Hmm, noin historiallisesti on siis tarvittu Puola, Ukraina ja Valko-Venäjä ja puoli tai koko Siperiaa (etc.) puolustuksellisista syistä? Venäjä on ehkä suurin esimerkki luontaisesti ekspansionistisesta valtiosta, joka on pyrkinyt laajentumaan joka suuntaan ja joka on myös joka suuntaan laajentunut. En ehkä täysin ostaisi tuota Suomea sinänsä hyödyttänyttä Paasikiven ja Kekkosen teesiä "legitiimeistä turvallisuuseduista" - lähinnä se oli meidän tapamme vakuuttaa Neuvostoliitolle, että ne legitiimit oli nyt täytetty ja vain illegitiimejä olisi ollut jäljellä.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Niko Seppälä siirtyy HIFK:sta takaisin Kiekko-EspooseenLue lisää »
-
Larmin torjunnat ja Puistolan maalit Leijonien voiton takeena Sveitsiä vastaanLue lisää »
-
Yhdysvaltojen tähtihyökkääjän hurja tehovire jatkuu − James Hagens U18-kisojen ennätyskirjoihinLue lisää »
-
Keskiympyrä: Artturi Lehkonen on todellinen pudotuspelihirmu – Mitä ihmettä Aleksander Barkoville on tapahtunut?Lue lisää »
-
Kelvoton kiekkomies ja epäpätevä pomo – dokumentti Maple Leafsin mahtimiehestä sortuu hosumiseenLue lisää »
-
Predatorsille kävi kalpaten, Golden Knights pakotti Starsin seiskapeliinLue lisää »
Toinen maailmansota
- Viestiketjun aloittaja Ramchester
- Alkaa
- 292 861
- 1 844
Hmm, noin historiallisesti on siis tarvittu Puola, Ukraina ja Valko-Venäjä ja puoli tai koko Siperiaa (etc.) puolustuksellisista syistä? Venäjä on ehkä suurin esimerkki luontaisesti ekspansionistisesta valtiosta, joka on pyrkinyt laajentumaan joka suuntaan ja joka on myös joka suuntaan laajentunut. En ehkä täysin ostaisi tuota Suomea sinänsä hyödyttänyttä Paasikiven ja Kekkosen teesiä "legitiimeistä turvallisuuseduista" - lähinnä se oli meidän tapamme vakuuttaa Neuvostoliitolle, että ne legitiimit oli nyt täytetty ja vain illegitiimejä olisi ollut jäljellä.
Eihän Ranskan pitänyt kaatua nopeasti. Stalin luotti siihen, että Saksa taistelisi Ranskaa ja Iso-Britanniaa vastaan pitkään ja verisesti. Sitten kun Ranska kaatuikin yllättävän nopeasti niin meni kaikkien suunnitelmat vituiksi. Suuri petoshan Liittoutuneiden osalta tuli vasta kun jaettiin Eurooppaa.
Enhän minä ottanut tähän kantaan vaan vain siihen, että onko Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitolla ollut perusteltua huolta pelata hyökkäystä lännestä. Se on eri kysymys, että miten tähän huoleen on ollut järkevää ja perusteltua vastata.
Mitä tulee ekspansionistisiin pyrkimyksiin niin niitä on ollut Euroopassa hyvin monilla mailla 1900-luvulla, mukaanlukien Suomi.
Hatchetman
Jäsen
295 000 Puolan kansalaista palveli Saksan asevoimissa 1940-1945.
35 000 taisteli Britannian riveissä, ja 75 000 puna-armeijaan värvättyinä.
1990-luvulla Yhdysvaltain armeijan pääesikunnan komentajan, kenraali John Shalikasvilin, isä taisteli aikoinaan Normandian maihinnousussa, SS-Gruppe Georgian upseerina, maihinnousseita liittoutuneita vastaan.
Poikansa oli Normandian maihinnousun 50-vuotisjuhlallisuuksien aikaan Yhdysvaltain Euroopan joukkojen komentaja. Joten oli Normandian veteraanin poikana edustamassa, tosin väärää puolta isänsä kannalta.
Jos puhutaan spesifisti 30-luvusta niin Stalin lähestulkoon auttoi natsit valtaan - "sosiaalifasistit", eli SPD, olisi se pahin vihollinen noin vuoteen 1936 asti. Yhtenäinen vasemmisto ei milloinkaan astunut fasisteja vastaan, mikä ehkä oli ratkaisevin tekijä valtaannousulle. Ja se ettei Stalin herättänyt luottamusta rajanaapureissaan ehkä liittyi siihen, että, no, hän oli Stalin. Mitään historiallista selitystä "vainotusta" tai "uhatusta" Venäjästä tai Neuvostoliitosta en olisi valmis ostamaan. Meidän oli Suomessa pakko teeskennellä noin etenkin 1970-luvulla, mutta luojan kiitos tuo vuosikymmen on todellakin ohi. Ei meillä tarvitse olla mitään erityistä ymmärrystä ja myötämieltä itänaapuriamme kohtaan vaan riippukoon se asenne Kremlin omasta asenteesta. Kuten riippui 1930-luvullakin.
