Oli kyllä sellainen housuun paskominen tuo ensimmäinen erä valmennukselta, että heikkoa teki. Niin kuin Montreal ei olisi muutenkin Bruinsin historialla vaikea paikka pelaajille, niin valmennus komeasti korosti tätä sellaisella pakkien vaihtoruljanssilla ja peluutussekoilulla, että Bruinsilla ei ollut mitään edellytyksiä pysyä hyökkäyspäässä tai pelata omaa kiekollista peliä. Hyökkäyssinisellä ei ollut ketään kenelle hyökkääjä olisi voinut kulmasta syöttää.
Julienista tulee aina välillä esiin tämä, että syvällä sisimmässä vahvin osa identiteettiä on häviämisen pelko, joka lopulta ohjaa kaikkea tekemistä ja varsinkin kovissa paikoissa. Kolmannessa ottelussa lähdettiin välttämään häviötä sen sijaan, että oltaisiin edes yritetty lyödä vastustajalle luu kurkkuun. Bruins alkoi pelata omaa peliään vasta siinä vaiheessa kun taululla oli kotijoukkueelle lukemat 2-0, mutta kuten sarjassa on jo aiemmin nähty, Canadiensilla on maailman paras maalivahti ja kaksi erittäin hyvää ja uhrautuvasti pelaavaa pakkiparia. Ei ole helppoa.
Jos valmentajan vaihto ei tässä vaiheessa kautta tule kysymykseen, niin toivottavasti Chiarelli lähettää Meszarosin ja Caronin Providenceen. Bartkowski on Hamiltonin ja Krugin kanssa Bruinsin parhaita kiekollisia pakkeja: pelaamaan kiekkoa paineen alla omista pois, kääntämään peliä ja viivelähdöissä. Pärjää Canadiensin hyökkääjille myös jalkanopeudessa. Meszaros on parempi painimaan oman pään kulmissa, mutta tarkoitus ei ole painia oman pään kulmissa, vaan vastustajan pään kulmissa.
Hyökkäyksessä Florek kolmoseen, Paille neloseen ja painetta neljällä ketjulla. Bruinsin pitäisi pelata vahvuuksillaan, nyt se ei pelaa.