Rustaillaanpa tähän muutama sana samalla kun kuuntelen Yön biisejä alkuperäisiltä vinyyleiltä / vinyylisinkuilta (ei kelpaa mitään youtubet nyt). Aika lailla tätä bändiä tuli fanitettua 80-luvulla. Levyjen lisäksi on edelleen tallessa ainakin juliste Suosikista nro 4/1984 sekä taskupokkari Suosikista nro 1/1985. Sen sijaan OK-lehden juliste on kadonnut jonnekin (se missä sama kuva kuin Varieteen kannessa).
Muistan kun yks koulukaveri kysyi neljännellä (83-84) että tiedätkö semmoisen kun Yö. No ei sanonut nimi mitään. Kävin sitten kirjastossa kuuntelemassa Varieteen ja sieltä kun kuului Päivänsäde ja menninkäinen sekä Särkynyt enkeli, niin nehän olikin tuttuja biisejä. Ai Yö on näiden esittäjä, loistavaa, ajattelin! Kävin tuon levyn muutaman kerran kuuntelemassa, kunnes lopulta isäni suostui ostamaan sen minulle kesällä 1984 Tampereen Sokokselta 58 markan hinnalla. Tämä on ensimmäinen omistamani LP. Toisen vinyylini ostin viikkorahoilla. Sen levyn nimi oli …Ja tapahtui niinä päivinä, elikkä Yön live-levy ja hintaa oli muistaakseni 32 markkaa. Molemmat levyt ovat nyt tuossa vieressäni odottamassa vuoroaan. Nuorallatanssijaa en ostanut uutena vaan tyydyin ensin kaverilta kopsattuun kasettiversioon, toisaalta oli rahapula ja Dingoakin piti ostaa samaan aikaan. Kolmas vinyylini olikin Dingon Autiotalo –maxi.
Yökeikka -dokkari näytettiin telkussa joskus noihin aikoihin. Harmitti kun ei ollut videoita. Piti sekin nauhoittaa vaan c-kasetille. Nythän tuokin löytyy jo netistä.
Kesällä 1985 ilmestynyt Kuorotyttö oli kova, mutta kohta tuon jälkeen luin Suosikista (7/1985), että Yö hajoaa ja Hakulinen lähtee bändistä pois. Se oli aika masentava uutinen. Mun mielestä bändin paras vaihe loppui tähän. Nämä ekat levyt olivat aivan mielettömän hyviä eikä sieltä huonoja biisejä löydy. Itse tosin skippaan aina Joutsenlaulun kun kuuntelen Nuorallatanssijan läpi, mutta se johtuu vaan siitä kun sitä kappaletta kuulee muutenkin aivan tarpeeksi.
Seuraavat kolme levyä olivat vielä hyviä (Myrskyn jälkeen, Äänet ja Lanka palaa), joskin silloin kun kuulin Laulu rakkaudelle –biisin niin ajattelin että mitä ihmeen paskaa ovat alkaneet tekemään. Tuo on kanssa kuulunut näihin skipattuihin biiseihin oikeastaan aina.
Toinen puoliaika ei ole mikään suosikkilevyni, mutta kuuntelin senkin pitkästä aikaa ja ei se nyt ihan niin huono ollut mitä muistin olevan.
90- ja 2000-luvun tuotanto on sellaista, josta en osaa sanoa oikein mitään. Mulla on niitä biisejä, mutta en saa niistä oikein mitään irti enkä juuri koskaan jaksa kuunnella. Livenä olen bändin joitain kertoja nähnyt ja livenä on nuo jotkut uudemmatkin biisit tuntuneet toimivan paremmin kuin levyversiot. Parrasvalot on oikeastaan ainoa näistä uudemmista, jossa on jotain erityistä ja sitä nyt on tällä viikolla tullut useamman kerran kuunneltua sattuneesta syystä.
Vaikka tuo uudempi tuotanto on mitä on, niin minusta on hienoa, ettei bändi ole unohtanut vanhojakaan faneja. Esimerkiksi ”Valoisa puoli” –kokoelmalle oli saatu mukaan Varietee –sessioista yli jäänyt Prinsessa ruususen uni, eli sama biisi joka on sillä vanhalla live-levylläkin. Tuo oli mainio yllätys, ja kappaleen soundit oli kuin suoraan Varietee –levyltä. Mielenkiintoinen oli myös vuonna 2008 vain vinyylimuodossa julkaistu ”Yön ensimmäinen keikka” eli taltiointi vuodelta 1981. Tuon levyn biiseistä ei aikanaan studiossa äänitetty kuin yksi kappale (Päivänsäde ja menninkäinen), vaikka mun mielestä siellä olisi jokunen sellainen biisi ollut, joka olisi ollut kiva kuulla viimeisen päälle hiottunakin, esim A-puolen viimenen biisi joka katkeaa siihen kun Viitanen menee tappelemaan yleisön kanssa tai toinen, oliko B-puolella oleva jossa lauletaan jotain että ”Hei mä todella laukean”. Tuossa live-levyssä on asennetta. Sitä ei kai cd-muodossa julkaistu siksi, ettei kukaan laita sitä vahingossakaan missään radiokanavalla soimaan.
Komean uran bändi on tehnyt. Todella ikävää että nyt kävi niin kuin kävi, mutta onneksi musiikki elää.