Oli tuon juridisen puolen kanssa miten tahansa, niin tosiasia on, että juutalaiset päästettiin muuttamaan alueelle, jossa asui ennen valtava arabienemmistö. Arabit karkotettiin laajoilta alueilta ja perustettiin Israelin valtio. Minä kun en omistusoikeutta määritellessä anna juurikaan painoa Vanhalle Testamentille, katson, että arabiväestöltä vietiin maa (olkoonkin, ettei heillä koskaan ollut itsenäistä valtiota). Siksi katson, että 1948 tapahtui vääryys. Oliko se moraalinen vai juridinen, siitä voidaan keskustella.
Tähän pitää lisätä vielä, että juutalaisia on kuitenkin asunut alueella aina ja katkeamatta. Roomalaiset toki karkottivat juutalaiset Jerusalemista ja sitä ympäröivästä Juudeasta, mutta heitä asui jatkuvasti muualla erityisesti Galileassa, eli Genesaretin järven tienoilla.
Takaisinmuuttokin alkoi varmuudella jo 1492, kun juutalaiset karkoitettiin Espanjasta. Mutta todellisuudessa mitä todennäköisimmin paljon aikaisemmin. Esim Damaskoksen ja Kairon huomattavat juutalaisasutukset (nyky-Israelin syntyyn asti) olivat päivämatkan päässä Israelista, joten muuttajia on ollut, vaikka ei merkittävissä määrin.
Tiedetään kuitenkin varmuudella, että kaikissa juutalaisten pyhissä kaupungeissa Jerusalem, Hebron, Tiberias ja Safed on ollut juutalaisia lähes aina. Jerusalemista heidät tosin aika ajoin ajettiin pois, eivätkä he päässeet pyhälle temppelialueella ennen vuotta 1967. Sitten anti-semitismihän alkoi työntämään juutalaisia pois Euroopasta 1800-luvulla suuremmassa määrin. Itseasiassa antisemitistit halusivat juutalaisten muuttavan omaan maahansa. Juutalaiset itse alkoivat uskoa tämän olevan ainoa vaihtoehto vasta vainojen kasvaessa ja tietenkin erityisesti toisen maailmansodan jälkeen.
Eli poittina on, että on vähän epätarkkaa sanoa, että yhtäkkiä annettiin juutalaisten muuttaa arabien asuttamalle alueelle. Kyllä heitä on kokoajan siellä ollut vaikkakin välillä merkityksettömänä vähemmistönä, ja Jerusalem on tietysti aina ollut heidän henkinen kotinsa. Toki arabiaa puhuva väestö on ollut alueen enemmistönä tuhatkunta vuotta ja ilman muuta heillä sen perusteella on myös oikeuksia alueeseen. On vain epätarkkaa todeta, että juutalaiset olisivat kokonaan menettäneet oikeutuksen alueeseen, koska olivat siellä välillä vain vähemmistönä.
Tärkeintä on todeta, että valtiojärjestelmä vain on sellainen, ettei asutushistorialla ole kauheasti merkitystä. Tuolla alueellahan molemmilla niin juutalaisilla kuin arabeillakin on asutuhistoriaa osittain eriaikaan osittain limittäin. Mutta esim. intiaaneiksi, maoreiksi tai aborginaaleiksi kutsuttujen alkuperäisasukkaiden asutushistorialla ei ole merkitystä niiden alueilla olevien nyky-valtioden oikeutuksen kannalta. Valtioksi lasketaan sen porukan hallinto, joka alueen valtaa, ja joka sitä pystyy pitämään.
Toisaalta toki asutushistorialla on merkitystä, koska siksihän molemmat kokevat olevansa oikeutettuja alueella asumaan. Ja varmasti molemmat olisivatkin. Ongelma vain on, että kumpikaan ei oikein tosissaa halua toisia alueelle. Arabeille se on ollut vielä vaikeampaa kuin juutalaisille (Israel on virallisesti kaksikielinen, kuten Suomikin - heprea ja arabia), mutta ääriuskovaiset juutalaisetkaan eivät arabeja halua.