Tämä ei oikein osu. NL ei suuntautunut tuolloin merkittävissä määrin ulospäin eikä Stalin ollut tuolloin mikään maailmanvallankumouksen voimakas eteenpäin viejä. NL keskittyi vielä tuolloin pitkälti sisäisiin asioihinsa, kuten omaan talouteen ja sisäisiin puhdistuksiin. Sitä, että natsit nousivat valtaan vaikka Saksan kommunistit taistelivat vastaan ja sosiaalidemokraatit äänestivät ainoana puolueena valtalakia vastaan 1933, on vaikea nähdä Stalinin, edes erityisen välillisesti avustamana "operaationa". Taistelusta tuli lopulta kahden ääripään taistelu (kommunistit ja natsit), joista äärioikeisto vei Saksassa voiton.
Jos taas Stalinia syytetään passiivisuudesta natseja kohtaan niin samaa syytöstä voidaan osoittaa länsimaita kohtaan. Ei niissäkään aluksi suhtauduttu Hitlerin valtaan nousuun mitenkään erityisen kielteisesti.
Mitään sellaista selitystä tässä ei ole yritettykään esittää. Todettu vain mitä kaikkea historiassa on tapahtunut, kun täällä tuppaa usein unohtumaan lännen tekemiset.
Siis todellakin suuntautui merkittävissä määrin ulospäin johtaen maailman kommunistisia puolueita sangen kovilla otteilla. Esim. kannanotto sosiaalidemokratiaa vastaan oli hyvin merkittävä todella monessa maassa. Komintern oli tärkeä osa Neuvostoliiton hallintoa. Stalin ei epäilemättä tavoitellut maailmanvallankumousta vaan Neuvostoliiton ulkopolitiikan ja turvallisuuden tukemista. Ja sen hän näki parhaiten toteutuvan mm. puukoniskulla Saksan vahvan sosiaalidemokraattisen liikkeen selkään. Tuolloinhan Neuvostoliitto näki edelleen päävihollisekseen Britannian ja muut suuret länsidemokratiat. City ja Wall Street olivat suurimmat uhat ja fasistinen Berliini väline niiden heikentämiseksi.
Tämä kaikki on vielä pientä verrattuna siihen kaikkeen, mitä tapahtui NL:n sisällä noihin aikoihin. Tottakai ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakin tehtiin, mutta NL:n politiikan painopiste oli selvästi sen omissa sisäisissä asioissa vielä tuolloin.
En ole koskaan kuullutkaan suomalaisista kaasukammioista ja näissä tapetuista vihollisvangeista mutta venäläisten mielestä tälläisiäkin on ollut....
www.is.fi
"Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva pitää venäläisten ilmoittamia lukuja ja väitteitä kaasukammioista sekä elävältä hautaamisesta liioiteltuina ja epäuskottavina.
– Mahdotonta. Jos suomalaisilla olisi ollut kaasukammioita käytössään Itä-Karjalan miehityksen aikana, niistä olisi takuuvarmasti tullut tietoa viimeistään heti sodan päättymisen jälkeen, Nuorteva sanoi IS:lle."
Venäjä julkisti rankat syytteet Suomea vastaan: ”Haudattiin elävältä, tapettiin kaasukammioissa...”
Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva pitää täysin epäuskottavana Venäjän tutkintakomitean ilmoitusta, jonka mukaan Suomi olisi käyttänyt Itä-Karjalan miehityksen aikana kaasukammioita ja elävältä hautaamista neuvostoliittolaisten sotavankien surmaamiseen.
www.is.fi
"Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva pitää venäläisten ilmoittamia lukuja ja väitteitä kaasukammioista sekä elävältä hautaamisesta liioiteltuina ja epäuskottavina.
– Mahdotonta. Jos suomalaisilla olisi ollut kaasukammioita käytössään Itä-Karjalan miehityksen aikana, niistä olisi takuuvarmasti tullut tietoa viimeistään heti sodan päättymisen jälkeen, Nuorteva sanoi IS:lle."
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Uuden tutkimuksen mukaan Suomi pyysi Yhdysvaltain miehitystä vuonna 1943 saadakseen rauhan ja Yhdysvallat jopa harkitsi asiaa
Yhdysvallat kuitenkin kieltäytyi miehittämästä Pohjois-Suomea, koska piti sitä liian suurena riskinä.
yle.fi
Eli presidentti Ryti ja pääministeri Linkomies olisivat tuoreen tutkimukseen mukaan esittäneet Yhdysvalloille maihinnousua Norjaan ja Pohjois-Suomen miehittämistä. Tämän olisi toteutuessaan toivottu estävän Neuvostoliittoa valtaamasta Suomea ja täten Suomen itsenäisyys olisi säilynyt. Asia nousi pöydälle etenkin sen jälkeen kun Natsi-Saksan joukot olivat hävinneet Stalingradissa. Yhdysvallat harkitsi jopa ehdotusta, mutta siitä luovuttiin, koska se olisi voinut vaarantaa puolestaan Normandiaan suunnitellun maihinnousun. Kyse ei siis tutkimuksen mukaan ollut pelkästä "diplomaattisesta tunnustelusta" (YLE).
