Pakkoruotsi – kyllä vai ei?

[mjr]

Hetkinen. Taisit juuri käyttää kansallismielisyyttä argumenttina pakkoruotsin puolesta ja tämän jälkeen todeta pakkoruotsin olevan hyvä ase kansallismielisiä vastaan. Eli puolustatko pakkoruotsia nyt vaan, koska et halua olla samaa mieltä pahiksien kanssa, vai oikeasti koetko vakavissasi pakkoruotsin hillitsevän äärinationalististen voimien kasvua Suomessa? Jos koet näin, niin tähän väitteeseen kaipaan ehkä vähän lihaa luiden ympärille. Mielestäni tilanne on juuri nyt päinvastoin.

No siis olen maltillinen kansallismielinen ja vahva patriootti Suomen liberaalisdemokraattisen tasavallan suhteen - mutta oma käsitykseni tästä kansakunnasta on, että sen perustajakansallisuus puhuu kahta kieltä, suomea ja ruotsia, ja että yhteytemme Ruotsiin ja pohjoismaiset vaikutteet ovat Suomen kansakunnan keskeisiä tukipilareita, joiden arvoa ei - meidän nationalistien mielestä - voi pelkästään mitata rahassa. Siis olisihan jonkun Lönrotin pitänyt perustaa sahoja eikä kerätä jotain homehtuneita runoelmia Itä-Karjalan erämaista jne. Vaan nämä nykyiset kansallisradikaalit hörhöt, kuten viime vuosisadan alkupuoliskon kaverinsa, väheksyvät ja jopa inhoavat pohjoismaisuuttamme ja pitävät suhdettamme Ruotsiin pelkästään kolonialistisena häpeätahrana.

 

[Tadu]

No siis itse olen maltillinen kansallismielinen ja vahva patriootti Suomen liberaalisdemokraattisen tasavallan suhteen - mutta oma käsitykseni tästä kansakunnasta on, että sen perustajakansallisuus puhuu kahta kieltä, suomea ja ruotsia, ja että yhteytemme Ruotsiin ja pohjoismaiset vaikutteet ovat Suomen kansakunnan keskeisiä tukipilareita, joiden arvoa ei - meidän nationalistien mielestä - voi pelkästään mitata rahassa. Siis olisihan jonkun Lönrotin pitänyt perustaa sahoja eikä kerätä jotain homehtuneita runoelmia Itä-Karjalan erämaista jne. Vaan nämä nykyiset kansallisradikaalit hörhöt, kuten viime vuosisadan alkupuoliskon kaverinsa väheksyvät ja jopa inhoavat pohjoismaisuuttamme ja pitävät suhdettamme Ruotsiin pelkästään kolonialistisena häpeätahrana.

Ymmärrän kantasi enkä sitä voi argumentoida kumoon, sillä perusteluidesi perusteella kyse on sinulla konservatiivisiin arvoihin perustuvasta mielipiteestä. On toki sallittua olla tuota mieltä, mutta liberalismin kanssa sillä ei ole nyky-yhteiskunnassa mitään yhteyttä, vaikka Suomessa merkittäviä liberaaleja suomenruotsalaisia onkin historian saatossa ollut.

 

[Sanainen arkku]

Pakkoruotsin yläasteista opetusta kannattaisi mielestäni säätää myös norjan suuntaan, en toki ole yläasteella enää enkä vaivautunut kaivamaan opetussuunnitelmaa, mutta nuoruudessani ei edes lukiossa huomioitu norjan kieltä mitenkään.
Siellä on kai jokin suomalaiselle käsittämätön ero kirjakielen ja puhutun kielen välillä, Norjan kieli – Wikipedia ?

Nimittäin
Norjan öljyrahasto rikkoi 1000 miljardin euron rajan – jokaiselle norjalaiselle varastossa 208000 euroa,
joten esim. hoitoalasta kiinnostuneiden ja hieman kielellistä lahjakkuutta omaavien, sairaanhoitajan ja lähihoitajan ammattiin valmiiden nuorten ihmisten kysyntä lienee tulevaisuudessa melkoinen. Ja palkka on sellainen, että siitä voi lähettää Suomeen vanhemmille elon helpotusta hyvinkin, tyylin filippiinot ja ukrainalaiset jne. siirtotyöläiset.
Norjankielen osaamisen uskon olevan melkoinen valtti vuosikymmeniä, eritoten hoitoalalla kysyntää riittänee.

Tuo on kyllä juuri niitä asioita, miksi ruotsinkin kieltä pitäisi mieluummin suitsia. Meillä on, etenkin juuri hoiva-alalla ja sitä rahoittavilla (vienti)aloilla huutava työvoimapula. Aikamoista huithapelihommaa olisi syöttää norjalaisten lapaan.

Edit: nyt vasta huomasin lainaamani kirjoittajan ja ymmärsin tekstin sarkasmin. Hatun nosto jälleen kerran.

 

[mjr]

Ymmärrän kantasi enkä sitä voi argumentoida kumoon, sillä perusteluidesi perusteella kyse on sinulla konservatiivisiin arvoihin perustuvasta mielipiteestä. On toki sallittua olla tuota mieltä, mutta liberalismin kanssa sillä ei ole nyky-yhteiskunnassa mitään yhteyttä, vaikka Suomessa merkittäviä liberaaleja suomenruotsalaisia onkin historian saatossa ollut.

No siis liberaali kansallismielisyys on mitä tyypillisin traditio Suomen (ja muiden maiden) historiassa. Kysy vaikka K.J. Ståhlbergiltä ja muilta nuorsuomalaisilta tai esim. Leo Mecheliniltä jne. Mutta älä kysy Yrjö-Koskiselta tai Meurmanilta - äläkä vaan Freudenthalilta...

 

[Lystikäs]

Onko suomalaisilla heikompi kielitaito kuin muissa Pohjoismaissa? Pidän sitä siis mahdollisena ja kysyn vilpittömästi, koska en tiedä.

