Ajatellaan niin, että Lukon fyysinen puoli on kunnossa. Heikkous löytyy tällöin henkiseltä puolelta.
Pelin pitää vapautua, jotta pisteitä alkaa tulla. Ihminen on vaan sellainen, että se vetäytyy kuoreensa, kun mikään ei onnistu. Alkaa virheiden välttely, jolloin luovuus ja impulsiivisuus katoaa. Tällöin vajotaan sellaiseen tilaan, jolloin suoritetaan asiat ainoastaan selviytyäkseen seuraavaan hetkeen. Näkökenttä supistuu ja aivot ei ota vastaan mitään ylimääräistä. Pääkoppa ei kykene kertakaikkiaan ajattelemaan asioita laajalla skaalalla. Ollaan omassa nurkassa ja sekin on jo liikaa omalle psyykelle.
Ajatus siitä, että mitä voisin tehdä paremmin johtaa loppujen lopuksi siihen, että parannettavia asioita löytyy joko liikaa tai ei lainkaan. Terveessä itsearvioinnissa nämä ovat tasapainossa.
Ekassa vaihtoehdossa henkilö kuvittelee olevansa niin huono, että löytää itsestään pelkkiä heikkoja osa-alueita tahtomattaan liikaa. Se johtaa "itsensä ruoskintaan", joka sitten viime kädessä estää minkäänlaisen kehityksen. Henkilö palaa loppuun.
Toisessa vaihtoehdossa henkilö ei löydä mitään vikaa itsestään ja pitää itseään ja tekojaan muita parempana, vaikkei olisi lähellekään paras missään. Omat asiat tuntuvat suuremmilta kuin kokonaisuus --> iso virhe. Tämä johtaa puolestaan syyttelyyn ja kyräilyyn, joka tappaa kehityksen.
Tässä ei paljon @&!$÷€# huudot auta, eikä roskiksen heittelyt. Ensiksi pitää varmistaa 100% luotto itseensä ja toisiin. Tämä vaatii pohdintaa ja avointa keskustelua. Tärkeää on se, ettei ongelmiin liittyvissä keskusteluissa puhuta henkilöistä, vaan ainoastaan asiapitoisesti ja työhön, sekä tekemiseen liittyvistä asioista. Jokainen järkevä ihminen kyllä sitten poimii omansa noista keskusteluista.
Valmennusjohdolta vaaditaan nyt paljon. Alemmas ei voi paljon mennä enää, mutta silti aina löytyy jotain hyvääkin.
Edit. typo