Tuli tuossa oltua perjantaina ja lauantaina Rock in the City -festarikiertueen avauksessa Kuopiossa.
Nyt viikonloppuna vastaava oli Lahdessa ja molemmat päivät tuli koettuna. Perjantai hamasta alusta loppuun väliaika-akti Block Buster mukaanlukien, lauantaina skippasin Atomirotan ja Klamydian - niiden ollessa esiintymisjärjestyksessä toinen ja neljäs sai kätevästi hommattua pari pidempää hengähdystakoa niin, että ehti hyvin hotellillakin käymään. Olisi noista nyt ainakin Atomirotan toki voinut katsoakin.
Perjantaina lauteilla olivat Pelle Miljoona United, Kotiteollisuus, Stratovarius, Mokoma ja Sonata Arctica, lauantain nähdyt artistit olivat Melrose, Marko Hietala ja Battle Beast. Vaikka tuo Hietalan keikka olikin ehkä eniten odottamani, jäi perjantai kuitenkin kokonaisuutena paremmaksi ja todennäköisesti silloin oli enemmän porukkaakin paikalla, vaikka varsin hyvällä asteella lauantaikin oli varmaan täytetty.
Pelle Miljoona United on nähtynä jo useampaan kertaan, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin tämän Puka Oinonen-version. Ei suuremmin eroa vanhaan kuitenkaan, kun Pelle ja Tumppi ovat kiistattomat keulakuvat. Silloin ei ollut vielä paljoa porukkaa paikalla, mutta soittivat kuitenkin encorenkin. No, se ei ole hirveän yllättävää, jos tällaisella tarkkaan aikataulutetulla festarillä häipyy lavalta yli 10 minuuttia ennen ajan loppumista.
Kotiteollisuus ja Mokoma ovat olleet minulle jotenkin sellaisia bändejä, mistä en ole jaksanut oikein innostua, vaikka sinänsä olen kuulemastani tykännyt tai ainakin sietänyt. Mokomalle pitää ehkä antaa kunnollinen mahdollisuus, hyvässä vireessä vaikuttaa olevan edelleen. Stratovarius ja Sonata Arctica puolestaan ovat jo tainneet ohittaa parasta ennen päivänsä aikaa sitten, mutta ihan perushyvät setit kuitenkin vetivät. Stratovarius tosin kuulosti alkuun aika puurolta ja alku meinasi myöhästyä seremoniamestari Nikulalle tehdyn källin takia ja bändi "joutui" tulemaan lavalle ilman esittelyjä. Jos minulta kysytään, niin nämä "festari-isännät" ovat maailman viiden turhimman keksinnön joukossa, niin ei haitannut yhtään...
Block Buster veti pari lyhyttä akustista settiä teltassa. Sekä omia biisejä, että covereita - esim. Alice in Chainsin No Excusesin. Olihan siellä teltassa kaljanjonottajaa ja muuta ohikulkijaa vaikka kuinka monta, mutta varsinaisesti keikkaa seuranneita vain kourallinen. Pikkuisen epäkiitollinen tehtävä, mutta kyllä tuossa bändissä on ainesta ja ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyy syksyllä. Kerran olen nähnyt bändin sähköisenäkin ja niin on toki paremmin elementissään.
Lauantaina oli jo päivän alkuun paremmin väkeä paikalla, mutta toki vielä aika väljää, kun Melrose aloitti. Sen verran moneen kertaan olen bändin nähnyt viime vuosina, että mitään uutta tai yllättävää keikka ei tarjonnut, mutta takuuvarmaa kamaa kuten aina. Hietala oli varsin passeli - ehkä odotin kuitenkin liikaakin, niin mitään kamalaa vau-efektiä ei syntynyt. Varmaankin syksymmällä on klubikeikkoja tiedossa, varsin selkeä vihjaus siitä jo tuli, kun Hietala sanoi jotain "levy kestää 52 minuuttia, niin festareilla riittää kun täyttää loppuajan paskanjauhannalla, mutta klubeille täytyy harjoitella jotain uutta".
Battle Beast oli kunniakas lopetus festarille. Näin nyt bändin ensimmäistä kertaa kokonaisella keikalla, viime vuoden lopulla Klaus Flamingin synttäreillä he soittivat kolme biisiä. Bändi oli siis aiemmin samana päivänä, kuten tästäkin ketjusta selviää, soittanut Tampereella ja edellisenä päivänä Tsekeissä, mutta ei siitä väsymystä nähnyt. Pyysivät yleisöä näyttämään, missä sijaitsee Hämeen keskus. Nobody rocks like.... Lahti.
Järjestelyistä ei löytynyt erityisemmin moitittavaa, mitä nyt vesipisteen vesi maistui helvetin pahalta - en ole ainakaan vielä tullut kipeäksi... Kuitenkin tällaisen ahtaan kaupunkifestarin hyvät ja huonot puolet tulivat esille. Sisään ja ulos pääsi helposti - ei tarvinnut kertaakaan jonottaa turvatarkastukseen. Ihmeempiä vessajonojakaan ei näkynyt. Itse alueella ei sitten kuitenkaan ole oikein sellaista yleistä oleskelutilaa, missä viitsisi jalkojaan lepuuttaa, joten osin siksikin lauantaina tuli skipattua Atomirotta ja Klamydia. Ruokatarjonnat olivat melko niukat, mutta ulkopuolelta löytyy tietysti ties mitä nakkikojua ja ihan ravintoloitakin, kun kaupungissa ollaan. Ja - tällainen keski-ikäisten suosima kaupunkifestari on varma tapa saada paikalle sitä porukkaa, joka on viimeisiin keikkoihin mennessä siinä kunnossa, että ei meinaa tolpillaan pysyä tai edes tiedä missä ovat, mutta silti on hirveä hinku eturiviin - ja jos sinne onnistuvat luovimaan, ovat todennäköisesti parin minuutin päästä tulossa toiseen suuntaan.
Spiikeistä päätellen Rock in the City järjestetään myös ensi vuonna. Ilmeisesti on siis menestynyt varsin hyvin.