On. Ainakin käytännöntasolla. Ja puhun nyt niin sanotun maailman kansalaisen näkökulmasta opiskeltuani kaksi vuotta Tanskassa kansainvälisessä koulussa. Marginaalikieliä on hyvin vaikea laskea mukaan yleishyödylliseen kielitaitoon, koska myös ruotsi kääntyi automaattisesti englantiin kansainvälisissä kuvioissa. Jos puhut ruotsia tai jotain skandinaavista kieltä (tanska taitaa olla oikeasti se keskeisin skandinaavinen kieli) tarpeeksi sujuvasti, jolloin ymmärrät ehkä jotenkin toisten skandinaavien kieltä, silloin siitä on hyötyä. Muuten se ei juurikaan lisää kykyäsi kommunikoida toisten ihmisten kanssa kansainvälisissä ympyröissä. Yleisesti ottaen tuntui siltä, että ainakin muut tuntemani skandinaavit osasivat englannin lisäksi toistakin valtakieltä - ainakin auttavasti, kun itselläni ainoana pienenä sivujuonena marginaalikielien lisäksi oli D-saksa, joka sinänsä voisi olla ihan kelpo kieli, koska se toimii germaanisena kielenä avaimena moniin muihin kieliin, myös skandinaavisiin. Mutta itsessään sekin tuntuu melko käyttökelvottomalta. Espanja olisi ehdottomasti se fiksu kieli osata. Ja sen taitaminen tuntuu muissa pohjoismaissa olevan parempaa. Heidän ei tarvitse osata kuin yksi marginaalikieli (paitsi islantilaisten täytyy opiskella tanskaa - hyppy omasta kielestä siihen ei ole kuitenkaan niin iso ja vaadi niin paljon opiskelua).

Taloudelliset argumentit ovatkin ne vahvimmat tässä kiistassa. Virkamiesruotsiin ym. rakenteellisiin juttuihin laitetaan liikaa fyrkkaa. Sen sijaan ruotsinkielisestä kulttuurista en luopuisi, ja jos vain mahdollista, lisäisin mahdollisuuksia kaksikieliselle opetukselle (esim. mainitut kaksikieliset koulut).

Jos kaksikielisiä kouluja alettaisiin perustaa, jolloin opittu kieli voisi oikeasti tarttua koulunpihalla, niin silloin näkisin pakkoruotsissa hyötyjä. Mutta RKP ei halua tätä. He pyrkivät säilömään omaa kielikulttuuriaan, peläten sen heikkenemistä, jos se sekoittuu kouluissa valtaväestöön. Ruotsalaista kulttuuria opimme historian tunneilla. Se on mielestäni paikka sille. Ruotsinkielisen kulttuurin pakko-opettamista koko väestölle - monen vuoden ajan, jopa korkeakoulutasolla, sitä en ymmärrä. Korkeakouluaikanani se oli ainoa peruskouluaine, joka seurasi meitä myös sinne. Mikäli halusimme valmistua, ruotsi piti suorittaa sielläkin.

 

[Tadu]

No siis liberaali kansallismielisyys on mitä tyypillisin traditio Suomen (ja muiden maiden) historiassa. Kysy vaikka K.J. Ståhlbergiltä ja muilta nuorsuomalaisilta tai esim. Leo Mecheliniltä jne. Mutta älä kysy Yrjö-Koskiselta tai Meurmanilta - äläkä vaan Freudenthalilta...

Toki. Pakkoruotsin kannattamisella nykypäivän Suomessa ei kuitenkaan ole mitään tekemistä liberaaliuden kanssa.

 

[Lystikäs]

No siis liberaali kansallismielisyys on mitä tyypillisin traditio Suomen (ja muiden maiden) historiassa.

Pakkoruotsilla ei ole pitkää traditiota Suomen historiassa. Moni täällä palstalla on pakkoruotsia vanhempi. Eikä muillakaan mailla ole ollut tapana pakkosyöttää pientä vähemmistökieltä kansalaisilleen - ainakaan samaan tapaan kuin Suomella. En siten ymmärrä pakkoruotsin ja tradition yhteensopivuutta. Mutta tuosta liberaalista kansallismielisyydestä haluaisin kuulla lisää. Siitä tuli ensimmäisenä mieleen Hitler hävittämässä juutalaisia, mutta silleen kivasti ketään loukkaamatta. Liberalismia ja kansallismielisyyttä on jotenkin vaikea mieltää yhteen, koska perinteet ovat yleisesti olleet niitä konservatiivien juttuja.

 

[mjr]

Liberalismia ja kansallismielisyyttä on jotenkin vaikea mieltää yhteen, koska perinteet ovat yleisesti olleet niitä konservatiivien juttuja.

Historia on metka juttu, siihen kannattaa tutustua. Suomalaisen nationalismin toinen ja itsenäisyyden aikana yhä dominoivampi päähaara on liberaali versio nationalismista - yhtenä varhaisimpana tekijänä ymmärrys kaksikielisyydestä ja kielikompromissista. Periaatteessa ero kiteytyy vanhasuomalaisiin ja nuorsuomalaisiin sekä ruotsalaisen puolueen siirtymiseen enemmän Mechelinin kuin Freudenthalin taakse.

 

[mjr]

Toki. Pakkoruotsin kannattamisella nykypäivän Suomessa ei kuitenkaan ole mitään tekemistä liberaaliuden kanssa.

No liberaalit kannattavat monienkin kouluaineiden pakollisuutta ja montaa muutakin pakollisuutta. Tunnen netitse yhden libertaarin, joka ei kannata mitään ulkoista pakkoa kenellekään - ihan mielenkiintoista että esim. jälkeläisten elättämisen tulee perustua täyteen vapaaehtoiseen valintaan. Anyway, minulle kysymys on itsessään hyvin triviaali, mutta niin kauan kuin nysvätään pakkoruotsin kanssa niin ei päästä hyökkäämään seuraavaa ja sitä olennaista rintamalinjaa eli kansalliskielen asemaa vastaan. Ja hyvältähän tämä näyttää: rakenteet ovat pirun sitkeitä. (Tässä asiassa hyvä, sote-kysymyksissä huono. Hymiö.)

 

[mjr]

Luen muuten tällä hetkellä Engmanin erinomaista "Kielikysymystä" - tuo ruotsalaisuuden historia Suomessa -sarja on ihan uskomattoman tasokas, suosittelen. Ja erittäin kiinnostava prosessi tuo ruotsinkielisen eliitin ja suomenkielisen rahvaan liitto, jossa kyseinen eliitti pitkälle vaihtoi kielensä parissa sukupolvessa. Freudenthalhan nousi esiin (tuo kurja rasisti) Uudenmaan osakunnan väittelyissä 1850-luvun lopussa, joissa (tietysti ruotsiksi henkevästi keskustellen) mietittiin, että miten uusmaalaiset saataisiin parhaiten ja nopeimmin suomalaistettua ylioppilaiden avulla (tuolloinhan Uusimaa oli valtaosin ruotsinkielisen talonpoikaiston ja kalastajien asuttama).

