Mulle itselleni tulee mieleen lähes kaikesta Suomen terveydenhuoltoon liittyvästä, että työt on yksinkertaisesti huonosti organisoitu ja johtaminen on huonoa.
Pohjimmiltaan tossa jäljityksessäkin on kysymys vain ja ainoastaan siitä, että printataan listat ulos, jaetaan soitettavat, kirjataan kysyttävät tiedot ylös ja toimitetaan listat joillekin, jotka tekee niistä yhteenvedon ja nämä tekee tarvittavat toimeenpiteet (jakaa eteenpäin, kirjaa järjestelmiin, jne.). Nämä vaiheet toistetaan niin pitkään, että tarvittava data on kasassa. Työt pitää jakaa niin, että yksinkertaisimmat yksilöt tekee sellaisia hommia, missä ei tarvitse miettiä muuta kuin tehtävää duunia. Asiakasrajapintaan laitetaan sellaiset ihmiset, jotka osaavat soveltaa ja kysyä oikeat lisäkysymykset, jos tarvetta. Sitä kaikkein vittumaisinta tyyppiä ei kannata laittaa soittamaan, koska ihmiset eivät jaksa asioida nuivien ihmisten kanssa ja tällöin tietoja jää kertomatta.
Ei tää oikeasti voi olla niin vaikeaa.
Kirjoitin lainaamani tekstin lokakuun 6. vuonna 2020. Ja edelleen painimme näiden jäljitykseen liittyvien asioiden kanssa. Uskomatonta. Jo siinä vaiheessa, kun jäljityksessä kesti kaksi päivää, olisi pitänyt ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin lisäapujen hankkimiseksi viipymättä. Nyt esim. Helsingissä omien kokemusteni perusteella kaupungin puolesta on oltu yhteydessä 8-12 päivän kuluttua.
Vinkkinä myös siihen, että ihmiset vastaisivat näihin jäljittäjien puheluihin, pitäisi toistaa, että mikäli itselle tuntemattomasta numerosta tulee soitto, niihin pitää nyt vastata silläkin uhalla, että siellä olisi puhelinmyyjä. Ei ole iso uhraus ihmisiltä. Vieläkin on ihmisiä, jotka eivät ole ihan kartalla kaikesta (kuten mitä tarkoittaa esim. karanteeni tai altistuminen), joten näitä asioita pitää toistaa ja toistaa ja toistaa.
Nyt Suomessa ollaan myöhässä ihan kaikesta. Tai no, voisihan asiat olla vieläkin huonommin, mutta kyllä tämä nyt silti pieneltä epäonnistumiselta tuntuu, kun edellytyksiä olisi ollut melko helposti parempaankin. Kaikki tarvittavat asetukset, anomukset, pullakahvikokoukset ja muut olisi pitänyt hoitaa niin, että ollaan heti valmiita toimimaan, kun kaikki päätettävät asiat ovat lainopillisesti selviä tai käyneet tarvittavat välivaiheet läpi. Siis
ennakoida. Vaikeita ja kovia päätöksiä, mutta nyt ne samat päätökset on jouduttu tekemään, kun paskat on jo housuissa. Mä en tajua, ettei tämä hallitus kyennyt tämän paremmin suojelemaan oman maansa kansalaisia ulkomailta tulevalta uhalta. Kummasti niitä tiukempia päätöksiä on nyt sitten kuitenkin kyetty tekemään, aivan vitusti liian myöhään.
Aina löytyy ihmisiä, jotka vastustavat kaikkea, melkein kaikkea ja tosi monia asioita ja ovat hyvin, hyvin, hyvin vihaisia, kun heidän elämäänsä puututaan. Valtiojohdossa pitää olla edes yksi sellainen uskottava henkilö, jonka auktoriteetti riittää sanomaan, että me teemme nämä toimenpiteet juuri nyt, jonkun mielestä aivan liian varhain, vaikka pahalta tuntuu, koska se on ainoa keino suojella tätä maata ja me uskomme siihen, että toimenpiteet riittävän varhaisessa vaiheessa mahdollistavat meille paremman kevään ja yrityksille nykyistä enemmän vapauksia. Pitäisi puhua ihmiseltä ihmiselle, ei toistella tyhjää jargonia virkamiehenä. Joo, ymmärrän kyllä, että poliitikot ovat hirveän paljon tärkeämpiä kuin peruspertsa ja on tärkeä puhua yleiskieltä, mutta samalla he jäävät todella kaukaisiksi. Väitän, että jos Sauli Niinistö sanoisi, että nyt turvat kiinni ja ne maskit päähän, koska kaikki muu on dorkaa ja lapsellista, 25000 ihmistä suuttuisi verisesti, mutta 24999 näistä ihmisistä laittaisi sen maskin, koska pressa vetää muuten pataan. Noin niin kuin vertauskuvallisesti. En ymmärrä, mikseivät pääministeri ja presidentti olisi voineet pitää vaikka yhteisen puheen tai tiekkarin, jotta kukaan ei astu kenenkään varpaille, riko protokollaa ja jotta asia menisi mahdollisimman monen änkyrän jakeluun. Kansaan menevään jutustelua aiheesta niin, että kaikki näkisivät, että mahdolliset poliittiset eriävät mielipiteet on siirretty syrjään, koska se on tämän maan ja sen asukkaiden etu. Mutta ei, nyt on käynyt melkein päinvastoin.
Mutta kaikki palaa jälleen kerran viestintään ja johtamiseen. Ne kun vedät vihkoon, on ihan helvetin paljon hankalampaa saada helppojakaan asioita jakeluun, vaikeista puhumattakaan.
yle.fi
/img-s3.ilcdn.fi/19feb840742314d72906611eee440216d55f3f3f21ab91701eb3765800c9bf1e.jpg)
www.iltalehti.fi
