Harmillinen tappio, mutta tällaista se pudotuspelilätkä on. 3-1 -johtoasemasta on loppujen lopuksi pelillisesti pienen pieni ero 2-2 -tilanteeseen ja voin kuvitella millainen taivas ja helvetti tuo viime yön ottelu oli Bruinsille. Nyt näkisin, että heillä on jälleen etulyöntiasema, vaikka kotiedulla ei tässä sarjassa mitään merkitystä olekaan. Kaksi kertaa takaa rinnalle, niin henki on varmasti tapissa.
Tämä on siitä erikoinen sarja, että momentum on ollut käytännössä yhtä erää lukuunottamatta Bruinsilla, mutta joukkue joutuu tekemään ihan helvetinmoisen työn jokaista maalia kohti. En usko, että tilanne muuttuu jatkossa mihinkään. Canadiens ei ala pelata kiekon kanssa ja Bruins ei löydä patenttiratkaisua maalintekoon. Yksittäisen ottelun tulos on yksittäisen ottelun tulos, kuskin paikka ei sinänsä vaihdu, pelataan neljään voittoon, lopputulos on melkoista kolikonheittoa.
Sarja on ollut taktisesti mielenkiintoinen ainakin sikäli, että Bruinsin pelityyli on pelkkää hidasta hyökkäystä ja hyökkäyspään cycleä ja Canadiens taas saa lähes kaikki tilanteensa nopeilla pelinkäännöillä.
Bruinsilla on mielestäni paljon opittavaa Canadiensin pelistä, menee jatkoon kumpi hyvänsä. Pitäisi pystyä luomaan hyökkäystä monipuolisemmin. Neljännessä ottelussa Bruinsilla oli yksi yv-hyökkäys, jossa Subban pelasi komeasti heittäytymällä syötön pois. Canadiensilla oli vähemmän yv-hyökkäyksiä kuin aiemmissa peleissä, mutta kyllä niitä oli silti puolisen tusinaa, osassa tosin kova paine takaa, niin että oli hyökkäykset oli pakko pelata kohti maalia.
Tuntui, että viime yönä mentiin 60 minuuttia ilman maalipaikkoja. Canadiensilla taisi olla yksi, kun Rene Bourque tunkeutui laidalta puolustajan ohi ja kiersi jo Raskin, mutta sivurautaan taisi laukaus osua.
Pacioretty veti ripuliranteillaan one-timerin niukasti ohi Habsin ainoalla ylivoimalla. Se oli ihan kohtuullinen tilanne. Bruinsilla Smith ja Söderberg testasivat maalirautoja. Siinä taisi olla parhaat.
Jotenkin värilaseilla näyttää silti, että Price on koko ajan paremmin tilanteen herrana kuin Rask. Tosin mitä väliä, kun voitot ovat tasan.
Ihan kaiken värisillä laseilla. Pricesta huokuu ihan käsittämätön itseluottamus. Ei mitään ylimääräisiä höntyilyjä, reboundit menevät sinne minne pitää jne. Toisaalta Canadiensin puolustus pelaa maalinedustaa esimerkillisesti ja karhuilla on mailat sidottuina tai ruhoa edessä lähes aina kun pitäisi kauhoa irtokiekkoa sisään.
Rask taas ei ole parhaimmillaan. Rauhatonta ja jotenkin kireää työskentelyä. Vaikea vastus, eikä luottamus omaan puolustukseen taida olla ihan parhaalla mahdollisella tasolla. Luotan kyllä siihen, että Rask löytää zeninsä vielä tulevissa otteluissa. Tämä oli jo askel parempaan.
Lisätään vielä omia poikkeuksia Larssonin kirjoutukseen. Ylärimoja oli laskujeni mukaan 3kpl ja siitä Subbanin ekasta menetyksestä tuli täysin avoin maali Södenbergille joka mälläsi tyhjistä ylärimaan.
Söderbergin laskin ja Smithin ylivoimaristikon, en muista kolmatta? Yhtä kaikki, B-luokan tontteja.
Itse nostaisin 3 ketjun yön parhaaksi ketjuksi, Eriksonki oli paljon esillä vaikkei mitään kovinkaan vaarallista saanut luotua.
Tuo on nähdäkseni Erikssonin parasta: kaverilla on käsittämätön kyky sohia kiekkoa omille, rauhoittaa tilanteita ja satunnaisesti luoda maalitilanteita. Väittäisin, että Hamiltonin ohella fiksuin kiekkoilija Bruinsissa (ottamatta mitään Bergeronilta, Krejciltä tai Charalta pois). Kiekko on jotain 90 prosenttia ajasta Bruinsilla, kun Eriksson hoipertelee jäällä.
Kolmosesta ja sen uudesta jäsenestä voisi sanoa vielä sen, että Fraser pystyi voittomaalinsa lisäksi ihan hyvään peruspeliin, joka ainakin yllätti meikäläisen. Ei ihmeitä, mutta kun edellinen stintti ylhäällä oli jatkuvaa laitakamppailujen häviämistä ja perseellään oloa, niin viimeöiset fiksut kiekonsiirtelyt hyökkäyskulmissa kyllä oikeuttivat paikan kokoonpanossa ilman ratkaisumaaliakin.
Kun peruspeli on riittävän hyvää ja Fraserilla on lisäksi ihan jäätävä rannelaukaus - taitaa olla Bruinsin ainoa, joka haastaa maalivahdin b-pisteeltä - näkisin, että hänelle on käyttöä jatkossakin.