Millainen ihminen trollaa Venäjälle tai jakaa venäläistä disinformaatiota? Tänään satuin lukemaan Arno Kotron hyvän mutta samalla hyvin raadollisen blogikirjoituksen:
Uskomaton oppikirja
Niin en laisinkaan ihmettele, että tässä maassa riittää edelleen näitä Putin-trolleja ja tällaisten oppikirjojen tuotoksena niitä uusia sukupolvia kasvaa edelleen. Itsekin saanut nauttia tuon ajan opetuksesta (historiankirjana oli juuri kyseiseen kirjasarjaan kuulunut opus), mutta onneksi en saanut tuolloin pahemmanlaatuista tartuntaa.
Kotron kirjoitus on sen verran pitkä etten lainaa sitä kokonaisuudessaan, mutta muutama pätkää kuvaa ajanhengen oivallisesti:
"
Talvisodan syy jää kertomatta
Heti alussa kirja käsittelee talvisotaa. Sodan syy kuitenkin unohtuu: Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto jakoivat Euroopan keskenään. Sopimuksessa Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin, joten sen sai miehittää. Tästä ei kirja hiiskahda.
Myös Baltian maat annettiin sopimuksessa Neuvostoliitolle. Miten Historia ja me selittää sen, että Neuvostoliitto miehitti ne 1940?
Ei mitenkään. Kirja kun ei mainitse koko miehitystä. Itsenäisen lähinaapurin voi näemmä valloittaa ilman että siitä tarvitsee kertoa historiankirjassa mitään.
Saksa miehitti Baltian maita jonkin aikaa, mutta 1944 Neuvostoliitto valtasi ne taas itselleen. Historia ja mekertoo, että tuolloin ”Viro, Latvia ja Liettua, jotka puna-armeija vapautti saksalaisten miehityksestä, liittyivät uusina neuvostotasavaltoina Neuvostoliittoon”.
Siis vapautti ja liittyivät."
Ja hiukan lisää:
"
Sosialismi tosiaan toimii. Kun Historia ja me tarkastelee Neuvostoliittoa, kehuja ei säästellä. Neuvostoliiton taloudellinen kehitys on ollut nopeaa. Koululaitos on kehittynyt ripeästi. Eikä siinä kaikki:
”Opetus on maksutonta kaikilla tasoilla. Jokaisella on oikeus opiskella kykyjensä mukaan korkeakoulutasolle saakka. Kaikilla aloilla voi opintoja jatkaa eteenpäin. Valmistumisen jälkeen jokaiselle taataan koulutusta vastaava työ.”
Oppikirja siteeraa neuvostoliitolaista lehteä Maailma ja me, josta ”poimitut luvut kuvaavat talouskehitystä, jota inflaatio ja työttömyys eivät haittaa”:
”Viisivuotiskauden 1971-75 kolmen ensimmäisen vuoden aikana väestön reaalitulot ovat lisääntyneet 13,5 %. Elintarvikkeiden vähittäishinnat ja ruokalamaksut eivät ole muuttuneet 1960 jälkeen. Teollisuustavaroissa on selvä alenemistendenssi. Vuokrat eivät ole nousseet vuodesta 1928. Liikennemaksut ovat hyvin vähäisiä. Perheen menoissa vuokran ja kunnallispalvelumaksujen osuus on vain 4-5 %.'"
Mutta entäpä se imperialistinen länsi - joka hävisi suurelle ja mahtavalle Neuvostoliitolle kylmän sodan...
"Yhdysvallat – rikosten, huumeiden, riiston ja eriarvoisuuden tyyssija
Mutta jätetään sosialismi, tuo ilmiömäinen taloudellisen tehokkuuden, rauhan ja hyvinvoinnin aate, ja käännetään katse länteen. Millaisen kuvan Historia ja me antaa Yhdysvalloista?
Nyt etumerkki vaihtuu. Ensin kirja kertoo laveasti vuoden 1929 pörssiromahduksesta. Sitten käsitellään maailmantaloutta ja kerrotaan, miten latinalainen Amerikka on USA:n talutusnuorassa. Ylipäätään ”amerikkalaisen pääoman avulla pidettiin vallassa monia diktaattoreita ja nukkehallituksia, joilla ei ollut kansan tukea takanaan, mutta jotka sallivat suuryritysten vapaasti toimia maassaan”.
Sitten päästään amerikkalaisten kolkkoon todellisuuteen. Köyhiä arvioidaan olevan Yhdysvalloissa 30 miljoonaa. ”Maaseudulla köyhiä on enemmän kuin kaupungeissa, mutta myös kaupunkeja uhkaa slummiutuminen. Varsinkin ei-valkoinen väestö on usein luku- ja kirjoitustaidottomia, ja rotuongelma on polttava. ”Murhat, ryöstöt ja väkivallanteot ovat yleistyneet pelottavan nopeasti varsinkin suurissa kaupungeissa. Myös huumeiden käyttö on iso ongelma. Ihmiset tuntevat olonsa turvattomiksi iltaisin.” Siinä missä Neuvostoliitosta esitellään veret seisauttavia teollisuustuotannon kasvukäppyröitä, Yhdysvalloista tarjoillaan diagrammeja, jotka osoittavat miten väkivaltarikollisuus kasvaa suurkaupungeissa.
Toivottavasti koululaiset osasivat edes vähän ihmetellä, miksi kuubalaiset yrittivät paeta paratiisistaan maahan, jossa on noin kamalat olot."
Jokin aika sitten Sofi Oksanen herätti kohua kirjoittamalla kuinka Suomessa kylmän sodan aikana hyväksytettiin oppikirjat Moskovassa, ja kuinka ainakin kaksi professoria kiisti tämän ehdottomasti - taisivatpa pitää Oksasta tietämättömänä harrastelijana.
Mikäli Sofi Oksanen on väärässä, eikä oppikirjoja hyväksytetty Moskovassa, niin siihen ei todellakaan ollut tarvetta -
Historia ja me -oppikirja on osoitus siitä, että itsesensuurimme ja suomettuneisuutemme oli niin mieletön, että todellisuutta täysin vääristelevää tekstiä opetettiin lapsille totena vielä 80-luvun Suomessa. Oma
Historia ja me taitaapi olla edelleen tallella jossain suunnalla Lappeenrantaa. Mutta enpä taida kaivata nostalgiamatkaa kyseisen opuksen pariin!
Muistan yläasteella 8. luokalla aiheuttaneeni pahennusta keskustellessamme sisällissodasta/vapaussodasta/kansalaissodasta (kaikille jotain nimien muodossa) ja kun puheeksi tulivat jääkärit ja sitten punakaartilaiset, olin luokan ainoa, joka rohkeni ilmaista opettajalle - vannoutuneelle sosialistille - olevansa sitä mieltä, että olisi lähtenyt Saksaan koulutettavaksi jääkäriksi. Suurin osa luokkamme oppilaista olisi liittynyt punakaartiin, hyvin oli oppi tehnyt tehtävänsä. Vaikka itse olikin olevinaan kriittinen ja tarkkaavainen tuolloin, srurasi muitakin kuin suomalaisia lehtiä, niin epäilemättä osan "
neuvostoyhteiskuntaa ylistäneistä tarinoista" minäkin nielin koukkuineen päivineen. Tuolloin oli kuitenkin olennaisesti vaikeampaa tarkistaa tietojen paikkansapitävyys jos ne kerran tuotiin esille uutisissa tai luotettavassa mediassa.
tagit:
@mjr @MustatKortit @Sako @Cobol