Viimeksi muokattu:
Uuden tutkimuksen mukaan Suomi pyysi Yhdysvaltain miehitystä vuonna 1943 saadakseen rauhan ja Yhdysvallat jopa harkitsi asiaa
Yhdysvallat kuitenkin kieltäytyi miehittämästä Pohjois-Suomea, koska piti sitä liian suurena riskinä.
Eli presidentti Ryti ja pääministeri Linkomies olisivat tuoreen tutkimukseen mukaan esittäneet Yhdysvalloille maihinnousua Norjaan ja Pohjois-Suomen miehittämistä. Tämän olisi toteutuessaan toivottu estävän Neuvostoliittoa valtaamasta Suomea ja täten Suomen itsenäisyys olisi säilynyt. Asia nousi pöydälle etenkin sen jälkeen kun Natsi-Saksan joukot olivat hävinneet Stalingradissa. Yhdysvallat harkitsi jopa ehdotusta, mutta siitä luovuttiin, koska se olisi voinut vaarantaa puolestaan Normandiaan suunnitellun maihinnousun. Kyse ei siis tutkimuksen mukaan ollut pelkästä "diplomaattisesta tunnustelusta" (YLE).
Kiitoksia tämän linkkaamisesta. Itse muistan jostain lukeneeni, oisko ollut juuri Rytin muistelmat, näistä Lissabonin neuvotteluista. Ehkä se uusi juttu tässä olikin juuri tuo Pohjois-Suomen miehitys.
Jos muuten oikein muistan yhden yksityiskohdan niin Ryti toimitti näihin neuvotteluihin näkemyksensä kirjeellä, jossa ei saanut olla mitään, mikä olisi yhdistänyt sen häneen tai Suomen valtiojohtoon. Esim. kirjepaperissa ei saanut olla mitää leimoja. Pelättiin, että jos kirje joutuu esim. saksalaisten käsiin niin maiden välinen suhde vaarantuu. Niin pieni oli tosiaan Suomen liikkumatila.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Facebookin Suomen Sodat-ryhmässä bongasin kuvakaappauksen Väinö F. Linden: Spalernajasta Talvisotaan-kirjasta. Siinä on kuvassa nuori mies, joka näyttää pikemminkin lapselta, vaikka hänen pitäisi olla kutsuntaikäinen. Pituutta kirja kertoo henkilöllä olevan vain 137 senttiä ja painoa 27 kiloa. Kuva sijoittuu 1920-luvun loppuun ja tuolloin ei ollut ollenkaan tavatonta, että väkeen pyrkivä olisi vain 140-150 cm pitkä painon sijoittuessa 40 kilon hujakoille. Hylkäämisprosentti oli joskus jopa 40 ja syyksi voitiin osoittaa köyhyys, huono ravinto ja sairaudet. Nuorukaiset olivat myös maastokelpoisuudeltaan huonoja. Asiasta virisi keskustelua ja "vuonna 1936 Kansanravitsemuskomitea päätyi kannattamaan mm. kouluruokailun järjestämistä lasten ravitsemustilanteen parantamiseksi".
En tietenkään ala tässä sen suuremmin vertailemaan heitä ja tätä nykyistä varushekilöainesta, mutta on kyllä hätkähdyttävää, kuinka huonossa kunnossa pahimmillaan tätä maata on lähdetty puolustamaan. Sitten kun talvisodan varustetilanne oli mikä se oli, niin talvisodan ihme oli kyllä varsinainen ihme. Kommenttiosiossa tuotiinkin esille, että jos poika pistettiin takaisin kotiin kasvamaan, niin kyseessä ei aina ollut pelkkä henkinen kasvu. :)
En tietenkään ala tässä sen suuremmin vertailemaan heitä ja tätä nykyistä varushekilöainesta, mutta on kyllä hätkähdyttävää, kuinka huonossa kunnossa pahimmillaan tätä maata on lähdetty puolustamaan. Sitten kun talvisodan varustetilanne oli mikä se oli, niin talvisodan ihme oli kyllä varsinainen ihme. Kommenttiosiossa tuotiinkin esille, että jos poika pistettiin takaisin kotiin kasvamaan, niin kyseessä ei aina ollut pelkkä henkinen kasvu. :)
Viimeksi muokattu:
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Tässä jos haluaa tutustua suomalaisten kadettien kohtaloihin talvisodasta Lapin sotaan, niin tällainen kirja on luettavissa ihan verkossa. Kirjassa on esitelty ilmeisesti jokainen toisessa maailmansodassa kaatunut kadettiupseeri, tai kadetti. Valokuva, yksikkö ja pieni kuvaus viimeisistä hetkistä. Linkki vie Kadettikunnan julkaisemaan teokseen.
issuu.com
Joukkosi eessä
Talvisodan syttymisestä 30.11.1939 Lapin sodan päättymiseen 27.4.1945 menehtyi 540 kadettiupseeria tai kadettia (447 upseeria + 93 kadettia). Tämä kirja kertoo heidän tarinansa.
