoiset. Petrus Palmu kuvasi peliä "oudoksi kiekkopeliksi" eikä ole ollut näkemyksensä kanssa yksin.

Maalilla Demko otti piikkiinsä pelin avausmaalin. Tuo tuli läpiajosta, mutta Demko sanoi ylipelanneen tilanteen. Muuten hän oli pelannut taas hyvin. DiPietro pelasi vain kolmannen erän ja piti maalinsa puhtaana saatuaan torjua 10 kiekkoa. Greenin mukaan hän ei vielä muuten kisaa paikasta ylös ja palaa pian OHL:aan.

Puolustuksessa Green oli pitänyt Juolevin pelistä. Pouliot oli pelannut todella heikon pelin, mutta Green totesi puolustukseksi, että hänen ei olisi pitänyt laittaa ensimmäiseen harjoituspeliin Pouliotia väärälle puolelle. Kokonaisuutena puolustus ei selvinnyt kovin hyvin numeroin, mikä ei tule yllätyksenä.

Hyökkäyksessä Boucher oli ollut ehkä näkyvin ja sai kasaan 12 laukausyritystä ja noiden joukossa pari rimaa. Harmi kun hän on niin yksipuolinen. Gaudette oli ollut myös näkyvä ja lisäksi Green kehui maalin tehneen Leipsicin kiekollista peliä.