Auttaa en oikein osaa, mutta eikös tuo nyt kuulosta siltä, että ihan muhkean lahjaveron ainakin joutuisi maksamaan, mikäli vaatimus menisi läpi? Voisitko "pelotella" peräytymään sillä?
Ja onko tuosta sopimuksesta (luopuu osuudestaan ilman mitään vaatimuksia) mitään todisteita, edes tekstaria tai sähköpostia tai vaikka joku tuttu joka on ollut paikalla kuulemassa? Tai voisiko tällaisen "tutun" keksiä jostain?
Pelotteluun en vielä ole lähtenyt, vaan olen yrittänyt ihan rauhallisesti ja asiallisesti, faktoilla perustellen, vääntää rautalankaa. Ei ole mennyt läpi. Nyt lakimiehensä sopimusehdotuksessa peloteltiin jo pakkohuutokaupalla.
Huutonaurun paikka, jos ei olisi vakava asia. Rupeaa aggressiot nousemaan pintaan, kun uhkailu kohdistuu perheeni kotiin.
Olihan tuossa yllämainitussa tilanteessa paikalla todistajakin. Sattuu vain olemaan ex-avopuolisoni BFF, joka on nyt jo katkaissut yhteydenpidon minuun. Lienee turhaa häneltä edes kysyä. Tietty käräjille mentäessä voisi kiusata ja laittaa todistamaan...
En jaksa vieläkään uskoa, että tässä mitään todistajia tarvittaisiin. Kun kerran kykenen todistamaan omilla tilitiedoillani, että olen maksanut 100% hankintakuluista, omistussuhde 50/50 on erittäin kyseenalainen ja varmasti riitautettavissa. Se on vaan sitten helvetin pitkä prosessi, jos siihen pitää lähteä. Joku ratkaisu tähän toki pitää löytyä. Toinen on joko nyt henkiseltä tilaltaan niin järkkynyt, että maalaisjärki ja todellisuudentaju on hämärtynyt, tai sitten lakimiehensä vedättää tätä oikein urakalla. Eipä juristilla tässä ole kuin voitettavaa.
On se vaan jälkikäteen ajateltuna uskomattoman suuri helpotus, että tuossa suhteessa ei lapsia syntynyt. Koirat se perkele vei, varmaan niille paasaakin siitä "tuhmasta isistä joka ei teitä rakasta", mutta eipä ne taida siitä pahemmin välittää...