John Smith festareiden avauspäivä takana. Meni omalta osalta lämmittelystä kun ei kovinkaan tuttuja bändejä sattunut tähän päivään ja muutenkin oli vain 8 tunnin verran musiikkia tarjolla. Kaikennäköistä hahmoa ja showta tuli koettua aurinkoisessa järvimaisemassa. Viihdettä ainakin piisasi vaikkei musiikillisesti jäänyt paljoakaan mieleen jäänyt ensimmäisellä kuulemalla.
Olin vesilinjalla koko päivän ja itävaltalainen Kontrust olisi tarvinnut muutaman juoman alle. Varsinkin mieslaulajan laulutyyli oli melkoinen kulttuurishokki, mutta kun otti erikoisimmat suoritukset huumorilla niin hauskaa oli. Toinen mielenkiintoinen tuttavuus oli Ruoska. Varsinkin "liha vasten lihaa" niminen kappale shown kera veti sanattomaksi. Veikkaan, että joku voisi kutsua bändiä hieman juntiksi, eikä musiikkikaan kovin monimutkaista ole yhden lauseen kertosäkeineen. Sopii hyvin puolen yön aikoihin soitettavaksi väkijuomaa nauttineelle festariyleisölle. Avatar oli parempi mitä osasin odottaa, mutta laulajan teatraalinen pelleily ei kauheasti iske.
Yllämainittu Fear of Domination oli päivän parhaimmistoa. Ulkonäöllisesti muistuttavat Turmion Kätilöitä, mutta musiikki on omaan korvaan monin kerroin parempaa. Väkeä oli lavalla melkein kuin Eluveitien keikalla ja hauskaa näytti olevan. Saattaa olla, että menen katsomaan uudestaan, jos ahtautuvat joskus Lutakon lavalle. No toiset rummut voi varmaan jättää tarvittaessa pois kun 2.rumpali vaikutti enemmänkin showmieheltä kuin korvaamattomalta osalta bändiä, vaikka hauska sitä sekoilua oli seurata, ei siinä mitään. Päivän pääesiintyjät olivat Amaranthe ja Kamelot, jotka eivät tykkää jurrissa olevasta yleisöstä, joka vaan nyökyttelee päätä musiikin tahtiin vaan kokoajan pitää huutaa ja löydä kättä yhteen. Kai se on sitten sitä iaon maailman tyyliä. Onneksi perjantaina on Swallow the Sun, jossa vakavat pojat soittavat raskasta musiikkia ja korkeintaan kiittävät biisien välissä. Eikä tule monen minuutin rumpusooloja kun muut lepäilevät lavan takana. Vitsit sikseen. Amaranthessa vähän häiritsee kosketinsoittajattomuus kun puolet biiseistä alkaa jollain syntikkapopilla eikä kukaan tee mitään. Näppäilisi vaikka joku kolmesta laulajasta näön vuoksi edes keytaria välillä. Taitaa olla aika monella bändillä sama juttu, mutta noilla syntikka näyttää olevan isossa roolissa biiseissä. Elize ei kuulu omiin suosikkeihin metallisista naislaulajista ja aika hentoiselta ääni kuulosti musiikin räime on kovimmillaan. Mietin keikan aikana, että malttaako olla esittelemättä persettään yleisölle ja viimeisten biisien aikana se tapahtui. En muista oliko nelinkontin vai kyykyssä mutta siinä se heilui. Ei oikein sovi metallifestareille tuollainen, jos haluaa olla vakavasti otettava laulaja. Yleisö varmasti tykkäsi. Oli muuten aika hölmö temppu basistilta vai oliko örinälaulaja, joka huudatti yleisöä loppupuokella ja heitti varottamatta melkein täyden tölkin yleisöön kello 01 kun lähes kaikkien hahmotuskyky on huomattavasti heikoimmillaan ja yö on pimeimmillään. Kuulosti että kopsahti jotain päähän, mutta ehkä oli niin puutunut kaveri, ettei sattunut kun ei mitään härdelliä tullut
Siinä oli todella kattava ja informaatinen raportti päivän tapahtumista. Jäi melkein vain ulkomusikaalisia muistikuvia kun itse musiikki ei ollut ennestään tuttua ja se musiikki vaatii perehtymistä ennen kuin siitä voi täysin nauttia. Loppuun voin sanoa, Pulledpork burgerin hellineen makuhermojani niin ihanasti, että voin joutua käyttämään suurehkon summan viikonlopun aikana niiden nauttimiseen. Nyt virtuaalinen korkki kiinni ja nukkumaan että jaksaa huomenna kuunnella lisää live musiikkia