 

[Tadu]

No liberaalit kannattavat monienkin kouluaineiden pakollisuutta ja montaa muutakin pakollisuutta. Tunnen netitse yhden libertaarin, joka ei kannata mitään ulkoista pakkoa kenellekään - ihan mielenkiintoista että esim. jälkeläisten elättämisen tulee perustua täyteen vapaaehtoiseen valintaan. Anyway, minulle kysymys on itsessään hyvin triviaali, mutta niin kauan kuin nysvätään pakkoruotsin kanssa niin ei päästä hyökkäämään seuraavaa ja sitä olennaista rintamalinjaa eli kansalliskielen asemaa vastaan. Ja hyvältähän tämä näyttää: rakenteet ovat pirun sitkeitä. (Tässä asiassa hyvä, sote-kysymyksissä huono. Hymiö.)

Nähdäkseni kuittaat loogiset järkiargumentit "tuotannon näkökulmaksi" ja perustat oman mielipiteesi enemmän tunteeseen ja menneeseen. Tämän takia pidän mielipidettäsi konservatiivisena. En väitä etteikö sitä mieltä saisi olla, mutta kyseisen mielipiteen verhoaminen liberaaliuden taakse menee jo vähän naurettavaksi. Toki tämä on linjassa nykyisen keskustelukulttuurin kanssa, jossa kaikki "persujen" kannattama on koservatismia ja vastaiset mielipiteet liberaalia. Ihminen voi toki olla liberaali vaikka pakkoruotsia kannattaisikin, koska harva ihminen on 100 % liberaali tai konservatiivi. Paitsi ilmeisesti tuo mainitsemasi libertaari. Heh. Sinä toki tästä mielipiteestä huolimatta olet liberaali. Pidän itseänikin liberaalina, vaikka joissain asioissa konservatiivi olenkin.

Asiahan on tosiaan triviaali verrattuna yhteiskunnan suurempiin ongelmiin. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö sitä kannattaisi korjata. Onneksi hallitus on (ilmeisesti) poistamassa pakollista hengellistä uskonnon opetusta ja korvaamassa sen elämänkatsomustiedolla. Ehkä seuraava hallitus poistaa pakkoruotsin, niin näyttäisi näiden kahden muutoksen jälkeen ihan hyvältä.

 

[mjr]

Nähdäkseni kuittaat loogiset järkiargumentit "tuotannon näkökulmaksi" ja perustat oman mielipiteesi enemmän tunteeseen ja menneeseen. Tämän takia pidän mielipidettäsi konservatiivisena.

En pitäisi tuotantoarvoja ainoina arvoina ja kriteereinä - ja olisi todella vaarallista millekään sivilisaatiolle, jos näin olisi. Se että ei-materialistiset arvot nähdään "tunteellisina" on tyypillistä materialistiselle ajattelulle. Minun suuri liberaali esikuvani on Keynes, ei Bentham, ja Keynes arvosti suuresti Burkea, joka näki yhteiskunnan monimutkaisten merkitysten verkkona: elävien, kuolleiden ja vielä syntymättömien yhteisönä, jota ei voi hallita pelkällä logiikalla ja abstrakteilla mekaanisesti sovelletuilla periaatteilla (koska ihmisluonto on syvästi epätäydellinen ja atavismiin taipuvainen). Tälläistä ajattelua pidän hyvin rationaalisena ja järkeen ja kokemukseen perustuvana - ja historiatonta materialismia paljon irrationaalisempana näkökulmana. Tämä pohjautuminen järkeen ja kokemukseen puolestaan erottaa minut Burkesta ja konservatismista. Mutta siis luulen tuntevani nämä vanhat länsimaiset ideologiat huomattavan hyvin ja monipuolisesti - ja olen niitä huomattavan paljon elämässäni pohtinut ja mietiskellyt, notta siitäkään näkökulmasta en osaa pitää kantaani erityisen emotionaalisena tai spontaanina.

 

[Tadu]

En pitäisi tuotantoarvoja ainoina arvoina ja kriteereinä - ja olisi todella vaarallista millekään sivilisaatiolle, jos näin olisi. Se että ei-materialistiset arvot nähdään "tunteellisina" on tyypillistä materialistiselle ajattelulle. Minun suuri liberaali esikuvani on Keynes, ei Bentham, ja Keynes arvosti suuresti Burkea, joka näki yhteiskunnan monimutkaisten merkitysten verkkona: elävien, kuolleiden ja vielä syntymättömien yhteisönä, jota ei voi hallita pelkällä logiikalla ja abstrakteilla mekaanisesti sovelletuilla periaatteilla (koska ihmisluonto on syvästi epätäydellinen ja atavismiin taipuvainen). Tälläistä ajattelua pidän hyvin rationaalisena ja järkeen ja kokemukseen perustuvana - ja historiatonta materialismia paljon irrationaalisempana näkökulmana. Tämä pohjautuminen järkeen ja kokemukseen puolestaan erottaa minut Burkesta ja konservatismista. Mutta siis luulen tuntevani nämä vanhat länsimaiset ideologiat huomattavan hyvin ja monipuolisesti - ja olen niitä huomattavan paljon elämässäni pohtinut ja mietiskellyt, notta siitäkään näkökulmasta en osaa pitää kantaani erityisen emotionaalisena tai spontaanina.

Ei pakkoruotsituksen poiston puolesta ole pelkästään tuotannollisia arvoja. Luottamus ihmisen kykyyn tehdä oma valintansa ei ole tuotannollinen arvo. Monipuolinen kielitaito ei ole myöskään pelkästään tuotannollinen arvo, vaan avaa uusia näkökulmia uusiin ja erilaisiin kulttuureihin ollen jo näin arvo itsessään, kuten olet itsekin todennut Ruotsia koskien. Niitä kulttuureita tosin on maailmassa muitakin. Se, että kaksikielisyyttä ovat Suomessa kannattaneet liberaalit aikoja sitten, ei tee pakkoruotsista liberaalia asiaa. Yhteiskunta oli silloin eri, kansa ei ollut yhtenäinen ja kansaa piti yhtenäistää. Tällä hetkellä pakkoruotsi ei yhtenäistä kansaa, vaan toimii juuri päinvastoin vaikuttaen suomalaisten asenteisiin suomenruotsalaisia kohtaan negatiivisesti. Pakkoruotsin ansiosta halveksimasi äärinationalistit saavat osittain kannatusta. Tässäkään ei ole kyse tuotannollisesta arvosta.

Suomihan ei ole kaksikielinen maa paitsi lainsäädännöllisesti. Suomi on monikielinen maa. Moni suomenkielinen ihminen toki on kaksikielinen, mutta harvalla se toinen kieli on ruotsi. Kumma juttu.

