Ei auta, kuin jatkaa eteenpäin. Helvetin pahalta tuntuu, vaikka onkin helpottunut pitkittyneen tilan lopullisesta päättämisestä. Pahin vaihe varmasti tulee olemaan se, kun kotona ei enää odotakaan kukaan ja on ensimmäistä kertaa vuosiin täysin yksin siellä. Vielähän tämä on helppoa, kun ovi avautuu aina illalla ja toinen nukkuu samassa sängyssä. Onneksi läheiset ja ystävät ovat vielä elämässä aiempaan tapaan.
Ei ole kiire tavata ketään tai viritellä yhtään mitään. Elämässä on muutenkin ollut viime vuodet niin paljon muutoksia, että on ihan hyvä antaa nyt aikaa vain itselleen kaikessa rauhassa. Vähän helpottaa huomata, ettei tämä avovaimollekaan taida lopulta aivan helppo asia olla. Tulee ainakin tunne, että on oikeasti rakastanut minua vuosien aikana.
Näin omakohtaisena kokemuksena (onneksi jo kauan sitten eli yli 12 vuoden takaa) suosittelisin sinua hankkiutumaan siihen omaan sänkyyn ja omaan rauhaan mahdollisimman pian. Jos on taloudellisesti mahdollista niin hommaa uusi (vaikka tilapäinenkin) kämppä tai majoituspaikka niin nopeasti kuin voit, vaikka vanhan kodin ja lopullisen eroamisen kanssa menisikin vielä aikaa.
Toisin kuin luulisi, niin ei se yksin oleminen ole sitä pahinta vaihetta, ei ainakaan minulla ollut. Se oli pahinta kun suhde oli tuossa jamassa kuin sinulla eli se oli loppu, mutta asuin vielä yhdessä silloisen avokkini kanssa useita kuukausia. Hetkelliset häivähdykset ns. vanhasta normaalista eli yksittäiset välähdykset entisestä kumppanuudesta tai jopa niinkin arkinen asia kuin tv:n/elokuvan katsominen vanhalla rutiinilla voivat olla ja ovat tuskallisempia kuin yksin oleminen, koska jos on hetkenkin "tavallista arkea", niin siinä herää väkisinkin toivo paluusta yhteen. Sillä toivolla ei yleensä ole minkäänlaista katetta eli se on täysin valheellista toivoa joka satuttaa sitten entistä enemmän kun jälleen muistaa mikä on nykytilanne.
Se oli kaikkein raskainta kun nukuimme vielä samassa sängyssä mutta naisen käytös oli kuin muukalaisen, naisen mielessä olivat jo ihan uudet kuviot ja elämänmuutokset joita oli suunniteltu jo pidempään ja mitään läheisyyttä ei enää ollut. Nainen kehtasi vielä nukkua tapansa mukaan alasti vieressä, mikä korvensi koska entinen parisuhde oli muuttunut "no touch"-kämppisasumiseksi. Välillä läheisyyden tarve (ihan kosketuksenkin tarve) kävi lähes sietämättömäksi, mutta yhtäkkiä ei voinut eikä saanut koskea vaikka siihen oli tottunut vuosien ajan. Parempi olla yksin omassa sängyssä niin ei kiduta itseään.
Ja on varmasti avovaimo joskus sinua rakastanut, mutta voisin väittää, ettei rakasta enää ja hän on tehnyt eropäätöksensä jo kuvaamallasi ajanjaksolla ajat sitten. Se, miksi se ei vaikuta hänelle olevan aina helppoa kertoo lähinnä siitä, että hän on kiusaantunut sinun kiemurteluistasi ja tunteistasi ja toivoisi epämiellyttävän välitilan (sillä välitilassa te olette) olevan jo pian ohi, jotta hän voi keskittyä uuteen sinkkuelämään tai suhteeseen uuden miehen kanssa täysin rinnoin ilman kiusallista muistutusta menneestä johon sinä hänen mielestään jo kuuluisit.
Eli hommaa ehdottomasti itsellesi uusi kämppä mahdollisimman nopeasti ja ota samalla tarvittaessa lomaa töistä. Kyllähän se hetken kirpaisee yksinään siellä omassa kämpässä, mutta mitä nopeammin sen tekee sitä nopeammin saat nykyisen välitilan katki ja pääset työstämään elämääsi uudestaan. Jossain vaiheessa voi kenties aikanaan tulla vastaan uusi hyvä suhde, mutta ennen sellaisiin hakeutumista suosittelen viettämään elämää ihan itsekseen ja omillaan. Kannattaa toipua rauhassa ja miettiä itseksesi kuka olet ja mitä haluat sen sijaan, että olet osa pitkäaikaista parisuhdetta.
Jaksamista ikävässä tilanteessa.