House of Cards: 20 lukua katsottu sitten viime kerran, eli mitäköhän tuosta nyt tulee... 3,3 jaksoa per päivä. Mahtavan koukuttava sarja, tämän neloskauden jälkeen pitää kyllä vakavasti harkita pientä vieroitusta loistavista tv-sarjoista, aikaa menee aivan liikaa näihin. Helposti jos saapuu kotiin kello kahdeksan maissa, niin kotoutumisen ja nukahtamisen väliin mahtuu useasti se muutama tunti laatuviihdettä. Ei sillä että se olisi huono asia, mutta viime aikoina jumiutuminen ruudun ääreen on ollut ikävää todellisuutta illasta toiseen. Neloskauden jälkeen, eli todennäköisesti ensi maanantaina, siirrynkin sitten vaikkapa kirjallisuuden pariin ja otan hieman etäisyyttä televisioon. Mutta niin, House of Cardsista:
Kuten todettu, erittäin koukuttava sarja. Katselu jatkui toisen kauden puolivälistä, koska osan olinkin jo kerennyt unohtamaan. Pitää vain todeta, että nuo vaalikampanjat sun muut on todella hyvin toteutettu. Iso hatunnosto niille henkilöille, jotka kirjoittavat Underwoodin puheita ja dialogia. Eli Spaceylle varmaan? Käsittääkseni hänellä on suuri vaikutus sarjaan myös käsikirjoittajana.
Kolmoskausi oli mielenkiintoinen, mutta ei ehkä niin hyvä kuin kaksi aiempaa olivat. Tuo koko Venäjä-keissi oli mielestäni aika uuvuttava, lähinnä vitutti tuo Putin-kopio, joka oli olevinaan nokkela mutta ei sitten kuitenkaan. Jutut tehtiin hieman liian helpoiksi presidentille, se aiempien kausien ylivertainen nokkeluus jäi odotettua vaisummaksi ja kokonaiskuva ei sitten lopulta oikein vastannutkaan odotuksia. Hyvä kausi kuitenkin, jos verrokina käytetään muita sarjoja. House of Cardsin aikaisempaan tasoon verrattuna taasen aika keskinkertainen esitys, josta ei oikeastaan jäänyt loppua lukuunottamatta mitään sanottavaa.
Kausi neljä on ainakin alkanut todella hyvin. Kolmosen lopussa syvennettiin Frankin ja Clairen suhdetta, joka toi uusia aspekteja koko sarjaan, ja nimenomaan hyvällä tavalla. Kun kyseessä ei ole jatkuvasti politiikka, vaan myös Underwoodin tyrannimainen, jopa sadistinen persoonallisuus ja käyttäytyminen niin valkoisessa talossa kuin parisuhteessakin, on sarjaa paljon helpompi katsoa. Siinä missä kolmoskaudella esitys jäi varsin vaisuksi juuri sen takia, että hahmot tuntuivat tylsiltä ja tarina jo monesti kerrotulta, niin neloskausi vetää koko touhun täysin uusiksi hahmojen ja tapahtumien uudelleenkirjoittamisella. Vaikka teemana vaalit on jo pariin otteeseen käyty läpi, tuntuvat tämän kauden tapahtumat paljon mielenkiintoisimmilta. Clairen muutos seinäruususta kunnianhimoiseksi, joskin typeriä valintoja tekeväksi Frank 2.0:ksi on yhtä jännittävää seurattavaa, kuin Frankin häikäilemättömyys vaalivoiton takaamiseksi.
Ja niin. R.I.P Meechum, sinä biseksuaalinen urho.
Kolmoskausi oli mielenkiintoinen, mutta ei ehkä niin hyvä kuin kaksi aiempaa olivat. Tuo koko Venäjä-keissi oli mielestäni aika uuvuttava, lähinnä vitutti tuo Putin-kopio, joka oli olevinaan nokkela mutta ei sitten kuitenkaan. Jutut tehtiin hieman liian helpoiksi presidentille, se aiempien kausien ylivertainen nokkeluus jäi odotettua vaisummaksi ja kokonaiskuva ei sitten lopulta oikein vastannutkaan odotuksia. Hyvä kausi kuitenkin, jos verrokina käytetään muita sarjoja. House of Cardsin aikaisempaan tasoon verrattuna taasen aika keskinkertainen esitys, josta ei oikeastaan jäänyt loppua lukuunottamatta mitään sanottavaa.
Kausi neljä on ainakin alkanut todella hyvin. Kolmosen lopussa syvennettiin Frankin ja Clairen suhdetta, joka toi uusia aspekteja koko sarjaan, ja nimenomaan hyvällä tavalla. Kun kyseessä ei ole jatkuvasti politiikka, vaan myös Underwoodin tyrannimainen, jopa sadistinen persoonallisuus ja käyttäytyminen niin valkoisessa talossa kuin parisuhteessakin, on sarjaa paljon helpompi katsoa. Siinä missä kolmoskaudella esitys jäi varsin vaisuksi juuri sen takia, että hahmot tuntuivat tylsiltä ja tarina jo monesti kerrotulta, niin neloskausi vetää koko touhun täysin uusiksi hahmojen ja tapahtumien uudelleenkirjoittamisella. Vaikka teemana vaalit on jo pariin otteeseen käyty läpi, tuntuvat tämän kauden tapahtumat paljon mielenkiintoisimmilta. Clairen muutos seinäruususta kunnianhimoiseksi, joskin typeriä valintoja tekeväksi Frank 2.0:ksi on yhtä jännittävää seurattavaa, kuin Frankin häikäilemättömyys vaalivoiton takaamiseksi.
Ja niin. R.I.P Meechum, sinä biseksuaalinen urho.