Mä en oikeasti ymmärrä.
Sukulainen on hoitokodissa ja hänen miehensä on vaihtanut hiippakuntaa. On ollut isot, kalliit asunnot ja loma-asunnot. Ei ole avioehtoa, vaan lapsettomana pariskuntana tekivät säätiön, josta jaetaan heidän haluamalleen tavalla. En välttämättä ollut samaa mieltä, mutte heidän rahojaan ne on ja oli, mikä mä siihen olen mitään sanomaan.
Tädin miehen sukulaiset kävi sitten hankalaksi. Piti saada 2 miljoonan asunto itselleen perintönä (säätiö ei sovi) ja ihan oikeasti rahalla ja käypään hintaan ostettu mökki piti sitten vetää oikeuteen. Kun muka ei ollut käypä hinta. huoh.
Ja minulla ei ollut kuin yksi pyyntö: yksi taulu. Sillä ei ole mitään rahallista arvoa, korkeintaan 500€. Asunnossa olisi ollut monta kalliimpaa. Särestöniemen tauluista alkaen, puhutaan sadoista tuhansista pelkästään tauluista. Mutta se yks on mulle tärkeä. Mä en ymmärrä. Ne eivät ole kymmeniin vuosiin olleet tekemisisä, mutta heti kun hiippakunta vaihtui, niin sinne mentiin ja haaskana tontilla. Täti ole vielä täti vaihtanut hiippakuntaa, katsotaan saanko sen taulun vai en. Muuta en kaipaa.