Viimeksi muokattu:
En pääse lukemaan tuota linkattua HS:n juttua, mutta varmasti talvisotaan lähti riutuneitakin sotilaita. Toisaalta noina vuosikymmeninä merkittävä osa ihmisistä teki kuitenkin vielä ruumiillista työtä, liikkui paljon luonnossa, osasi käyttää aseita, omasi hiihtotaidon jne. En ole ihan vakuuttunut, että vaikka 80-lopulla olisi ollut fyysinen kunto varusmiehillä parhaimmillaan niin että se olisi ollut sitä myös kaikilta sotilaalta vaadittavilta taidoilta ja ominaisuuksilta.
Selasin läpi, puuttuu ainakin Rudolf Waldenin poika kapteeni Lauri Walden joka katosi Siiranmäessä. Taisteli komppanianpäällikönä JR 7:n ns. musta nuoli komppaniassa. Oli kadettiupseeri.Tässä jos haluaa tutustua suomalaisten kadettien kohtaloihin talvisodasta Lapin sotaan, niin tällainen kirja on luettavissa ihan verkossa. Kirjassa on esitelty ilmeisesti jokainen toisessa maailmansodassa kaatunut kadettiupseeri, tai kadetti. Valokuva, yksikkö ja pieni kuvaus viimeisistä hetkistä. Linkki vie Kadettikunnan julkaisemaan teokseen.
Joukkosi eessä
Talvisodan syttymisestä 30.11.1939 Lapin sodan päättymiseen 27.4.1945 menehtyi 540 kadettiupseeria tai kadettia (447 upseeria + 93 kadettia). Tämä kirja kertoo heidän tarinansa.
heavylutaa18
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Tällä Youtubekäyttäjällä mielenkiintoisia videoita Normandiasta. Ja sopivan lyhyitä ja ytimekkäitä.
Tänään onkin kulunut 75 vuotta Toisen Maailmansodan Euroopan taistelujen päättymisestä Yhdysvaltain, Iso-Britannian, Ranskan, Italian ja Vapautetun Puolan osalta kuten myös Belgian, Hollannin ja Luxemburgin osalta kun 8.5.1945 niiden osalta sota Natsi-Saksaa vastaan päättyi siinä missä lopulta Neuvostoliitto odotti 9.5.1945 asti aseittensa lopullista laskemista osin jälleen kerran aselepokäskyn ollessa aina välillä tulematta kaikille joukoille Puna-armeijan osalta.
Toisaalta jo 7.5.1945 oli alkanut myös Länsiliittoutuneiden joukoilla samanlainen aselevon valmistelu yhtä alustavine aselevon tilan käskyjen osalta joihin niihinkin meni noin vuorokausi.
Aseitten lopullista laskemista niin Länsiliittoutuneilla kuin myös Puna-armeijallakin etenkin viivästyttivät SS-miesten rippeiden ja etenkin varsinkin natsien fanaattisimpien iskujoukkojen tavallaan SS:nkin ylempien eliittijoukkojen eli nk. Hullujen Kypärien kieltäytyessä käytännöllisesti katsoen järjettömästi antautumasta jo menetetyn taistelun osalta tavalla jota fanaattisemmin taistelivat enintään sodassa Keisarillisen Japanin joukot.
Osin tietysti hyvin rajoitetut tulitaistelut sinänsä jatkuivat myös rauhan alettua, mutta käytännöllisesti katsoen sinänsä Wehrmacht ja myös lopulta kuitenkin SS noudattivat aselepoa. Merialueilla myös alkoi saksalaisten sukellusveneiden ja ajoittain erittäin taistelukykyisten sellaistenkin joukkoantautuminen Kriegsmarinen osalta niiltä osin kun eivät olleet jo turvassa kaukomailla kuten Etelä-Amerikan maissa.
Länsirintama rauhoittui nopeammin kuin Itärintama monista levottomista syistä johtuen.
Tähän mennessä aiemmin tuli tietysti täyteen 75 vuotta myös Führerin eli Adolf Hitlerin poismenosta 30.4.1945 tapahtuneena ja samalla päivämäärät 8.5.1945 kuten 9.5.1945 olivat Suomessakin tärkeitä siinä, että ei enää edes teoriassa ollut odotettavissa Natsi-Saksan yhtä teoreettistakaan hyökkäystä Miehitetyn Norjan kautta Suomeen kun tuossa vaiheessa Norjan Partisaanitkin olivat jo voittoisia.
Tosin hyökkäyksen pelko oli ollut pienemään päin tosiasiallisesti jo aiemmin mainitusti tänä vuonna 75 vuotta sitten tapahtuneen Lapin Sodan päättymisen johdosta 27.4.1945 kun viimeinen edes jotenkin mainittu tulitaistelu tai edes tulitaistelua jotenkin muistuttavasti oli ollut 25.4.1945 Suomen ja Natsi-Saksan välillä näillä näkymin välttämättä kaiketi ilman kuolonuhreja puolin ja toisin.
Aivan loppuvaiheissa Lapin Sotaa ei välttämättä Suomi ollut menettänyt hetkeen ketään sotilastakaan ja vaikka tulitaisteluja oli ollut niin useimmiten ihme kyllä puolin ja toisin molemmat sotijapuolet tuntuivat väsyneen taisteluihin.
