Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Mäkihypyn SM-kisoissa hyppäs äsken ihan kelvollisesti 12v. jannu. Ja Maailmancupia kiertää 47v. Kasai ihan mukiinmenevästi. Aikamoista.
Bii mai qest. Mutta älä tuu puun takaa.Kohta lähtee boja, kohta lähtee. Viimeks kun alustin näin niin rävähti kuukauden bännit. Modet sovelsi NYPD:läistä ennakoivaa kiinniottoa. Eli en uskalla luvata että koko ilta tulee hei. Mutta pitäkää vittu päät ylhäällä hei.
Nyt se runkkaaminen loppuu. Lähet pelin jälkeen kylille, bongaat hehkeän porilaiskissan, ja ajelet aamuun saakka. Niin kuin Stig laulaa Orbisonin tahtiin. Sen jälkeen ei tarvi te omalla vehkeellä räpläillä. Onhan se ny saatana, että mies parhaassa iässä leikkii ite. Baareihin mars mars.Vatkaan yleensä vain iltaisin ja öisin, piparia taas ei ole saatavilla kuin punaisesta metallirasiasta. Onneks on kännykkä. En voisi elää ilman sitä. Tärkeä esine, hengentärkeä. Käteni jatke sen perinteisemmän jatkeen lisäksi.
Joskus mietin kyllä, että räplään tätä kapistusta liikaa, mutta on se oikeasti kasvanut kiinni käteen. Tosin meidän koulussa ei ole oppilasta, jolle ei olisi kasvanut. Käykääpä täällä joskus käytävällä kävelemässä ja tiirailemassa oppilaita, niin 65 oppilaalla 70:stä on katse kiinni ruudussa. Loput viisi ovat satunnainen tyttölauma tai meikäläisen poikalauma, jossa höpötellään vapaa-ajansuunnitelmista, peleistä, kaverisuhteista tai koulutehtävistä.
Aika kivaa meillä on koulussa armon vuonna 2019. Minulle riittää ensi jaksossa kirjaimellisesti pelkkä läppärin tuominen kouluun. On vain muutama kurssi eikä kirjoja tarvitse ostaa paperisena, koska osassa kursseja ei edes tarvita uutta kirjaa, tai vaikka tarvittaisiinkin, se on kuitenkin Otavan sähköinen opus. Opettajat eivät lyö meitä karttakepeillä käsille, tosin karttakeppejä tai itse karttojakaan ei oikein tarvita enää, joka luokassa kun hommat hoidetaan tietokoneilla sähköisesti. Meidän lukiossamme taitaa olla vain pari opettajaa, jotka käyttävät vielä liitutaulua, hekin tosin enimmäkseen sähköistä materiaalia. Ai niin, liitutaulu. Eipä ole enää koulumuodissa. Mikä sääli.
Harvemmin meille suututaankaan mistään. Tai jos kerrankin suututaan, kaikilla, myös minulla, valahtaa paskat housuun, luokan kovimmillakin kundeilla. On todella rentoa ja vaivatonta olla abiturientti. Osalle oppilaista ei ole vieläkään mennyt perille lakin ja takin ottaminen pois sisätiloissa, vaikka siitä sanotaan joka kerta. Meikäkin ihmettelee. Mähän en edes osaisi kävellä sisään luokkaan mun harmaa Ässä-pipo päässä. En tietenkään.
Tällaista meillä opiskelijoilla nykyisin. Saatte parin vuoden kuluttua päivitykseni yliopistomeiningistä, jahka olen suorittanut lukion loppuun, käynyt intin ja päässyt sisään opiskelemaan. Varmaan aika puisia luentoja tiedossa, paitsi jos on kyse populaarikulttuurin historiasta.
Täällä se on pidettävä ylhäällä, jottei kukaan hyppää yllättäen niskaan. Raaka meininki, mutta loppukädessä olemme kaikki herrasmiehiä, jotka kättelevät matsin jälkeen. Ainakin finaaleissa. Ainakin joskus.
Vähän veikkaan, että kierrätyskeskuksen vakkariporukan kouluvierailu olisi sen sortin tarkkisluokan luokkaretki, että olisimme pääuutislähetyksen pääutinen.Joskus mietin kyllä, että räplään tätä kapistusta liikaa, mutta on se oikeasti kasvanut kiinni käteen. Tosin meidän koulussa ei ole oppilasta, jolle ei olisi kasvanut. Käykääpä täällä joskus käytävällä kävelemässä ja tiirailemassa oppilaita, niin 65 oppilaalla 70:stä on katse kiinni ruudussa. Loput viisi ovat satunnainen tyttölauma tai meikäläisen poikalauma, jossa höpötellään vapaa-ajansuunnitelmista, peleistä, kaverisuhteista tai koulutehtävistä.
Tuli tuosta paskojen valahtamisesta housuihin mieleeni, että viime aikoina on tullut pohdittua sitä, miten sitä alkaa enempi vaan muistuttaa isäänsä.
1990-luvun alkupuoliskolla isäni käveli yksin baarista tullessaan kännissä aamuöisellä Tallinnan kadulla. Joku tyyppi tuli takaviistosta, osoitti aseella ja sanoi että rahat tai henki.
Isäni ei edes pysähtynyt, huitaisi vaan kädellä taaksepäin ja sanoi että painu vittuun. Sinne jäi tyyppi, eikä minusta ei tullut puoliorpoa.