 

[Lystikäs]

Historia on metka juttu, siihen kannattaa tutustua. Suomalaisen nationalismin toinen ja itsenäisyyden aikana yhä dominoivampi päähaara on liberaali versio nationalismista - yhtenä varhaisimpana tekijänä ymmärrys kaksikielisyydestä ja kielikompromissista.

Historia - varsinkin Suomen varhaishistoria, on itselle enemmän kuin tuttua, eikä vain pintapuolisesti. Tutustuin työni puolesta suomalaisiin heimokulttuureihin. Puhuit tuossa aiemmin Ståhlbergista ja Lönnrotista ja nyt puhut itsenäisyyden ajasta, siksi vähän sekosin siitä mitä tarkoitit liberaalilla nationalismilla. En tosin vieläkään ymmärrä mitä tekemistä liberalismilla on kansallismielisyyden kanssa. Se kuulostaa vähän trendikkäältä markkinoilta kikalta.

Suomalaisen kansallishengen luominen ja suomalaisten "heimojen" yhdistäminen yhteisen aatteen taakse oli Suomeen jääneille ruotsalaisille elintärkeää, jotta kansan syvät rivit eivät kääntyneet venäläisten puolelle. Oli selkeää, että Ruotsi ei enää ratsaisi valloittamaan maaplänttiä takaisin, joten paras vaihtoehto oli herättää kansassa jotain, joka saisi heidät haluamaan autonomiaa ja myöhemmin itsenäisyyttä. Jos oikeasti tunnet Ruotsin historiaa, tiedät, että suhde oli lähinnä kolonialistinen, vaikka sitä on yritetty kiillottaa varmaan meidän oman kansallisen itsetunnon vuoksi. Per Brahe alkoi ensimmäisenä ruotsalaisena kehittää Suomea ja yrittää saada "alkuasukkaat" integroitua järjestelmään mukaan, mutta kovin merkittävää integroitumista ei koskaan ehtinyt tapahtua. Suomalaiset heimot elivät omaa elämäänsä, siinä määrin kuin ruotsalaisten vaikutukselta pystyivät. Ståhlbergin ja Lönnrotin aikoihin eli selkeä pelko, että venäläisyys alkaa kiehtoa ruotsalaisuutta enemmän, jolloin suomalaisen kansallishengen nostattaminen kansan syvistä riveistä oli se paras vaihtoehto.

Tuosta mainitsemastasi nationalismin jakautumisesta kahteen haaraan en tiedäkään. Ilmeisesti viittaat johonkin mikä tapahtui 1922 kielilain taustalla? Ymmärrys kaksikielisyydestä kuulosti loogiselta tuolloin - ja silloin sitä voitiin pitää jollain tapaa liberaalina ajatteluna kansallismielisyyteen yhdistettynä. Mutta nykypäivänä ymmärrys monikielisyydestä olisi ehkä se liberaalimpi ajattelumalli, sillä tässä maassa on yksi valtakieli ja monta pienempää kieltä, joilla tasa-arvoisen näkemyksen mukaan tulisi olla samat oikeudet keskenään. Näin ollen on vaikea nähdä tuota liberaalia etuliitettä kaksoiskansallismielisessä ajattelutavassasi. Sanon tämän kaikella kunnioituksella, sillä minusta ihmisillä on oikeus haikailla "vanhojen hyvien aikojen perään" ja rakentaa muureja - kielimuureja tai oikeita, kunhan antavat muillekin saman oikeuden mielipiteeseen. Ja tästä päästään pakkoruotsiin ja demokratiaan. Kyselyjen mukaan suunnilleen 75 prosenttia suomalaisista haluaisi poistaa pakkoruotsin. Onko tämä mielestäsi demokratiaa, liberalismia ja toisten mielipiteiden kunnioittamista?

Tuossa edellä myös jotenkin pelkäät, että jos emme kihnuta Ruotsi-neidon koipea pakkoruotsillamme, venäläistyisimme jotenkin. Tämä tuntuu kuitenkin älyttömältä. Olemme osa EU:ta ja Euroa, ja päästäessämme irti pakkoruotsista, lähentyisimme korkeintaan muuta Eurooppaa, kuten parhaillaan kovaa vauhtia yritämme. Enkä näe huonona sitä, että meihin tarttuisi enemmän eurooppalaisuutta - kuten ruotsalaisiinkin on tarttunut. Viva Espana! Maailma kansainvälistyy. Ihmiset välttämättä ei, mutta ne joilla on halua kansainvälistyä, tulisi tarjota siihen täysi mahdollisuus - suuntaan jonka he itse haluavat valita. Se on yksilönvapautta. Liberalismia kauneimmillaan.

 

[tombraider]

Oma sälli (12v) aloitti englannin opiskelun muistaakseni 2.luokalla. Sitten kolmosella sai valita 2 valinnaista lisää. Listassa oli liikuntaa, kotitaloutta, luontoa, käsitöitä ja Ruotsi. Sanoimme pojalle, että tuossa lista, eli raksita ne kaksi vapaaehtoista joita haluat ja jotka tuntuvat mukavimmilta. Sälli sanoi, että juttelen kaverin kanssa ja rastitan ne sitten koulussa. No koulun jälkeen kysyttiin, että mitkä aineet otit? No kotitalouden (Arjen sankarit) mikä oli positiivinen yllätys, koska josko kohta hän alkaisi siivoamaan huonettaan itsenäisesti ja tekemään muitakin kotihommia. No se nyt ei mennyt maaliin saakka, eli vieläkin pitää uhkaamalla saada poika tekemään tietyt hommat. Toinen valinnainen oli Ruotsi ja se oli kuulemma itsestäänselvyys. Ongelma oli se toinen aine. No kumpikaan meistä ei juuri osannut ruotsia, joten hölmistynyt ilme kasvoilla olimme pojastamme valtavan ylpeitä. Oppii muuten itsekkin tuon "uuden kielen" kun kokeisiin pitää vähän kysellä. Hieman se sekoittaa enkkua ja enkku ruotsia, mutta aika hiton hienosti on mennyt.

Varovainen kyllä pakkoruotsille tai ainakin sen mahdollinen valinta aikaisessa vaiheessa koulupolkua

 

[Lystikäs]

Varovainen kyllä pakkoruotsille tai ainakin sen mahdollinen valinta aikaisessa vaiheessa koulupolkua.

Jäi epäselväksi miksi olisit varovaisesti pakottamassa kaikki valitsemaan juuri ruotsin opiskeltavaksi kieleksi.

Kysehän tässä ei ole siitä, että ruotsi olisi huono kieli tai edes hyödytön. Itsekin ylipuhuin poikani valitsemaan ruotsin 4. luokalla alueellisista syistä. Kaikki kielet ovat hyödyllisiä, vaikka jotkut kielet ovat hyödyllisempiä kuin toiset... ainakin tapaus- ja aluekohtaisesti. Kyse ei ole myöskään siitä, etteikö kieliä olisi hyvä opiskella, ja etteikö sellaisen oppimisesta voisi tulla hyvä olo. Kyse on siitä, onko fiksua, että valtio sanelee sinulle minkälainen sinun kielipääsi tulisi olla "one size fits all"-tyylisellä sapluunalla.

Englannin suhteen se on perusteltua, koska sen osaaminen länsimaissa alkaa olla yleissivistystä. Mutta ruotsin pakollisuudelle en ole vielä kuullut yhtään hyvää syytä. Enkä tarkoita nyt sitä, etteikö se olisi ehkä jopa yleisesti ottaen Suomen toiseksi kannattavin kieli osata. Tarkoitan sitä, miksi valtion tulee pakottaa juuri tuo kyseinen kieli jokaiselle Suomen kansalaiselle ja evätä täten mahdollisuus keskittää kielten opiskelu, vaikka vain kahteen itse tarpeelliseksi kokemalleen kielelle... tai jopa siirtää kaikki kieliresurssit ja opintotunnit pelkkään englantiin (tuplaenkku) ja tulla siinä mestariksi. Pohtimisen arvoinen asia.

 

[Hatchetman]

Suomalaisen kansallishengen luominen ja suomalaisten "heimojen" yhdistäminen yhteisen aatteen taakse oli Suomeen jääneille ruotsalaisille elintärkeää, jotta kansan syvät rivit eivät kääntyneet venäläisten puolelle. Oli selkeää, että Ruotsi ei enää ratsaisi valloittamaan maaplänttiä takaisin, joten paras vaihtoehto oli herättää kansassa jotain, joka saisi heidät haluamaan autonomiaa ja myöhemmin itsenäisyyttä. Jos oikeasti tunnet Ruotsin historiaa, tiedät, että suhde oli lähinnä kolonialistinen, vaikka sitä on yritetty kiillottaa varmaan meidän oman kansallisen itsetunnon vuoksi. Per Brahe alkoi ensimmäisenä ruotsalaisena kehittää Suomea ja yrittää saada "alkuasukkaat" integroitua järjestelmään mukaan, mutta kovin merkittävää integroitumista ei koskaan ehtinyt tapahtua. Suomalaiset heimot elivät omaa elämäänsä, siinä määrin kuin ruotsalaisten vaikutukselta pystyivät. Ståhlbergin ja Lönnrotin aikoihin eli selkeä pelko, että venäläisyys alkaa kiehtoa ruotsalaisuutta enemmän, jolloin suomalaisen kansallishengen nostattaminen kansan syvistä riveistä oli se paras vaihtoehto.

Teidän fennomaanien reivisionistinen vaihtoehtois-historianne, jossa viljellään näitä "Suomeen jääneet ruotsalaiset" , kolonialismi,siirtomaa,pakkovalta,ruotsinvalta,alkuasukkaat yms. tahallisesti vääristeleviä termejä, on kyllä 1800-luvun lopulla kirjoitettua kansallis-romanttista fiktiota, tai parhaimmillaanki 1900-luvulla uudelleenkirjoitettua vääristelyä.

Ei ollut eriasteisia kansallisuuksia: luokkayhteiskunnassa kaikki luokat olivat maakunnista riippumatta samanarvoisia.

Sekoitit tahallasi luokkaerot kielieroihin, tai kielet etnisiin eroihin. Ne suurimmat etniset erot olivat, ja ovat edelleen Länsi- ja Itä-Suomen välillä. Ja kieli on eri asia kuin kansallisuus tai etnisyys.

Kolonialismin ei sovi se että Österlandetin alueelta säädyt lähettivät edustajansa valtiopäiville päättämään asioista ihan samoin kuin muualtakin Ruotsista. Yhtäläinen edustus-ja äänioikeus. Meidän esi-isämme valitsivat meidän kuninkaamme. Ihan se kreivi sieltä Joensuustakin. Tai talollinen Savolaxista.

Lisäksi suurin osa Suomen ruotsiajan kenraali-kuvernööreistä oli Suomessa syntyneitä.

Puhumattakaan, että suomalaisperäisiä aatelisia oli erityisen paljon Ruotsin aatelistossa. Tanskan Kristianin suorittaman verilöylyn jälkeen valtakunnan aatelistossa oli jopa 2/3 nykysuomen alueelta tulleita (175 Svean vs 300 Suomen puolelta). Kun eivät verilöylyn uhreiksi onnekseen kerenneet tai lähteneet.

Suomalaisia, innokkaina sotilaita ja lojaaleina kuninkaan alamaisina, palveli paljon korkeimpina neuvonantajina, kuvernööreinä, komentajina ja ministereinä valtakunnan tärkeimmissä tehtävissä. Voi sanoa, että Wasa-suku jopa erityisesti suosi suomalaisia muihin maan osiin verrattuna. Suomalaiset muodostivat väkilukuun nähden suuren sotilasaatelin.

Tässä muuten varmaan syy, miksi Wasa-suvun Pohjolan Leijona on meidänkin kansallinen symbolimme. Alkuperäinen löytyy muuten Kustaa Wasan arkusta Uppsalan Katedraalista, tiedokdi vaan kaikille lojalisteille, jotka vieläkin kantavat Wasa- kuninkaiden sotalipun symbolia turuilla, toreilla ja jopa Karjala-tuotteissaan.

Edelleen fennomaanit sekoittavat luokkayhteiskuntaa, kielikysymystä, maantieteellisiä- ja varallisuuseroja, ja poimivat oli näkemyksiään tukevia pätkiä sieltä täältä, kun historiallisten nimien vääristämilseltään kerkeävät.

"Suomeen jääneet ruotsalaiset", millä perusteella teet jaon? Länsi-suomalaiset ovat geneettisesti lähempää sukua Norrlandin ja Svealandin asukkaille, kuin Karjalan tai Lapin väestölle...mihin laitat jakolinjan?

Useat kansainväliset tutkimukset luokittelevat itäisen Suomen asukkaat suomensukuiseksi kansoiksi, kuten virolaiset, koska ovat geneettisesti liian kaukana ollakseen samaa kansaa. Suomen voisi normaaleilla kansakunnan geenietäisyyksillä jakaa 3-4 "kansallisvaltioksi", joista runsaslukuisin olisi "Itä-ruotsalaiset".

Nyt mentiin jo kauas kielikysymyksestä....

 

[El Lude]

Kolonialismin ei sovi se että Österlandetin alueelta säädyt lähettivät edustajansa valtiopäiville päättämään asioista ihan samoin kuin muualtakin Ruotsista. Yhtäläinen edustus-ja äänioikeus. Meidän esi-isämme valitsivat meidän kuninkaamme. Ihan se kreivi sieltä Joensuustakin. Tai talollinen Savolaxista.
Nyt mentiin jo kauas kielikysymyksestä....

Revisionistikortti heitetty fennomaaneista. Kaikkea sitä.
Kuinka sitten asiat ajalta ennen Kustaa Vaasaa? Voitko muuten luettella vaikkapa ne savolaiset tai jojensuulaiset, jotka osallistuivat vaikkapa vuodesta 1362 eteenpäin Moran kivillä kuninkaan valintaan? Aika monta sataa vuotta meni siihen, että Itäisen Maakunnan väkikin pääsi muutenkin kuin muodollisesti vaikuttamaan valtakunnan asioihin?

Asiaan: oliko se Joensuulainen edustaja (kreivi) vuonna 1771 Tomas Andersson Kuittinen? Kiinnostaisi ihan oikeasti tietää...

 

[Hatchetman]

Revisionistikortti heitetty fennomaaneista. Kaikkea sitä.
Kuinka sitten asiat ajalta ennen Kustaa Vaasaa? Voitko muuten luettella vaikkapa ne savolaiset tai jojensuulaiset, jotka osallistuivat vaikkapa vuodesta 1362 eteenpäin Moran kivillä kuninkaan valintaan? Aika monta sataa vuotta meni siihen, että Itäisen Maakunnan väkikin pääsi muutenkin kuin muodollisesti vaikuttamaan valtakunnan asioihin?

Asiaan: oliko se Joensuulainen edustaja (kreivi) vuonna 1771 Tomas Andersson Kuittinen? Kiinnostaisi ihan oikeasti tietää...

Eivät olleet sen ajan savolaiset tai nyky-joensuulaiset Ruotsia. Eivät olleet edes olemassa.

1561 luotiin kyllä arvonimi Joensuun paroni. Mihin Joensuuhun.tuo viittaa, en tiedä. Pohjois-karjalan Joesuu on vasta 1861 perustettu. Ensimmäinen paroni oli Klas Kristersson (Horn)

Anyway ei Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Lapissa käytännössä edes asuttu tuohon aikaan.

Kun Pähkinäsäären rauhan rajat vedettiin, ei noita seutuja ollut edes karttoihin merkitty, Kun olivat luonnontilassa ja saamelaisten asuttamia.

Ja kyllä siellä Moran kivellä oli valitsijat myös rutakon tältä puolen. Ruotsin kansalaisina.

 

[hammer lynx]

Teidän fennomaanien reivisionistinen vaihtoehtois-historianne, jossa viljellään näitä "Suomeen jääneet ruotsalaiset" , kolonialismi,siirtomaa,pakkovalta,ruotsinvalta,alkuasukkaat yms. tahallisesti vääristeleviä termejä, on kyllä 1800-luvun lopulla kirjoitettua kansallis-romanttista fiktiota, tai parhaimmillaanki 1900-luvulla uudelleenkirjoitettua vääristelyä.

Ei ollut eriasteisia kansallisuuksia: luokkayhteiskunnassa kaikki luokat olivat maakunnista riippumatta samanarvoisia.

Sekoitit tahallasi luokkaerot kielieroihin, tai kielet etnisiin eroihin. Ne suurimmat etniset erot olivat, ja ovat edelleen Länsi- ja Itä-Suomen välillä. Ja kieli on eri asia kuin kansallisuus tai etnisyys.

Kolonialismin ei sovi se että Österlandetin alueelta säädyt lähettivät edustajansa valtiopäiville päättämään asioista ihan samoin kuin muualtakin Ruotsista. Yhtäläinen edustus-ja äänioikeus. Meidän esi-isämme valitsivat meidän kuninkaamme. Ihan se kreivi sieltä Joensuustakin. Tai talollinen Savolaxista.

Lisäksi suurin osa Suomen ruotsiajan kenraali-kuvernööreistä oli Suomessa syntyneitä.

Puhumattakaan, että suomalaisperäisiä aatelisia oli erityisen paljon Ruotsin aatelistossa. Tanskan Kristianin suorittaman verilöylyn jälkeen valtakunnan aatelistossa oli jopa 2/3 nykysuomen alueelta tulleita (175 Svean vs 300 Suomen puolelta). Kun eivät verilöylyn uhreiksi onnekseen kerenneet tai lähteneet.

Suomalaisia, innokkaina sotilaita ja lojaaleina kuninkaan alamaisina, palveli paljon korkeimpina neuvonantajina, kuvernööreinä, komentajina ja ministereinä valtakunnan tärkeimmissä tehtävissä. Voi sanoa, että Wasa-suku jopa erityisesti suosi suomalaisia muihin maan osiin verrattuna. Suomalaiset muodostivat väkilukuun nähden suuren sotilasaatelin.

Tässä muuten varmaan syy, miksi Wasa-suvun Pohjolan Leijona on meidänkin kansallinen symbolimme. Alkuperäinen löytyy muuten Kustaa Wasan arkusta Uppsalan Katedraalista, tiedokdi vaan kaikille lojalisteille, jotka vieläkin kantavat Wasa- kuninkaiden sotalipun symbolia turuilla, toreilla ja jopa Karjala-tuotteissaan.

Edelleen fennomaanit sekoittavat luokkayhteiskuntaa, kielikysymystä, maantieteellisiä- ja varallisuuseroja, ja poimivat oli näkemyksiään tukevia pätkiä sieltä täältä, kun historiallisten nimien vääristämilseltään kerkeävät.

"Suomeen jääneet ruotsalaiset", millä perusteella teet jaon? Länsi-suomalaiset ovat geneettisesti lähempää sukua Norrlandin ja Svealandin asukkaille, kuin Karjalan tai Lapin väestölle...mihin laitat jakolinjan?

Useat kansainväliset tutkimukset luokittelevat itäisen Suomen asukkaat suomensukuiseksi kansoiksi, kuten virolaiset, koska ovat geneettisesti liian kaukana ollakseen samaa kansaa. Suomen voisi normaaleilla kansakunnan geenietäisyyksillä jakaa 3-4 "kansallisvaltioksi", joista runsaslukuisin olisi "Itä-ruotsalaiset".

Nyt mentiin jo kauas kielikysymyksestä....

Kaikki eivät ole fennomaanisia revisionisteja. Ruotsin kielellä ei tee pohjoismaissa mitään.
Yksinkertainen kieli, jolla ei muissa skandimaissa pärjää. Muovikunkku ostettu ranskasta ja kuningatar natsi-saksasta.
Tanska olisi järkevin skandikieli opiskella. Sillä pärjäät kaikissa pohjoismaissa poislukien Suomi, jossa opiskellaan jotain junttiruotsia.

 

[Lystikäs]

Teidän fennomaanien reivisionistinen vaihtoehtois-historianne, jossa viljellään näitä "Suomeen jääneet ruotsalaiset" , kolonialismi,siirtomaa,pakkovalta,ruotsinvalta,alkuasukkaat yms. tahallisesti vääristeleviä termejä, on kyllä 1800-luvun lopulla kirjoitettua kansallis-romanttista fiktiota, tai parhaimmillaanki 1900-luvulla uudelleenkirjoitettua vääristelyä.

Fennomaaniksi haukut samantien. No olkoon. Tekstisi luettuani ymmärrän, ettet välttämättä ole tutustunut tuon ajan historiaan muutoin kuin poliittisella tasolla.

"Suomeen jääneet ruotsalaiset", millä perusteella teet jaon? Länsi-suomalaiset ovat geneettisesti lähempää sukua Norrlandin ja Svealandin asukkaille, kuin Karjalan tai Lapin väestölle...mihin laitat jakolinjan?

Tästä tunnuit ottavan isoimmat kierrokset, joten pahoittelen. Aikomukseni ei ollut loukata. Suomen suuriruhtinaskunta syntyi hallinnollisessa mielessä vasta 1800-luvulla, ja Suomen valtio vasta 1900-luvulla, joten ajattelin useimpien tajuavan, että Suomen alueella asui noihin aikoihin vain ruotsalaisia ja erilaisia heimoja, erityisesti ”suomalaisia”. Tämän takia en pidä mainitsemiasi Suomen alueella syntyneitä aatelisia suomalaisina, vaan noihin aikoihin he olivat yleisesti ottaen ruotsalaisia. Vähän sama kuin jos muuttaisin lappiin asumaan. Olisin edelleen suomalainen, enkä muuttuisi pelkästään asuinpaikkani takia esimerkiksi saamelaiseksi. Näin ollen, kun tämä alue siirtyi Venäjän vallan alle autonomisesti, silloin alettiin ensimmäistä kertaa luoda tänne omaa kansallishenkeä pohjaten se suomensukuisten heimojen perinteille yms.

Jaon noihin aikoihin ruotsalaisten ja suomalaisten, ja vaikkapa saamelaisten kesken, pystyi tekemään geneettisesti tai kielellisesti... Ja tehtiinkin.

Ei ollut eriasteisia kansallisuuksia: luokkayhteiskunnassa kaikki luokat olivat maakunnista riippumatta samanarvoisia.

Olet kyllä oikeassa, että tämä puolisko valtakuntaa oli kyllä lakipykäliltään ja säännöiltään yhtälaisessa asemassa muun Ruotsin kanssa, mutta tämä kansa ei missään vaiheessa ollut tasa-arvoisessa asemassa ruotsalaisten kanssa. Eivätkä ruotsalaiset halunneetkaan assosioitua ”suomalaisiin”. Meitä pidettiin geneettisesti alempiarvoisina.

Ohessa linkki ja otteita Jonas Nordin Tukholman historian instituuttiin julkaisemasta väitöskirjasta Ruotsin kansallisidentiteetistä, jossa pohditaan suomalaisten asemaa Ruotsin vallan alla enemmänkin. Nopealla googlauksella en löytänyt parempaa linkkiä.

https://journal.fi/tt/article/download/57138/19187/

”Nordin pohtii huolellisesti, mikä Suomen asema käytännössä oli. Hän toteaa asian, joka ei selvinnyt tasa-arvoisesta kohtelusta puhuneelle Ruotsin valtionjohdolle 1600- ja 1700-luvulla: että Suomella olisi ollut samat oikeudet vain jos suomenkieliset olisivat opetelleet puhumaan ruotsia. Koska he eivät voineet valtiopäivillä eivätkä oikeusistuimissa ja muissa virastoissa käyttää suomea, ei heillä ollut samoja oikeuksiakaan.”

Keskityt muutenkin viestissäsi Suomessa asuvien aatelisten myötämielisyyteen kruunua kohtaan. Ja miksi eivät olisi olleet. Heillä oli tärkeä tehtävä hallita tätä aluetta, kerätä veroja, sotilaita Ruotsille, joten totta kai heidät pidettiin tyytyväisenä. ”Suomalaisten” mielenkiinto oli kuitenkin enemmän omien yhteisöjensä ja perheittensä selviämisessä ja hyvinvoinnissa, joten kruunu ei heidän näkökulmastaan ollut kovin kiehtova. Ihmisiä ja perheitä kuoli härskien aatelisten kupatessa heitä kuiviin heille suoduin oikeuksin. Tästä löytyy paljon kirjallisuutta jos haluaa vierailla kirjastossa. Ja jos tuota kirjallisuutta kahlaa, niin huomaa ”suomalaisten” tunteneen enemmän vetoa kauppakumppaneitaan (esimerkiksi hansakauppiaat) kuin heitä verottavaa kruunua kohtaan. Ja pointtini oli siinä, että tämän takia ”suomen alueelle kotinsa juurruttaneet ruotsalaiset” (moni palasi Ruotsiin alueen jäätyä Venäjälle) halusivat herättää kansallishenkeä esiin suomalaisissa, joita kosiskeltiin myös venäläisten toimesta. Hyvä siis, että herättivät kansallishenkeä ja yhdistivät tätä maata, mutta siinä oli taustalla motiivit, jotka hyödyttivät myös suomenruotsalaisia.

En nyt ehdi vastata viestiisi tarkemmin. Tämäkin tuli vähän kiireessä kirjoitettua, joten jos aiot tarttua mahdollisiin lillukan varsiin, älä vaivaudu. Niitä varmasti löytyy.

 

[arvee]

Muuten olen sitä mieltä, että suomalaisista ruotsalaisen vaikutuksen juuriminen kestäisi vuosisatoja.
Oletan nimittäin suomalaisia olevan vielä kahdensadan vuoden päästäkin.

Kielen opetuksella ei ole mitään vaikutusta, historian opetuksella ehkä hieman enemmän mutta kyllä suomalaisten ruotsalaisuus on perimätapoja, kulttuuria, osa suomalaisuutta. Suomi on ruotsalainen.

 

[Lystikäs]

Muuten olen sitä mieltä, että suomalaisista ruotsalaisen vaikutuksen juuriminen kestäisi vuosisatoja.
Oletan nimittäin suomalaisia olevan vielä kahdensadan vuoden päästäkin.

Kielen opetuksella ei ole mitään vaikutusta, historian opetuksella ehkä hieman enemmän mutta kyllä suomalaisten ruotsalaisuus on perimätapoja, kulttuuria, osa suomalaisuutta. Suomi on ruotsalainen.

Olen täysin samaa mieltä. Suomalainen on yhdistelmä useampaa kulttuuria, ja isoksi osaksi juuri ruotsalaisuutta. Siksi en koe, että sitä perimää täytyy keinotekoisesti ylläpitää pakkokielellä, jonka väitän tekevän enemmän hallaa tässä kansassa kytevälle ruotsalaisuudelle, kuin hyötyä. @Tadu tuossa aiemmin pointtaa tämän hyvin. Meillä on jo niin vahva oma kansallinen identiteetti, että se kestää omanlaisena muun Euroopan keskuudessa. Emme tarvitse enää napanuoraa.

edit: Alleviivaan vielä, että suomenruotsalaiset ovat osa suomalaisuutta, eikä tässä ole kukaan sitä pois kitkemässä. Suomalaisuus on myös venäläisyyttä ja ”metsäläisyyttä”, vai millä sanalla tuota suomalais-ugrilaista menoa kuvailisi. Emme kuitenkaan ole mitään noista yksinomaa, vaan risteytys tuosta kaikesta. Sulatusuunin lopputulos. Ja siksi meidän tulisi kunnioittaa tuota kaikkea itsessämme, koska se tekee meistä itsemme näköisen kansan.

 

[heketsu88]

Minä aloitin niin sanotun pakkoruotsin opiskelemisen ala-asteen viidennellä luokalla, kun se oli rajakaupunki Torniossa mahdollista aloittaa silloin. Yläasteella ne, jotka eivät olleet ruotsin opiskelua aloittaneet viidennellä luokalla + oppilaat, jotka vaihtoivat tähän ruotsin ryhmään, opiskelivat ruotsia kahdeksannen luokan loppuun asti (opiskelivat siis ala-asteen vitos- ja kutosluokilla opetetut asiat ruotsinkielestä). Me, jotka jatkoimme yläasteella ruotsinkielen opiskelua, opiskelimme korkeamman tason ruotsia yhdeksänteen luokkaan asti. Lukiossa oli mahdollista valita joko A-tason ruotsi (pitkä ruotsi) tai B-tason ruotsi (keskipitkä ruotsi). Valitsin B-tason ruotsin ja enkä kirjoittanut ylioppilaskokeissa ruotsia.

2009 lähdin Joensuuhun opiskelemaan historiaa. 2010-2011 ruotsin kielen opiskelemisesta ennakkoon oli hyötyä muun muassa paleografian-kurssilla (vanhoihin käsialoihin kohdistuva tieteellinen tutkimus), missä luentomateriaalina oli muun muassa ruotsinkielisiä vanhoja tekstejä. Myös tänä vuonna osallistuin kielikeskuksen järjestämän historian ryhmän virkamies ruotsinkurssille. Suullisen osuuden virkamiesruotsista pääsin läpi tyydyttävästi, mutta kirjallisen virkamiesruotsista sain hyväksytysti läpi neljännellä uusimiskerralla.

Tämän jälkeen en ole ruotsin kieltä tarvinnut, mutta en sanoisi, että ruotsin kielen opiskeleminen on ollut turhaa. Sen opiskeleminen on opettanut minulle toisen maan kielestä ja tapoja oppia vierasta kieltä. Myöskään tulevaisuudesta ei voida tietää koskaan, etteikö jotain kieltä ei koskaan tarvitsisi. Joten minä sanon: Kyllä niin sanotulle pakkoruotsille.

 

[The Hockey Handbook]

Minä aloitin niin sanotun pakkoruotsin opiskelemisen ala-asteen viidennellä luokalla, kun se oli rajakaupunki Torniossa mahdollista aloittaa silloin. Yläasteella ne, jotka eivät olleet ruotsin opiskelua aloittaneet viidennellä luokalla + oppilaat, jotka vaihtoivat tähän ruotsin ryhmään, opiskelivat ruotsia kahdeksannen luokan loppuun asti (opiskelivat siis ala-asteen vitos- ja kutosluokilla opetetut asiat ruotsinkielestä). Me, jotka jatkoimme yläasteella ruotsinkielen opiskelua, opiskelimme korkeamman tason ruotsia yhdeksänteen luokkaan asti. Lukiossa oli mahdollista valita joko A-tason ruotsi (pitkä ruotsi) tai B-tason ruotsi (keskipitkä ruotsi). Valitsin B-tason ruotsin ja enkä kirjoittanut ylioppilaskokeissa ruotsia.

2009 lähdin Joensuuhun opiskelemaan historiaa. 2010-2011 ruotsin kielen opiskelemisesta ennakkoon oli hyötyä muun muassa paleografian-kurssilla (vanhoihin käsialoihin kohdistuva tieteellinen tutkimus), missä luentomateriaalina oli muun muassa ruotsinkielisiä vanhoja tekstejä. Myös tänä vuonna osallistuin kielikeskuksen järjestämän historian ryhmän virkamies ruotsinkurssille. Suullisen osuuden virkamiesruotsista pääsin läpi tyydyttävästi, mutta kirjallisen virkamiesruotsista sain hyväksytysti läpi neljännellä uusimiskerralla.

Tämän jälkeen en ole ruotsin kieltä tarvinnut, mutta en sanoisi, että ruotsin kielen opiskeleminen on ollut turhaa. Sen opiskeleminen on opettanut minulle toisen maan kielestä ja tapoja oppia vierasta kieltä. Myöskään tulevaisuudesta ei voida tietää koskaan, etteikö jotain kieltä ei koskaan tarvitsisi. Joten minä sanon: Kyllä niin sanotulle pakkoruotsille.

Erinomainen perustelu pakkoruotsille. Tuskin olisit saavuttanut vastaavaa hyötyä ruotsin opiskelusta, jos olisit opiskellut sitä vapaaehtoisesti?