Kari Jalonen maajoukkueen päävalmentajana 2014–2016

  • 76 602
  • 183

Uuhis #97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Molomoton TPS, LA Kings, , Newcastle United
Pystysuunnan kiekon aika on ohi?

Tässä taas nähdään Sihvosen ja kumppanien toteuttaman mielenmyrkytyksen tulokset. Päinvastaisista väitteistä huolimatta kiekkokontrolli ja VMP-lähdöt eivät ole autuaaksi tekevä asia, vaan tuo pystysuunankin hoki toimii jos pelaajien taitotaso on riittävä(kuten Canada osoitti). Suomessa tietysti tilanne on mikä on, mutta kannattaako meidän hirttäytyä loppuiäksemme yhteen sapluunaan(joka luotiin kun pelaajien yksilöllinen taitotaso kansainvälisellä mittapuulla romahti), vai kannattaisiko keskittyä siihen että saamme taas tuotettua taitotasoltaan kovempia pelaajia jotka mahdollistavat laajemman taktisen ja pelitavallisen varianssin?
 

ämjiijii

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Suomen maajoukkue, Sharks bandwagon 2016
Kanadakin voitti olympiakullan lähinnä puolustamalla. Puolivälierässä kaatui Latvia ja välierässä USA molemmat yhden maalin erolla. Finaali oli erittäin heikkotasoinen läpsyttely, jossa Kanada puolusti siipirikkoisen Ruotsin pelihalut pois ja iski maalinsa lähinnä vastustajan tumpeloinneista. En missään nimessä kutsuisi Sothsin Kanadaa pystykiekon taidonnäytteenä, Vancouver olikin sitten asia erikseen.
 
Yllättävä valinta, nimenomaan tuon aiemman vetäytymisen takia. Muutenhan Marjamäen pesti olisi ollut itsestäänselvyys Jalosen jälkeen.

Kyllähän tämä kuvio oli varmasti tiedossa jo vetäytymisen aikaan. Ja ihan hyvä ettei hyppää täysin suoraan kakkosen paikalta vaan ottaa pientä hajurakoa.
 

Japi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh, Jokerit, Saipa, Jokipojat, Titaanit
Tässä taas nähdään Sihvosen ja kumppanien toteuttaman mielenmyrkytyksen tulokset. Päinvastaisista väitteistä huolimatta kiekkokontrolli ja VMP-lähdöt eivät ole autuaaksi tekevä asia, vaan tuo pystysuunankin hoki toimii jos pelaajien taitotaso on riittävä(kuten Canada osoitti). Suomessa tietysti tilanne on mikä on, mutta kannattaako meidän hirttäytyä loppuiäksemme yhteen sapluunaan(joka luotiin kun pelaajien yksilöllinen taitotaso kansainvälisellä mittapuulla romahti), vai kannattaisiko keskittyä siihen että saamme taas tuotettua taitotasoltaan kovempia pelaajia jotka mahdollistavat laajemman taktisen ja pelitavallisen varianssin?

Ei ole autuaaksi tekevä asia, mutta mielestäni ns. meidän peli tai hieman erilaiset versiot siitä ovat Suomen maajoukkueen kaltaiselle joukkueelle paras pelitapa. Jos meillä olisi nopeampia ja taitavampia pelaajia (kuten Kanadalla) voisimme pelata vastustajan mukaan. Nyt täytyisi olla oma pelitapa (kuten koripallossa) jos menestystä halutaan. Toki se oma pelitapakaan ei ole autuaaksi tekevä asia jos materiaali on surkea ja ei osaa toteuttaa pelitapaa (Mixun joulukuusi).
 
Suomessa tietysti tilanne on mikä on, mutta kannattaako meidän hirttäytyä loppuiäksemme yhteen sapluunaan(joka luotiin kun pelaajien yksilöllinen taitotaso kansainvälisellä mittapuulla romahti), vai kannattaisiko keskittyä siihen että saamme taas tuotettua taitotasoltaan kovempia pelaajia jotka mahdollistavat laajemman taktisen ja pelitavallisen varianssin?

