Minä en ollut punkkari enkä diinari, mutta molemmilta porukoilta sain turpaan Tohmajärven Kemien ala-asteen pihalla talvella 80-81, koska mulla oli samassa muovipussissa Stray Catsin eka ja Pellen Moottoritie. Tuo kokemus sai minut vihaamaan kaikkia genrejä ja luokittelua ja tällaista paskaa. Vittu hyvä biisi on hyvä biisi, eikä mulla ole ongelmaa kuunnella peräkkäin Pelko ja Viha ja Runaway Boys. Toki noita aikoja eläneet vain tajuavat, nuoremmat ihmettelee että onko musiikista oikeasti vaahdottu noin. No on. Musiikki oli tärkeä asia joskus. Nythän se on vain äänitapettia koripallolle, aseellisille ryöstöille, huppareiden tuunaamiselle ja tatuaatioiden värkkäämiselle.