Hep! Omasta käynnistä on aikaa toki jo noin 20 vuotta, mutta nämähän ovat juuri niitä paikkoja, joissa tuskin mikään on siinä ajassa ehtinyt muuttua eli vanhatkin kokemukset lienevät kertomisen arvoisia.
Haltihan se sitten kannattaa käydä myös jo huiputtamassa, jos tuonne asti lähtee, koska (vähintään) viikon luokkaa vaellukseen kannattaa varata, jos ei hirveää hoppua halua pitää. Pihtsuskönkäältä Haltille on matkaa vielä noin 15 kilsaa suuntaansa. Me tehtiin huiputus päiväreissuna: rinkat ja teltta jätettiin leiriin jonnekin Vuomakasjärven (putouksen eteläpuolella) tuntumaan ja siitä sitten matkaan huomattavasti kevyemmillä kamoilla. Vähän turhan pitkä päivä siitä kyllä jo tuli eli melkoisen väsy fiilis oli palatessa, joten en välttämättä suosittele samaa, vaikka idea periaatteessa olikin hyvä.
Maasto on tuolla tosiaan suurelta osin rakkaa (kivikkoa) eli siten erittäin hidaskulkuista. Tukevat ja omaan jalkaan sopivat vaelluskengät ovat ehdottomasti tärkein varuste. Säätila muuttuu usein todella nopeasti, ja jonkinlainen suunnistustaito on välttämättömyys, koska minkään kännykkä-gps:n varassa ei todellakaan voi seikkailla.
Maisemat ovat upeita, ja sitten jos lähtee pois Kalottireitiltä, voi ihan hyvin päästä kulkemaan vaikka koko päivän niin, ettei näe ketään muita ihmisiä. Paluumatkalle hyvä vinkki on tulla pois Lossujärven kautta Norjan puolelle: matkakin on jonkin verran lyhyempi kuin palata Kalottireittiä Kilpisjärvelle.