Nykyään huomaan, että olen muuttunut samanlaiseksi. Uskon, että tekisin vastaavassa tilanteessa samoin. Tuolloin nuorempana tuo kuulosti kovin hurjalta, pelotti melkein kun vain kuuli tapahtuman, saati jos itse olisi sen kokenut.
Varmaan tämä sama muutos tapahtuu monille muillekin. Luulisin.
Voisinkin kysyä palstan setämiehiltä, että onko käynyt samoin, siis enää ei jaksa pelätä paljon mitään?
Oli ehkä vuosi 1989, kun olin Saimaalla ongella mökkinaapureiden pari vuotta vanhemman pojan kanssa. Oltiin oltu ehkä 20 minuuttia hyvillä apajilla. Luulin että on tulossa pieru, mutta tulikin aivan järjettömän kokoinen varsipieru jota ei pystynyt pysäyttämään. Siinä sitten 20 cm pitkä pökäle housuissa ehdottamaan Pekalle että eiköhän tämä ala jo riittämään. Nykyään voi olla vaan kateellinen tuollaisista pökäleistä.Tuli tuosta paskojen valahtamisesta housuihin
Tuli tuosta paskojen valahtamisesta housuihin mieleeni, että viime aikoina on tullut pohdittua sitä, miten sitä alkaa enempi vaan muistuttaa isäänsä.
Bändin nimeksi Vandaals.Tuli muuten tästä mieleen, että paras kaverini on kova kitaristi, muttei ole ikinä soittanut missään bändissä. Toinen kaveri puolestaan soittaa koskettimia ja joskus kokeilivat yhdessä, muttei siitä vielä silloin ainakaan mitään tullut. Tuossahan olisi jo kolme ja minä voin kyllä komppikitaristin hommat hoitaa (eiköhän tuo vielä suju vaikken ole pitkään aikaan soitellut, kun möin kitarankin jo vuosia sitten pois). Laulajaksi sitten vaikka siskoni (musiikkiluokat ja -opistot käynyt), vaikkei hän ole tainnut ikinä heviä laulaa, mutta musiikkimaku on kuitenkin siihen suuntaan. Toki lankomies on myös kova kitaristi. Ja tämä kaikki Vantaalla, joten tänne vaan!
Tietääks muuten kukaan mitä on Kukkoset? Akka on tuolta Joensuusta kotoisin ja se sano tekevänsä tänään Kukkosia.
Sanon niinkuin muuankin Sorsa: "Rakkaat vantaalaiset! Kärlika vandaler!"Bändin nimeksi Vandaals.
Tänä iltana meillä on kuusijuhla, i kväll har vi en sexfestival.Sanon niinkuin muuankin Sorsa: "Rakkaat vantaalaiset! Kärlika vandaler!"
Pari instrumenttia lisäksi tekisi varmaan hyvää, kuten yllä on jo ehdoteltukin. Tahtoo muuten mennä munien puhalteluksi.Tuli muuten tästä mieleen, että paras kaverini on kova kitaristi, muttei ole ikinä soittanut missään bändissä. Toinen kaveri puolestaan soittaa koskettimia ja joskus kokeilivat yhdessä, muttei siitä vielä silloin ainakaan mitään tullut.
Anja?Kuka tulee apuun?
Ja vesi alkaa porista. Vattnet börjar från brörneborg. Pääkin on pyörällä, huvud på cyckeln.Tänä iltana meillä on kuusijuhla, i kväll har vi en sexfestival.
Mää meen kertoon Lasselle.NHL-pelit käynnissä, eikä kukaan tee otteluseurantaketjua. Oon tässä nyt pari tuntia ootellu.
Kuka tulee apuun?
Vi reknar Finska biljett, laskemme Suomen lipun. Ja det smör börja till hamnet.Ja vesi alkaa porista. Vattnet börjar från brörneborg. Pääkin on pyörällä, huvud på cyckeln.
Onhan näitä.
Ei mun faijasta ole teille hyötyä. Interwebbi on sille ihan tuntematon juttu.Mää meen kertoon Lasselle.
Ei mun faijasta ole teille hyötyä. Interwebbi on sille ihan tuntematon juttu.
Minä olen saanut kuvan, että vetti on todella terveellä tavalla ottanut nuo kuittailut. Heittää jopa herjaa, mitä ei kaikki osaa. Siinä on mies isolla Iillä. Ei nillitä, vaan pelaa samoilla säännöillä. Virtuaalihattua sinne vetin suuntaan. Vaan mitäpä mieltä on?Ja toisille huumori. Varsinkin vähemmistöjen positio.
Vaikka yksilö oletkin, mutta pakko udella. Loukkaannutko enemmistön heittämistä homovitseistä? Ja tähän lisään että vitsin on oltava hyvä. Kuten nyt yleensäkin. Ihan sama mihin läppä kohdistetaan.
Kysyin vain siksi kun silmäilin tuon erään ketjun vatvontaa.
Minä olen saanut kuvan, että vetti on todella terveellä tavalla ottanut nuo kuittailut. Heittää jopa herjaa, mitä ei kaikki osaa. Siinä on mies isolla Iillä. Ei nillitä, vaan pelaa samoilla säännöillä. Virtuaalihattua sinne vetin suuntaan. Vaan mitäpä mieltä on?