Välttämättä tuolloin 25.4.1945 ei enää ollut sellaisenaan tulitaistelua vaan yksinkertaisesti viimeinen todistettu ja otaksutun tulitaistelun vaara sillä tuolloin nähtiin todistettavasti viimeinen suurempi joukko vetäytyviä saksalaisia ja sitten sen ollessa enemmän totta edellinen lopullinen suurempi tai pienempi tulitaistelu oli ollut jo aiemmin silti selkeästi huhtikuussa 1945 ja saman kuukauden tai ehkä pisimmillään maaliskuussa 1945 oli valitettavasti ollut myös viimeinen sotiemme uhri suomalaisittain.
Suomi toisin sanoen mahdollisista hyvinkin yksittäisistä tappioista huolimatta antoi saksalaisten mennä menojaan eikä saksalaisetkaan erityisemmin aivan loppuvaiheissa olleet juurikaan tuhonneet mitään samalla tapaa Suomesta kuin mitä aiemmin Lapin Sodan kestäessä oli tapahtunut.
Yleishyökkäyksen pelko kuitenkin pysyi ainakin todellisena vaihtoehtona sillä Miehitetyssä Norjassa kuten myös Miehitetyssä Tanskassa oli säilynyt paljon saksalaisten sotakalustoa etenkin panssarivaunujen ja lentokoneiden osalta vahingoittumattomana huolimatta toki Norjan Partisaanien aiheuttamista miestappioista ja myös kevyempien kalustotappioiden osuuksista.
Pelkona tietysti oli myös Neuvostoliiton Norjaan kohdistuva nk. Vapauttaminen suurhyökkäyksen muodossa mikäli Natsi-Saksa olisi Toista Maailmansotaa ja osin Lapin Sotaa uudestaan jatketusti aloittaneena jatkanut jolloin Suomella olisi ollut erittäin suuri vaara saada lisävahinkoa Pohjois-Suomen osalta.
Japaninkin osalta todettuna heti Euroopan sodan päätyttyä keskusteltiin vakavasti rauhansopimuksesta myös lyhyellä aikavälillä, mutta hyvin monien syiden takia siihen ei osin myös järjettömän fanatismin osalta myöskään suostuttu.
Osin ei myöskään suostuttu Japanissa senkin takia rauhaan kun Neuvostoliitto alkoi valmistella omaa hyökkäystään Japania vastaan heti kun sota tosiaan Euroopassa oli ohi ja muilta Liittoutuneilta ei tullut selviä takeita Neuvostoliiton hillitsemiseksi Japanin suhteen ja kun Japani ei tietenkään luopunut Kiinasta tai Koreasta.
Jälkikäteen olisi tietysti kannattanut Japaninkin antautua kunhan tietysti vankat takeet Neuvostoliiton kurissa pitämiseen olisi todella annettu ja niitä noudatettu.
Ja tietenkin alkaa tukemaan muilta osin Japania sallien myös ehkä joidenkin vähemmän merkittävien öljyalueiden jääminen Tyyneltämereltä Japanille sodan jälkeenkin kun osinhan koko sota myös Tyynellämerellä oli lähtenyt liikkeelle myös siitäkin syystä, että Japanilta oli pidetty energiansaantivarannot vähissä ja ennen taistelujen alkua oli ollut tietysti sitä energiasaartoakin.
Ilman muuta tietysti Japaninkin olisi pitänyt muuttua yhteiskuntarakennettaan demokraattisempaan suuntaan mahdollisemman aikaisemman rauhankin ollessa mahdollinen.
Toisaalta jo 7.5.1945 oli alkanut myös Länsiliittoutuneiden joukoilla samanlainen aselevon valmistelu yhtä alustavine aselevon tilan käskyjen osalta joihin niihinkin meni noin vuorokausi.
Aseitten lopullista laskemista niin Länsiliittoutuneilla kuin myös Puna-armeijallakin etenkin viivästyttivät SS-miesten rippeiden ja etenkin varsinkin natsien fanaattisimpien iskujoukkojen tavallaan SS:nkin ylempien eliittijoukkojen eli nk. Hullujen Kypärien kieltäytyessä käytännöllisesti katsoen järjettömästi antautumasta jo menetetyn taistelun osalta tavalla jota fanaattisemmin taistelivat enintään sodassa Keisarillisen Japanin joukot.
Osin tietysti hyvin rajoitetut tulitaistelut sinänsä jatkuivat myös rauhan alettua, mutta käytännöllisesti katsoen sinänsä Wehrmacht ja myös lopulta kuitenkin SS noudattivat aselepoa. Merialueilla myös alkoi saksalaisten sukellusveneiden ja ajoittain erittäin taistelukykyisten sellaistenkin joukkoantautuminen Kriegsmarinen osalta niiltä osin kun eivät olleet jo turvassa kaukomailla kuten Etelä-Amerikan maissa.
Länsirintama rauhoittui nopeammin kuin Itärintama monista levottomista syistä johtuen.
Tähän mennessä aiemmin tuli tietysti täyteen 75 vuotta myös Führerin eli Adolf Hitlerin poismenosta 30.4.1945 tapahtuneena ja samalla päivämäärät 8.5.1945 kuten 9.5.1945 olivat Suomessakin tärkeitä siinä, että ei enää edes teoriassa ollut odotettavissa Natsi-Saksan yhtä teoreettistakaan hyökkäystä Miehitetyn Norjan kautta Suomeen kun tuossa vaiheessa Norjan Partisaanitkin olivat jo voittoisia.
