Onpahan melkoinen hässäkkä taas saatu aikaan ja perustellusti keskustelussa esiin nousee se, olisiko voitu toimia toisin. Jokaisella hiukankin uutisia seuraavalla lienee ollut tiedossa, mikä tilanne Venäjällä on. Ihmettelen, että reissuun oltiin silti valmiita lähtemään. Yleistäminen ei ole koskaan perusteltua, mutta koronaepidemian vastaisessa taistelussa korostuu solidaarisuus. Ei ole mukava asia kenellekään, jokainen joutuu tinkimään jostain ja joudutaan tekemään kompromisseja.
Poliittisten päätöksentekijöiden joukossa on, omien ilmoituksiensa mukaan, intohimoisia jalkapallokannattajia. Mahtoikohan heistä kukaan vedota kannattajiin, että älkää terveysturvallisuuden nimissä lähtekö reissuun vaan seurataan kisat kotikatsomoista käsin?
Tässä vaiheessa tiedetyn mukaan testausprotokolla ja toiminta rajalla oli kaukana optimaalisesta ja jos kaikki olisi sujunut mallikkaasti, ainakin osa jatkoharmeista olisi voitu välttää.
Ehkä tästäkin opitaan jotain. Ainakin se, että koskaan ei voida valistaa kansalaisia liikaa ja se, että viranomaisten varautumisen täydellisyyteen ei välttämättä voida luottaa. Jalkapallo ja urheilu ovat hienoja asioita myönteisine elämyksineen ja yhteenkuuluvuuden tunteineen. Yhteenkuuluvuus on myös vastuuta itsestään ja muista. Toivottavasti tämän episodin hopeareunus on siinä, että harkintakyvyn ja tilannetajun keskimääräinen määrä kasvaa niin yksilö- kuin yhteisötasolla.