Tammikuu on vuoden paskin kuukausi.
Onneksi se on taas ohi. En pidä tammikuusta ollenkaan; on pimeä, kylmä ja joulun ja uudenvuoden juhlinnat takanapäin. Pidän jopa marraskuusta enemmän kuin tammikuusta. Marraskuu mennään vielä edellisen kesän jälkihöyryillä ja silloin on muutenkin säpinää enemmän pikkujoulujen ynnä muiden kissanristiäisten merkeissä. Tammikuussa ihmiset kaivautuu poteroihinsa potemaan henkistä krapulaa menneestä vuodesta ja toiset taas aloittavat uuden paremman elämän.
Helmikuussa alkaa helpottamaan. Päivä pitenee ja ensimmäiset kevään merkit alkavat ilmestyä. Muutenkin usko alkaa palamaan siihen, että tulee se kesä ehkä kuitenkin vielä joskus takaisin.
Tammikuun alku on paskaa aikaa. Arkeen ja töihin paluu joulun ja uudenvuoden juhlintojen jälkeen on ahdistavaa. Mutta kun tämä kynnys on ylitetty, jää jäljelle vain voitettavaa. Vaikka se vuoden kylmin ajankohta onkin keskimäärin tammikuun lopussa - helmikuun alussa, niin se ei sillä hetkellä haittaa, koska auringonpaistetta näkee huomattavasti enemmän kuin vaikka marras-joulukuussa. Ja vaikka tammikuussa vielä onkin pimeää, niin päivät kuitenkin pitenevät koko tammikuun ajan, toisin kuin loppusyksyllä. Ja tammikuun puolella on ensimmäiset hetket, kun valoisaa on vielä klo 16:n aikaan työpäivän päättyessä.
Omasta mielestäni syyskuu on viimeinen kuukausi jonka vielä jaksaa edellisen kesän jälkihöyryillä, marraskuussa on jo sellainen fiilis, että syksyä on kestänyt pitkään ja olisi valmis ottamaan vastaan talven, jota ei sitten kuitenkaan tule. Ja lokakuu nyt on muuten vaan HMV. Siinä missä marraskuu on pimeä ja vesisateinen, niin tammikuussa on todennäköisemmin lumipeite, mikä valaisee kivasti, sekä huomattavasti vähemmän vesisateita. Ja ulkojäille pääsee tammikuussa luistelemaan, marraskuussa ei tyyliin ikinä.