Siis ei kai nämä ole riippuvaisia toisistaan? Junnupelaajien taso ja maajoukkueen pelitapa? Ts. kehitetään taitotasoltaan kovempia pelaajia ja pelataan siihen asti tällä taktiikalla mikä minimoi taitovajeen maajoukkueessa. Luulen että keskittyminen riittää siihen, eihän se tarvi muuta kuin että jokainen keskittyy omaan hommaan.
 

Artturenos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, NHL, Blackhawks. sympatiat Lightning.
Molempia pelitapoja pystysuuntaa sekä kiekkokontrollia voi toteuttaa joko hyökkäävästi tai puolustavasti, eli viihdyttävästi tai tylsästi. Hyökkäävä kiekkokontrolli tosin saa aika paljon pystysuunnan pelin elementtejä, jossa karvataan aktiivisemmin ja hyökkäyksiinkiin lähdetään sen johdosta useammin nopeasti.

Sihvosen äärimmäinen kiekkokontrolli on sitä että melkein jokainen hyökkäyksistä lähtee maalintakaa organisoidusti hitaasti, koska kiekkoa ei edes yirtetä saada pois vastustajalta, niin että siitä voisi nopeasti jatkaa eteenpäin. Sihvosen kiekkokontrolli on sitä, että heti kun vastustaja saa kiekon vetäydytään keskialueelle trappiin, jossa viidellä organisoidusti otetaan vastustaja vastaan ja pakotetaan heittämään pitkä päätyyn, jossa itsellä on ylimiehitys ja voidaan kiekotella itsensä maalintaakse taas lähtemään organisoidusti.

On olemassa miljoona kertaa pelaaja ja katsoja ystävällisempiä versioita pelata kiekkokontrollia, niin että nostetaan karvaus aktiivisuuttaa, kun siihen on paikka. Hybridimalli mitä jotkut NHL-joukkueet käyttävät, missä kiekkoa palautetaan alas jos tie on ylös tukossa, mutta karvataan kuitenkin aika aktiivisesti, jolloin näitä alaspäin maalintaakse pelejä tulee huomattavasti harvemmin.

Ongelma tuossa Sihvosen pelitavassa on se, että se ei sovellu jokkueeseen jossa on yksilö taitoa. Se on niin sanottua yli valmentamista, jossa pelaajat kahlitaan hyvin aika tiukan raamin sisään mitä saa karvauksessa tehdä. Siinä saattaa helposti käydä niin että se tähti pelaaja kyllästyy moiseen pelitapaan.

Toivon siis että Marjamäki ottaen huomoon tulevat Suomen 90-luvun pelaajat, höllää hieman tuosta äärimmäisen organisoidusta kiekko kontrollista mitä maajoukkueeseen on sisään ajattu. Ei siitä pidä kokonaan luopua, mutta tosiaan aktiivisempaan suuntan sitä voisi siitä Jukka Jalosen mallista viedä.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Kanadakin voitti olympiakullan lähinnä puolustamalla. Puolivälierässä kaatui Latvia ja välierässä USA molemmat yhden maalin erolla. Finaali oli erittäin heikkotasoinen läpsyttely, jossa Kanada puolusti siipirikkoisen Ruotsin pelihalut pois ja iski maalinsa lähinnä vastustajan tumpeloinneista. En missään nimessä kutsuisi Sothsin Kanadaa pystykiekon taidonnäytteenä, Vancouver olikin sitten asia erikseen.