Tosin hyökkäyksen pelko oli ollut pienemään päin tosiasiallisesti jo aiemmin mainitusti tänä vuonna 75 vuotta sitten tapahtuneen Lapin Sodan päättymisen johdosta 27.4.1945 kun viimeinen edes jotenkin mainittu tulitaistelu tai edes tulitaistelua jotenkin muistuttavasti oli ollut 25.4.1945 Suomen ja Natsi-Saksan välillä näillä näkymin välttämättä kaiketi ilman kuolonuhreja puolin ja toisin.
Aivan loppuvaiheissa Lapin Sotaa ei välttämättä Suomi ollut menettänyt hetkeen ketään sotilastakaan ja vaikka tulitaisteluja oli ollut niin useimmiten ihme kyllä puolin ja toisin molemmat sotijapuolet tuntuivat väsyneen taisteluihin.
Välttämättä tuolloin 25.4.1945 ei enää ollut sellaisenaan tulitaistelua vaan yksinkertaisesti viimeinen todistettu ja otaksutun tulitaistelun vaara sillä tuolloin nähtiin todistettavasti viimeinen suurempi joukko vetäytyviä saksalaisia ja sitten sen ollessa enemmän totta edellinen lopullinen suurempi tai pienempi tulitaistelu oli ollut jo aiemmin silti selkeästi huhtikuussa 1945 ja saman kuukauden tai ehkä pisimmillään maaliskuussa 1945 oli valitettavasti ollut myös viimeinen sotiemme uhri suomalaisittain.
Suomi toisin sanoen mahdollisista hyvinkin yksittäisistä tappioista huolimatta antoi saksalaisten mennä menojaan eikä saksalaisetkaan erityisemmin aivan loppuvaiheissa olleet juurikaan tuhonneet mitään samalla tapaa Suomesta kuin mitä aiemmin Lapin Sodan kestäessä oli tapahtunut.
Yleishyökkäyksen pelko kuitenkin pysyi ainakin todellisena vaihtoehtona sillä Miehitetyssä Norjassa kuten myös Miehitetyssä Tanskassa oli säilynyt paljon saksalaisten sotakalustoa etenkin panssarivaunujen ja lentokoneiden osalta vahingoittumattomana huolimatta toki Norjan Partisaanien aiheuttamista miestappioista ja myös kevyempien kalustotappioiden osuuksista.
Pelkona tietysti oli myös Neuvostoliiton Norjaan kohdistuva nk. Vapauttaminen suurhyökkäyksen muodossa mikäli Natsi-Saksa olisi Toista Maailmansotaa ja osin Lapin Sotaa uudestaan jatketusti aloittaneena jatkanut jolloin Suomella olisi ollut erittäin suuri vaara saada lisävahinkoa Pohjois-Suomen osalta.
Japaninkin osalta todettuna heti Euroopan sodan päätyttyä keskusteltiin vakavasti rauhansopimuksesta myös lyhyellä aikavälillä, mutta hyvin monien syiden takia siihen ei osin myös järjettömän fanatismin osalta myöskään suostuttu.
Osin ei myöskään suostuttu Japanissa senkin takia rauhaan kun Neuvostoliitto alkoi valmistella omaa hyökkäystään Japania vastaan heti kun sota tosiaan Euroopassa oli ohi ja muilta Liittoutuneilta ei tullut selviä takeita Neuvostoliiton hillitsemiseksi Japanin suhteen ja kun Japani ei tietenkään luopunut Kiinasta tai Koreasta.
Jälkikäteen olisi tietysti kannattanut Japaninkin antautua kunhan tietysti vankat takeet Neuvostoliiton kurissa pitämiseen olisi todella annettu ja niitä noudatettu.
Ja tietenkin alkaa tukemaan muilta osin Japania sallien myös ehkä joidenkin vähemmän merkittävien öljyalueiden jääminen Tyyneltämereltä Japanille sodan jälkeenkin kun osinhan koko sota myös Tyynellämerellä oli lähtenyt liikkeelle myös siitäkin syystä, että Japanilta oli pidetty energiansaantivarannot vähissä ja ennen taistelujen alkua oli ollut tietysti sitä energiasaartoakin.
Ilman muuta tietysti Japaninkin olisi pitänyt muuttua yhteiskuntarakennettaan demokraattisempaan suuntaan mahdollisemman aikaisemman rauhankin ollessa mahdollinen.
Viimeksi muokattu:
Hatchetman
Jäsen
Osa saksalaisten taistelufanaattisuudesta on tietysti ymmärrettävää, sillä saksalaisten kuolleiden ja kadonneiden määrä kasvoi eniten huhti-ja toukokuussa 1945, täysin suhteettomasti. Lisäksi sekä taukoamaton terroripommitus, että idässä etenevän puna-armeijan raakuus olivat omiaan luomaan taisteluhenkeä, vaikka sota oli jo hävitty.
Tammikuun lopussa 1945 3.8 miljoonaa saksalaista maa-,ilma-ja merivoimien sotilasta oli kuollut tai kadonnut heidän virallisten laskujensa mukaan. 4 kuukautta myöhemmin luku oli 5,5 miljoonaa.
Eli voisi olettaa, että yli 1,5 miljoonaa kuoli sotavankileireillä (nälkään), tai tapettiin sodan päätteeksi.
Saksalaiset erikoisjoukot, panssarimiehet ja lentäjät eivät armoa saaneet, waffen-SS-miehistä puhumattakaan. Jopa länsiliittoutuneet inhosivat ja vihasivat mustapukuja, eli panssarimiehiä. Kenties näiden pelätyn menestyksen takia.
Waffen-SS oli myös luonteeltaan keskiaikaista ritarisäätyä muistuttava organisaatio, ja heillä oli tosiaan tapana taistella loppuun saakka.
Waffen-SS divisioonia jouduttiin jälleenrakentamaan muutamia kertoja sodan aikana pelkästään sen takia, että nämä hyökkäsivät turhan hurjasti, ja mikä vielä kalliimpaa, kieltäytyivät vetäytymiskäskyistä.
Hulluimpia esimerkkejä oli Waffen-SS Totenkopf divisioona, jonka perustaja-komentaja Theodor Eicke kuoli helmikuussa 1943 tiedustelulennolla, jolloin divisioona omin päin ilman lupaa toteutti talvihyökkäyksen, ja nouti kuolleen komentajansa ruumiin vihollislinjojen takaa.
Toisena esimerkkinä toimikoon bulgarialaisten freiwillige-SS, joka kieltäytyi enää osallistumasta rintaman puolustustehtävään keväällä 1945, pyysi ammustäydennykset hyökkäystä varten, ja ilmoitti palaavansa jo puna-armeijan miehittämään kotimaahansa. 4-5 päivää olivat kestäneet kokonaista armeijaa vastaan.
Japanilaisten moraali taas perustuu yksinkertaiseen huudahdukseen "Tennoheiko Banzai!" - kirjaimellisesti " Keisari eläköön ( ainakin ) 10 000 vuotta!" Käytännössä vuosisataiset samuraiperinteet olivat arvossaan, ja iso osa upseereistahan oli ikään kuin perinteen jatkajia, samurai-luokan poikia ja pojanpoikia.
Tänään satuin kuuntelemaan Yle puheradiostani Juuso Pekkisen ohjelman Myrsky-hävittäjän näköismallin tekemisestä.
Ja tästä tietysti pomppasin hävittäjäkyvykkyyden korvaamiseen eli Mersun Bf 109 sivulle. Ja siitä tietysti koneen hyödyntämisestä Suomen puolustuksessa ja edelleen, Joppe Karhuseni lukeneena, Lentolaivue 24n historiaan Lentolaivue 24 – Wikipedia
Nyt alan lähestyä asiaani. Eli perkeles, nostan kissun häntineen pöytään, lainaan yo. wikistelystä:
"Uusimmat arviot jatkosodan ajalta ovat päätyneet arvioon että suomalaisten hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteistä jatkosodassa vain 35-45% on ollut todellisia, tosin sillä olettamuksella, että neuvostoliittolaisten tilastot menetyksistään ovat luotettavia.[9]"
tuo referenssi 9 viittaa tähän teokseen
[9] Hannu Valtonen: Luftwaffen pohjoinen sivusta, s. 352-356. Kustantaja: Keski-Suomen Ilmailumuseo, 1997.
En ole tuota kirjaa lukenut enkä jaksanut kelata palstamme historiaa eli onko jo käsitelty, mutta kyselen nyt sotahistoriamme tuntijoilta, onko Valtosen näkemys vain väkisin tulkittu vaiko myös hyvinkin mahdollinen suomalaisten hävittäjälentäjien keskinäisen solidaarisuuden eli pienen gloriakusetuksen mahdollisuus?
Valtosen kirjaan ej ole törmännyt eli lukenut, mutta kustantaja on ollut Ilmailumuseo eli arvelen ettei mitään suunnatonta poliittista painotusta, sanoisinko seiskytlukuista tulkintaa tuossa ole ollut pohjalla.
Voisiko olla etteivät suomalaiset hävittäjälentäjät olleetkaan maailmanhuippuja?
No, minä olen kai lähes koko Joppe Karhusen tuotannon lukenut ja hän oli sentään lopulta eversti ja Marskin Ritari..
Täytyy uskoa kirjojaan, hänen kuittaamiaan pudotustilastoja.
Ja tästä tietysti pomppasin hävittäjäkyvykkyyden korvaamiseen eli Mersun Bf 109 sivulle. Ja siitä tietysti koneen hyödyntämisestä Suomen puolustuksessa ja edelleen, Joppe Karhuseni lukeneena, Lentolaivue 24n historiaan Lentolaivue 24 – Wikipedia
Nyt alan lähestyä asiaani. Eli perkeles, nostan kissun häntineen pöytään, lainaan yo. wikistelystä:
"Uusimmat arviot jatkosodan ajalta ovat päätyneet arvioon että suomalaisten hävittäjälentäjien ilmavoittoväitteistä jatkosodassa vain 35-45% on ollut todellisia, tosin sillä olettamuksella, että neuvostoliittolaisten tilastot menetyksistään ovat luotettavia.[9]"
tuo referenssi 9 viittaa tähän teokseen
[9] Hannu Valtonen: Luftwaffen pohjoinen sivusta, s. 352-356. Kustantaja: Keski-Suomen Ilmailumuseo, 1997.
En ole tuota kirjaa lukenut enkä jaksanut kelata palstamme historiaa eli onko jo käsitelty, mutta kyselen nyt sotahistoriamme tuntijoilta, onko Valtosen näkemys vain väkisin tulkittu vaiko myös hyvinkin mahdollinen suomalaisten hävittäjälentäjien keskinäisen solidaarisuuden eli pienen gloriakusetuksen mahdollisuus?
Valtosen kirjaan ej ole törmännyt eli lukenut, mutta kustantaja on ollut Ilmailumuseo eli arvelen ettei mitään suunnatonta poliittista painotusta, sanoisinko seiskytlukuista tulkintaa tuossa ole ollut pohjalla.
Voisiko olla etteivät suomalaiset hävittäjälentäjät olleetkaan maailmanhuippuja?
No, minä olen kai lähes koko Joppe Karhusen tuotannon lukenut ja hän oli sentään lopulta eversti ja Marskin Ritari..
Täytyy uskoa kirjojaan, hänen kuittaamiaan pudotustilastoja.
En jaksa kyllä uskoa hetkeäkään, että Neuvostoliiton kertomat tappiot pitäisivät paikkansa. Toki suomalaiset hävittäjälentäjät ovat voineet liioitella tappojaan, mutta todelliset lukemat ovat kyllä varmasti isommat kuin 35%, kun ottaa huomioon naapurikansan tarpeen esittää kaikki tappiot alakanttiin.
Valtonen toki itsekin on tuohon lisännyt tuon "sillä olettamuksella, että tilastot luotettavia", jolloin jokainen voinee tehdä oman johtopäätöksen naapurikansan tuntien.
Eiköhän kaikilla maailman ilmavoimilla ole sama liioitteluongelma. Osa tästä on jopa ymmärrettävää: lentäjää ampuu konetta, joka syöksyy savuavana kohti maata - mutta ampuja ei huomaa, että kone oikeneekin, ja sen ja lentäjä saa vaurioituneen koneen takaisin tukikohtaan. Näissä asioissa suomalaisilla ei ole sen enempää hävettävää kuin muillakaan...
Kuuluisimpien ässien pudotustilmoituksia on käyty sodan jälkeen tarkkaan läpi, ja ainakin suurin osa virallisesti hyväksytyistä ilmavoitoista on pystytty yhdistämään johonkin tunnetusti pudonneeseen koneeseen. Toisaalta Günther Rall kertoo muistelmissaan kuulleensa vasta sodan jälkeen tavatessaan jenkkilentäjiä onnistuneensa viimeisellä taistelulennollaan pudottamaan toisenkin koneen. Hän oli raportoinut vain yhdessä voitosta.
Illu Juutilainen on muistaakseni maininnut lentokertomuksissaan yli 120 potentiaalista voittoa, mutta hänen virallisiin tilastoihinsa on hyväksytty vain 94. Koska yksinäisillä tiedustelulennoilla Itä-Karjalassa alasammutuista koneista ei ole todistusaineistoa, niitä ei ole hyväksytty. Ja toki Illukin on voinut jonkun kerran erehtyä, mutta eiköhän semmoiset "reilu 90" ole vähintäänkin lähellä totuutta...
Eikä pidäkään, diktatuureilla on vaistonvarainen halu valehdella näistä. Jatkuu edelleen, sillä Venäjän tappioista Ukrainassa ei puhuta ja väkivaltaa seuraa, jos toimittaja asiaa alkaa tonkimaan Venäjän rajojen sisällä.
Hatchetman
Jäsen
No ei pidä yleistää: saksalaisilla oli kamerat koneissaan, tai jos ei ollut kuvaa, esimerkiksi pommikoneiden tilitykset, niin piti olla silminnäkijä antama todistajanlausunto.
Siellä noihin suhtauduttiin kyllä saksalaisella tarkkuudella.
"German day and night fighter pilots claimed roughly 70,000 aerial victories during World War II, 25,000 over British or American and 45,000 over Russian flown aircraft. Their losses, on the other hand, were high as well ― approximately 14,800 day and night pilots lost their life and 6,900 were wounded in action."
Oliko niin, että Toisen Maailmansodan eniten ilmavoittoja saavuttaneiden ässien listalla ensimmäiset 119 olivat saksalaisia, ja Suomen Juutilainen on sijalla 120 ensimmäisenä ei-saksalaisena, sitten on taas 30 saksalaista ja japanin kovin ässä toisena ei-saksalaisena. Kolmas ei-saksalainen onki Hasse Wind.
Lähse: https://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of_World_War_II_flying_aces
Ihn hyvin voi yleistää, yksi poikkeus vahvistaa sännön. Natsi-Saksa kunnostaui huimana valehtelijana monilla muilla aloilla, joten kokonaiskuva ei muutu.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy