Edelleen toistan jo aiemmin kirjoittamaani, että politiikan syksy ja nyt hiljalleen aloitteleva talvikin on mielenkiintoista seurattavaa. Vihreiden puheenjohtajan seuraava profiilinnostotempaus on äärimmäisen kiinnostavaa nähdä, kun nyt vähän kalahti niin sanotusti kirves kiveen.
Ministerin uhkailu on aina ja kaikkialla tuomittavaa, kuten tietysti kaikkien muidenkin. Ministerin asema ei saa Suomessa vaikuttaa niin, että ajatellaan uhkailun olevan ok, hän vain joutuu sietämään. Ei joudu, ja hyvä, että asia lähti liikkeelle nopeasti.
Nyt vain kävi niin, että maailmankatsomuksen kannalta uhkailu tuli väärästä suunnasta, omien keskuudesta. Aina politiikassa on eniten hyötyä häröilystä, joka tulee niin sanotusti vastapuolen leiristä. Varsinkin, kun tällä hetkellä vastakkainasettelu on avointa, ei edes kulissinomaisesti vältellä sitä. Avoimesti haetaan puolia. Mutta tärkeimmät ensin, onneksi uhkailutapaus hoitui näin kuin hoitui.
Edelleen koen Suomen vahvuudeksi sen, että esimerkiksi pari kesää sitten Porissa saattoi nähdä pääministerin (silloin oli Rinne) värjöttelemässä sateensuojassa toriteltan nurkilla kaupungin ydinkeskustassa. Jatkukoon näin, ja uskon, että ministerien ja muiden turvallisuuteen kiinnitetään tarvittava huomio.
Toinen kiinnostava juttu on, että krp:n johtoon ei nyt valittu ainoaa naisehdokasta. Kyseinen ehdokas joutui tarpeettomankin kohun keskelle, koska ei paikan hakeminen ole ollenkaan väärin. Jännä olisi tietää ajatuksen kulku, miksi tällä kerralla valinnassa hänet ohitettiin.
Yhtään hetkeä en usko, etteikö paikkaa jonkun verran suunniteltu hänelle. Mutta korostetaan sitä, että se ei ole hakijan vika. Kuntavaalit ja puolueen lievä laskusuhdanne tarkoittavat kyllä väkisinkin sitä, että jonkunlainen irtiotto arjesta nähdään lähiaikoina. Verbaalisessa miekkailussahan Kokoomus on annettu SDP:lle, kun taas Vihreät metelöi Perussuomalaisten kanssa.
Vähän vain niin sanottujen oikeamielisten leirissä on alamäen tuntua. Ja siihen nähdään reaktio. Politiikka on kiinnostavaa seurattavaa.
www.is.fi