Kanadahan pelasi lentokentällä sitä lätkää mikä takasi varmimman tavan voittaa se kulta. Lentokentällä. mikä tarkoituksellisesti kaventaa joukkueiden tasoeroa joukkueiden välillä on erittäin helppo puolustaa. Viisi miestä vain keskustaan ja se on siinä. Lentokenttäkaukalossa kun kukaan ei pääse laidasta ryntäämään maalille niin mahdollisuudet luoda maalipaikkoja ovat hyvin rajalliset.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Jukka Jalosen pelitapaa kannattaa tarkastella hänen nykyisen pestinsä kautta. Millaista kiekkoa U20 pelaa Jukka Jalosen alaisuudessa vuoden vaihteen MM-kisoissa, se jää nähtäväksi. Melko turha muistella Jukka Jalosen Leijona-aikoja, kun niistä alkaa olla aikaa.

Vajaa vuosi sitten nuorten MM-kisojen aikaan mm. juuri Lauri Marjamäki laukoi kovia totuuksia sekä Suomi-kiekosta, että yleensäkin pelistä. Ainakin Marjamäki mainitsi, että osaksi jo luistelussa nuoret suomalaiset jäivät jälkeen. Mielenkiintoista nähdä, kuinka Marjamäki peluuttaa Leijonia, aikanaan.

Pelitapaa Suomen kiekossa eivät ohjaa toimittajat, vaan valmentajat. Kuka kulloinkin maajoukkueiden peräsimessä on. Ja kuka tietää, millaista kiekkoa Kari Jalonenkin peluuttaa tulevan kauden Leijonissa.

Kari Jalosen aika maajoukkueessa jää lyhyeksi. Mutta miehen tietäen, ei se yllätys ole. Enemmän oululainen on kotonaan seurajoukkueissa. Mutta olihan Leijona-pesti käytävä kokeilemassa, ettei jää myöhemmin asia harmittamaan, ettei tullut kokeiltua.
 

mikkoz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho
Pelitapaa Suomen kiekossa eivät ohjaa toimittajat, vaan valmentajat. Kuka kulloinkin maajoukkueiden peräsimessä on. Ja kuka tietää, millaista kiekkoa Kari Jalonenkin peluuttaa tulevan kauden Leijonissa.
Kyllähän toi on koko ajan näyttäny sellaiselta Pasi Arvoslaiselta kiekolta. Viivelähtöjä yritetään syötelemällä omalla alueella vaikka se kiekko menetetäänkin. Välillä voitetaan kun maalivahti pelaa hyvin ja pelaajatkin onnistuu, sitten kun vastustajana on hyvin ja taktisesti pelaava joukkue, tulee ongelmia.
 

Hande75

Jäsen
Suosikkijoukkue
LiverpoolFC, Jokerit, suomalaiset NHL:ssä ja Lauri
Kari Jalonen sanoi eilen, ettei tappiota kannata selitellä, mutta silti vielä tänäänkin hieman "selitteli" tappiota tai ainakin ketjumuutoksia mahataudilla. Sellainen kuva jäi Ylen teksti-tv:n mukaan, että selitteleekö vai ei?
 

Pekkis

Jäsen
Kari Jalonen sanoi eilen, ettei tappiota kannata selitellä, mutta silti vielä tänäänkin hieman "selitteli" tappiota tai ainakin ketjumuutoksia mahataudilla. Sellainen kuva jäi Ylen teksti-tv:n mukaan, että selitteleekö vai ei?

Naapurissa väitetään, että osa pelaajista oli krapuloissaan. Eihän toi nyt millään voi pitää paikkaansa.

Ja kun tarkemmin tutustuin aiheeseen, niin näinhän se menee. "Ei minun kannata tuollaista alkaa edes kommentoida. Puhutaan suomalaisista kiekkoilijoista...me olemme maailman parhaita urheilijoita. Ei sellainen ole edes mahdollista. Sen verran minä sitä kommentoin. Ihan tuulesta temmattu juttu, Jalonen ärähtää."
 
Viimeksi muokattu:

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Mitä nyt olen seurannut jääkiekkoa sen 25 vuotta, niin mielestäni Kari Jalonen on ensimmäinen epäonnistunut valinta maajoukkueen päävalmentajaksi, junnuissa niitä ollaan nähty enemmän. Ilmeisesti ajateltiin, että KJ tuo vaihtoehtoisen pelitavan ja samalla tavan menestyä, ettei olla liikaa jämähdetty tähän Meidän Peliin. Jo nyt nähdyn perusteella voi sanoa, että tuo vaihtoehtoinen pelitapa ei toimi leijonissa.

Suomi sai ehkä vuosikausiin nimekkäimmän joukkueen MM-kisoihin viime keväänä, mutta se ei kyllä kentällä näkynyt. Suomella ei ollut pelitapaa, joka olisi tukenut hyökkäyksiä. Tilannetta pelasti se, että joukkueella oli tänä vuonna niin taitavia kavereita, kuten Kemppainen, Donskoi, Barkov, Lindella ja JJ, jotka pystyivät omalle luovuudellaan tekemään maalintekopaikkoja ilman mitään selkärankaa.

Taas vastaavasti MM-kisoissa 2013 Suomella oli ehkä aikoihin nimettömin kokoonpano, mutta kun löytyi toimiva pelitapa, niin pystyttiin haastamaan kenet vaan. Suomi hävisi mitalinkin, yllätys yllätys, vastustajaa heikompaan maalivahtipeliin. MM-kisoissa 2014 oli ehkä vielä nimettömämpi joukkue. Alussa pelaajilla ei ollut selkeää pelitapaa, ja Suomi tarvitsi vaikkapa Valko-Venäjää vastaan tulokuuman maalivahdin voittoon, pelillisesti oltiin alakynnessä. Sitten kun Marjamäki sai ajettua pelitavan sisään, niin dominoitiin supertahtiä vilisevää Venäjää SM-liigamiehilläkin.

Mulla ei ole henk.koht mitään pystysuunnan jääkiekkoa vastaan, jos sillä olisi mahdollisuutta menestyä. Nyt me vaan annetaan sillä vastustajille tasoitusta. Mut ehkä tämäkin kortti piti sitten tarkistaa, mut toivottavasti otettiin opiksi.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Mitä nyt olen seurannut jääkiekkoa sen 25 vuotta, niin mielestäni Kari Jalonen on ensimmäinen epäonnistunut valinta maajoukkueen päävalmentajaksi, junnuissa niitä ollaan nähty enemmän. Ilmeisesti ajateltiin, että KJ tuo vaihtoehtoisen pelitavan ja samalla tavan menestyä, ettei olla liikaa jämähdetty tähän Meidän Peliin. Jo nyt nähdyn perusteella voi sanoa, että tuo vaihtoehtoinen pelitapa ei toimi leijonissa.

Suomi sai ehkä vuosikausiin nimekkäimmän joukkueen MM-kisoihin viime keväänä, mutta se ei kyllä kentällä näkynyt. Suomella ei ollut pelitapaa, joka olisi tukenut hyökkäyksiä. Tilannetta pelasti se, että joukkueella oli tänä vuonna niin taitavia kavereita, kuten Kemppainen, Donskoi, Barkov, Lindella ja JJ, jotka pystyivät omalle luovuudellaan tekemään maalintekopaikkoja ilman mitään selkärankaa.

Taas vastaavasti MM-kisoissa 2013 Suomella oli ehkä aikoihin nimettömin kokoonpano, mutta kun löytyi toimiva pelitapa, niin pystyttiin haastamaan kenet vaan. Suomi hävisi mitalinkin, yllätys yllätys, vastustajaa heikompaan maalivahtipeliin. MM-kisoissa 2014 oli ehkä vielä nimettömämpi joukkue. Alussa pelaajilla ei ollut selkeää pelitapaa, ja Suomi tarvitsi vaikkapa Valko-Venäjää vastaan tulokuuman maalivahdin voittoon, pelillisesti oltiin alakynnessä. Sitten kun Marjamäki sai ajettua pelitavan sisään, niin dominoitiin supertahtiä vilisevää Venäjää SM-liigamiehilläkin.

Mulla ei ole henk.koht mitään pystysuunnan jääkiekkoa vastaan, jos sillä olisi mahdollisuutta menestyä. Nyt me vaan annetaan sillä vastustajille tasoitusta. Mut ehkä tämäkin kortti piti sitten tarkistaa, mut toivottavasti otettiin opiksi.

Hyvää tekstiä. Aika nimekäs tuo viime kevään MM-joukkue Suomella oli, mutta esimerkiksi nuo mainitsemasi pelaajat JJ:tä lukuun ottamatta, olivat A-maajoukkueessa ensikertalaisia MM-kisoissa. Barkov toki oli olympiakisoissa jo mukana. Mutta silti, kova taakka se vielä tässä vaiheessa on kantaa MM-joukkuetta Barkovillekin. Donskoista ja Kemppaisesta puhumattakaan. Lisäksi täytyy muistaa viime vuosien parhaan MM-kisasentterin Kontiolan keskenkuntoisuus, mikä näkyi karulla tavalla Suomen tehoissa tai niiden puutteessa. Tästä tietenkin kantaa vastuun päävalmentaja, kun luotti Kontiolaan.

Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että tästä maasta löytyy 10-15 pätevää valmentajaa, jotka pystyy päävalmentajan pestin hoitamaan. Se puolivälierä sitten ratkaisee, kuinka työtä lopulta arvioidaan. Toki voidaan arvioida myös tulosten takaa, itse peliä, mutta kukaan tuskin valittaa, vaikka mestaruus tulisi pystysuunnan lätkällä.

Jukka Jalosen pitkä pesti maajoukkueessa tuotti kuitenkin "vain" kaksi mitalia kuudessa arvoturnauksessa, vaikka peliä kehuttiin. Toki MM-kulta oli mahtava saavutus, siitä ei ole kahta sanaa.
 

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Hyvää tekstiä. Aika nimekäs tuo viime kevään MM-joukkue Suomella oli, mutta esimerkiksi nuo mainitsemasi pelaajat JJ:tä lukuun ottamatta, olivat A-maajoukkueessa ensikertalaisia MM-kisoissa. Barkov toki oli olympiakisoissa jo mukana. Mutta silti, kova taakka se vielä tässä vaiheessa on kantaa MM-joukkuetta Barkovillekin. Donskoista ja Kemppaisesta puhumattakaan. Lisäksi täytyy muistaa viime vuosien parhaan MM-kisasentterin Kontiolan keskenkuntoisuus, mikä näkyi karulla tavalla Suomen tehoissa tai niiden puutteessa. Tästä tietenkin kantaa vastuun päävalmentaja, kun luotti Kontiolaan.

Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että tästä maasta löytyy 10-15 pätevää valmentajaa, jotka pystyy päävalmentajan pestin hoitamaan. Se puolivälierä sitten ratkaisee, kuinka työtä lopulta arvioidaan. Toki voidaan arvioida myös tulosten takaa, itse peliä, mutta kukaan tuskin valittaa, vaikka mestaruus tulisi pystysuunnan lätkällä.

Jukka Jalosen pitkä pesti maajoukkueessa tuotti kuitenkin "vain" kaksi mitalia kuudessa arvoturnauksessa, vaikka peliä kehuttiin. Toki MM-kulta oli mahtava saavutus, siitä ei ole kahta sanaa.

Viimeksi oli tosiaan poikkeuksellisen lahjakkaita ja hyviä ensikertalaisia, jotka olivat heti valmiita dominoimaan MM-jäitä. Se näkyy nyt NHL:ssäkin.

Tuosta Jukka Jalosen aikakaudesta, on asioita, johon valmentaja voi vaikuttaa ja mihin ei. Esimerkiksi 2012 ja 2013 näkisin, että pronssi hävittiin vastustajaa heikompaan maalivahtipeliin, vaikka peli muutoin oli hallussa. Siihen valmentajan vaikutus on vähäinen. Viime vuonna oli lähinnä niin, että Rinne piti Suomea pystyssä, ja jos olisi ollut keskinkertaisempi maalivahti, tilastot viime kisoista näyttäisi paljon rumemmilta. Jos mitalisaldo olisi 4/6, niin tilastot näyttäisi Jukan kannalta paljon paremmalta, puhumattakaan siitä, jos Kontiolan rimaveto olisi mennyt maaliin rankkareissa 2010 puolivälierissä. Vancouverissa 2010 Jalonen suoraan sanoen epäonnistui, vaikka mitali tulikin mielestäni suurella rouva Fortunan vaikutuksella. Tämä olikin nähdäkseni hänen valmentajakauden ainoa suoranainen epäonnistunut turnaus.

Kyllähän tässä monesti tuurillakin on tekemistä, mutta kun tuloksen taakse katsoo, niin Jukka Jalosta voi pitää mielestäni erittäin onnistuneena valintana maajoukkueelle.
 
Viimeksi muokattu:

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kyllähän tässä monesti tuurillakin on tekemistä, mutta kun tuloksen taakse katsoo, niin Jukka Jalosta voi pitää mielestäni erittäin onnistuneena valintana maajoukkueelle.

Kyllä Jukka Jalosen aika oli hyvää ja johdonmukaista aikaa kaikkinensa. Ehkä kuitenkin se viimeinen kausi oli liikaa, mikä näkyi etenkin ennen MM-kisoja Jalosen otsassa metrin pituisena banaanina. Kaikki oli hieman perseestä, jos Jalosen kehonkiletä haastatteluissa tulkitsi. No, sitä se tuplapesti varmaan teetti.

Tulosten valossa tietenkin myös Doug Sheddenin valintaa voi pitää onnistuneena, vaikkakin peli oli vuoden 2008 MM-kisoissa hirveää kuraa. Ja joukkue oli todella kova ja nimekäs kärjen osalta.

Kari Jalonen tiedettiin etukäteen, että seuravalmennus on hänen vahvin osaamisalueensa. Siksi ei ole yllätys, että pesti päävalmentajana jää kahteen kauteen.

Kaiken kaikkiaan, mielestäni sopiva pestin pituus on päävalmentajalle maksimissaan 3 vuotta. Suomessa on ajettu usean päävalmentajan kohdalla miinaan, kun sopimus on menestyksen hetkellä sorvattu liian pitkäksi. Curt Lindström ja Hannu Aravirta olivat tyypillisiä esimerkkejä tästä: naama ja metodit olivat viimeisellä kaudella pahasti kuluneet. Samoin oli Pentti Matikaisella aikoinaan. Ja kuten mainitsin, Jukka Jalosen kohdalla kävi samoin.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Erittäin hyvää pohdintaa nimimerkeiltä @jannet85 ja @Viltsu ...

Nokka Jalonen ei kyllä herätä luottamusta ensi kevään kisoja ajatellen. Eikä kysymys ole edes ennakkoluuloista, vaan ihan siitä, miltä peli on nyt näyttänyt hänen kaudellaan. Olen itse asiassa vähän yllättynytkin, uskoin Nokan kohdalla parempaan.

Tietysti miesten arvokisoissa se on yhä se yksi ottelu, joka ratkaisee, onko kyseessä onnistuminen vai epäonnistuminen, mutta pelillisesti sanoisin, että Jalosen Leijona-jengit ovat pelanneet sekavaa ja tylsää kiekkoa, riippumatta kulloisenkin joukkueen pelaajamateriaalista.
 

mustaoranssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Mahtuukohan Pulju tai Laine kevään MM-höntsään? Minkäs ikäinen Granlund oli ilmaveivi vuonna 2011.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Granlund oli ennen noita 2011 MM-kisoja vetänyt kaksi kautta SM-liigaa liki piste per peli tahtia. Nyt taas vaikkapa Puljujärvi vetää alle puoli pinnaa per peli tahtia ja Laineellakin tahti on vain luokkaa kaksi pistettä kolmeen otteluun. Ja tässä on vielä huomioitava, että Mikke ei ollut pelaajana samanlainen pelkkä hyökkäyspään uhka kuin nämä Laine ja Pulju, vaan veti myös esimerkiksi alivoimaa SM-liigassa. Ja on kai niinkin, että viitisen vuotta sitten SM-liiga oli hieman vaativampi sarja pärjätä kuin nykyään.
 

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Granlund oli ennen noita 2011 MM-kisoja vetänyt kaksi kautta SM-liigaa liki piste per peli tahtia. Nyt taas vaikkapa Puljujärvi vetää alle puoli pinnaa per peli tahtia ja Laineellakin tahti on vain luokkaa kaksi pistettä kolmeen otteluun. Ja tässä on vielä huomioitava, että Mikke ei ollut pelaajana samanlainen pelkkä hyökkäyspään uhka kuin nämä Laine ja Pulju, vaan veti myös esimerkiksi alivoimaa SM-liigassa. Ja on kai niinkin, että viitisen vuotta sitten SM-liiga oli hieman vaativampi sarja pärjätä kuin nykyään.
Toisaalta Puljujärvi ja Laine ovat hieman kovempia talentteja kuin mitä Granlund oli aikanaan ja kehitystä saattaa tapahtua hyvinkin lyhyessä ajassa paljon. Tai ainakin toivotaan niin.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Junnutiimistä Sebastian Aho on sellainen nimi, jonka voisi nähdä aikuisten MM-kisoissa. Liigassakin menestyy ja tuntuu sopivan hyvin moneen rooliin. En ihmettelisi, vaikka keväällä Aho olisi kisoissa mukana. Laineesta ja Puljujärvestä en oikein sitä usko.
 

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Toivottavasti Kari Jalonen tekee kerrankin jotakin oikein, ja ottaa rohkeasti näitä nuoria mukaan. Koko Pula-Aho ketju mukaan vaan MM-kisoihin. Saisivat nokalta arvokasta oppia puolustuspelistä. Puolustushan heillä on heikkous, mutta mulle MM-kisat on nimenomaan se paras foorumi tehdä kansäinvälinen läpimurto pelaajalle, ei niin paljoa kiinnosta menestys, vaikka ei näiden pelaajien mukaanotto sitäkään poissulje. Tänä vuonna MM-kisat ovat viimeinen näytön paikka World Cupiin euroopassa pelaaville. Tämä olisi hyvä kokemus näille nuorille, ja pääsisivät näyttämään todella potentiaalinsa. Kari Jalosella ei minusta nyt ole hirveästi menetettävää, niin ennemmin sitten tällainen valinta kuin joku Ville Vahalahti.
 

Anu Saukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
ei ollut pelaajana samanlainen pelkkä hyökkäyspään uhka kuin nämä Laine ja Pulju, vaan veti myös esimerkiksi alivoimaa SM-liigassa.
Nimenomaan sinne hyökkäykseen tarvitaan 1-2 pelkkää hyökkäyspään uhkaa. Liian usein (pakostakin) Suomen joukkue on rakennettu pelkistä puukätisistä duunareista.

Nyt sinne tarvitaan esim. Laineen hyökkäyspään talenttia ja nämä jokavuotiset duunaritissiposket(KHL-jyrät) saavat väistyä tieltä pois.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Nimenomaan sinne hyökkäykseen tarvitaan 1-2 pelkkää hyökkäyspään uhkaa. Liian usein (pakostakin) Suomen joukkue on rakennettu pelkistä puukätisistä duunareista.

Jos Laine ei ole SM-liigassakaan tuota kovempi uhka kuin mitä tehot näyttävät, niin millä perusteella hän olisi uhka MM-kisoissa? Loogisempaahan olisi ottaa tuohon hyökkääyspään uhan rooliin vaikka Kuusela, joka on ollut Lainetta selvästi tehokkaampi SM-liigassa ja on kiistatta vielä muilta avuiltaan selvästi parempi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös