Meinasin ottaa toisena vaihtoehtona etniset ravintolat (joihin lasken italialaiset). Joo, näihin verrattuna annoskoko on tosiaan pienempi, tosin on se ruoan ja ravintolan konseptikin. Fine Diningissa ainakaan itse en mene ensisijaisesti syömään vatsaani täyteen, vaan nauttimaan kulinaristisista nautinnoista. Tähän kuuluu monta eri ruokalajia (vähintään kolme, mieluummin enemmänkin), niihin sopivat viinit, aperitiivit, jälkiruoat ja kahvit.Mitäköhän sitä uskaltaisi tarjota esimerkkinä? Olisko Vespa Helsingissä hyvä esimerkki?
Joo, näihin verrattuna annoskoko on tosiaan pienempi, tosin on se ruoan ja ravintolan konseptikin.
Alle tuon hinnan ei kyllä saa mistään kolmea ruokalajia, edes sitten sieltä Rossosta. Laadukkaat raaka-aineet maksavat, samoin kuin miljöö, tarjoilu ja esillepano.Mun mielestä yli 40€ yhden henkilön kolmen ruokalajin ateriasta on liikaa.
Alle tuon hinnan ei kyllä saa mistään kolmea ruokalajia, edes sitten sieltä Rossosta. Laadukkaat raaka-aineet maksavat, samoin kuin miljöö, tarjoilu ja esillepano.
Jep, mäkkäristäkin saa hampurilaisen, ranskikset ja juoman, ja alle kympillä, vaikka ottaisit ranskiksen ja juotavan isona! Nyt puhutaan kuitenkin eri asioista, jota sinä nyt selkeästi ole hiffannut.No huhhuh, kyllähän tuon saa helposti.
Molemmat 3 ruokalajin menut alle 40€, neljän ruokalajin alle 50€.
Morgoth kirjoitti:Ei ole tarkoitus kehua tai haukkua toista, mutta kyse on vain täysin erilaisesta tavasta lähestyä ruokaan. Toki ne piperrykset on osan mielestä naurettavia, mutta yhdessä piperryksessä on ihan uskomattomia pieniä yksityiskohtia enemmän kuin Vespan alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka setissä yhteensä, jos vähän liioittelee. Lisäksi Vespassa itse valitset mitä syöt ja tiedät mitä seuraavaksi kannetaan pyötään toisin kuin fine diningissä johon kuulee myös yllätyksellisyys. Osa on sellaista, että vaikea edes kuvitella miten se on valmistettu (molekyyligastromiastakin voi olla montaa mieltä toki), kun Vespan ruuasta näkee sokea reettakin, että miten se on valmistettu pääpiirteissään. Fine dining paikat ovat tietysti oman kulttuurinsa vankeja ja menu menee tietyn kaavan mukaan.
Pointti kai mitä yritän sanoa, että "pieni annoskoko häiritsee" tarkoittaa, että ei ole oikein sisäistänyt fine diningin ideaa.
Alle tuon hinnan ei kyllä saa mistään kolmea ruokalajia, edes sitten sieltä Rossosta. Laadukkaat raaka-aineet maksavat, samoin kuin miljöö, tarjoilu ja esillepano.
Onko kukaan stadilainen (saa olla muualtakin) käynyt Saslikissa syömässä? Ovatko nuo karhuruoat hintansa väärtejä? V
Kyllä saa, se oli juuri mun pointti. Esim nuo laadukkaat bistrot johon voi laskea Juurenkin.
_
Kieltämättä hyvältä kuulostava lihaisa setti, mutta en tiedä viitsiikö illallisesta tuollaisessa hämyisessä paikassa maksaa lähemmäs 100 euroa per naama. Jos tuon Zakuskan ja Iivanan miekan ottaisi nimittäin. Täytyy varmaan etsiä muita venäläisiä ravintoloita tai käydä Tallinnassa varta vasten. Siellä taitaa venäläisiä ravintoloista olla paljon enemmän.Saslik on ihan hieno paikka jos pitää sellaisesta hämyisästä pornoluolamaisesta miljööstä missä vielä ajoittain livenä kasakka-musaa. Ehkä vähän yliarvostettu mikä näkyy hinnoissa.
Itse suosittelen sieltä alkupaloiksi syötäväksi porukalla Zakuska-annoksen missä mukana vähän karhua ja vähän kaikkea mm suolakurkkuja, smetanaa jne.
Pääruoaksi nälkäisille ehdottomasti Iivanan miekkaa, huh huh mikä setti. Miekassa on kaikkea, ei todellakaan fine-diningia vaan ehtaa lihaa ja paljon, vähän myös perunaa ja papuja.
edit: onpa hinnat näköjään nousseet vajaassa kymmenessä vuodessa aika paljon Saslikissa, ei mee tuohon mun mainostamaan kategoriaan. Mutta edelleen ruoan määrä annoksissa on VARMASTI riittävä.
_
Juu toki saa, eilinen settini Chez Dominiquen FCC:ssä (pelkät ruoat siis mukana) maksoi 38€. Samoin tuolta Juuresta saa juuri ja juuri alle 40€ lähes kaikki vaihtoehdot, jos pitäytyy vain yhdessä sapaksessa. Kahdella meneekin sitten jo kaikki vaihtoehdot yli tuon maagisen rajan. Pointtinani siis oli, että jos ehdoton raja menee neljässäkympissä, niin melko vähäiseksi jää kyllä makunautinnot. Jos rajan taas vetää viiteenkymppiin, niin vaihtoehdot laajenee jo exponentiaalisesti. Silti, lähes aina oikea gastronomia jota Suomessa tarjotaan vain muutamissa paikoissa on selvästi kalliimpaa ja ihminen menettää kyllä valtavasti makuelämyksiä ja mikäli sellaisista nauttii, niin välillä on ihan järkevää olla laskematta tiukkoja rajoja budjettiin.Kyllä saa, se oli juuri mun pointti. Esim nuo laadukkaat bistrot johon voi laskea Juurenkin. Mutta joo, makuasioitahan nämä mutta itse juuri tällä esimerkillä yritän todistaa ettei sen hyvän ja laadukkaan ruoan TARVITSE maksaa yli 40 euroa.
Jep, mäkkäristäkin saa hampurilaisen, ranskikset ja juoman, ja alle kympillä, vaikka ottaisit ranskiksen ja juotavan isona! Nyt puhutaan kuitenkin eri asioista, jota sinä nyt selkeästi ole hiffannut
Kyllä saa, se oli juuri mun pointti. Esim nuo laadukkaat bistrot johon voi laskea Juurenkin. Mutta joo, makuasioitahan nämä mutta itse juuri tällä esimerkillä yritän todistaa ettei sen hyvän ja laadukkaan ruoan TARVITSE maksaa yli 40 euroa.
Jos tiedätte stadista bistroja tai vastaavia missä tuo toteutuu niin saa suositella.
Itse tykkäsin Bistro Benjamista Etu-Töölössä ja eat.fi:ssäkin ihan hyvät arvostelut.
Se, että et ymmärrä tuskin yllättää ketään. Annoinhan minäkin esimerkin jossa kolme ruokalajia saa alle neljälläkympillä. Vinkki: jos keskustelen fine diningista, niin tarkoitan myös sitä. Se, että löydät jonkun italialaisen raflan jossa saa euron halvemmalla menun ei ole keskustelun kannalta sen enempää relevanttia kuin mäkkärikään. Pointtia selitinkin tuossa jo ylempänä:Nyt en ihan ymmärrä. Sinä sanoit ettei kolmea ruokalajia saa alle 40€ edes Rossosta, minä näytin että saa. Ja nyt höpäjät jostain Mäkkäristä?? Mistä asioista nyt sitten oikeasti puhutaan?
Tarkoititko ruokalajilla nyt jotain ihan muuta kuin alkuruoka+pääruoka+jälkkäri??
JZZ kirjoitti:Pointtinani siis oli, että jos ehdoton raja menee neljässäkympissä, niin melko vähäiseksi jää kyllä makunautinnot. Jos rajan taas vetää viiteenkymppiin, niin vaihtoehdot laajenee jo exponentiaalisesti. Silti, lähes aina oikea gastronomia jota Suomessa tarjotaan vain muutamissa paikoissa on selvästi kalliimpaa ja ihminen menettää kyllä valtavasti makuelämyksiä ja mikäli sellaisista nauttii, niin välillä on ihan järkevää olla laskematta tiukkoja rajoja budjettiin.
Tosin jos Juureen menet neljälläkympillä syömään, voi jäädä vähän nälkä. Noita sapaksia kuuluu syödä kolme, neljä alkuun, jolloin menuun hintakin pomppaa reilusti yli 40 €:n. Yhdellä sapaksella hinnaksi tulee 37,30 € (edit: etkä silloin voi tilata karitsaa tai aterian hinta nousee 40,30 euroon) mutta yhden sapaksen, pää- ja jälkiruuan kutsuminen menuksi on vähän niin ja näin.
Se, että et ymmärrä tuskin yllättää ketään. Annoinhan minäkin esimerkin jossa kolme ruokalajia saa alle neljälläkympillä. Vinkki: jos keskustelen fine diningista, niin tarkoitan myös sitä. Se, että löydät jonkun italialaisen raflan jossa saa euron halvemmalla menun ei ole keskustelun kannalta sen enempää relevanttia kuin mäkkärikään. Pointtia selitinkin tuossa jo ylempänä:
Onko kukaan stadilainen (saa olla muualtakin) käynyt Saslikissa syömässä? Ovatko nuo karhuruoat hintansa väärtejä? Voitteko muuten suositella paikkaa tai onko jotain muita tsekkaamisen arvoisia venäläisiä ravintoloista pääkaupunkiseudulla?
Venäläisiä ravintoloita on muistaakseni Helsingissä kolme (+Kalliossa sijaitseva venäläinen pikaruokapaikka)
Toisaalta mussa asustelee myös rustiikimpi persoona, joka pitää simppelistä, konstailemattomasta ja rehdistä perusruoasta, joka vie lähemmäs jonkin tietyn maan tai maakunnan makuja ja fiiliksiä.
MUN MIELESTÄ noin bistrot todistaa sen että huippuhyvää ja laadukasta ruokaa saa kohtuu hintaan, täytyykin ihmetellä missä nämä laadukkaat kohtuuhintaiset ovat olleet kaikki männä vuodet.
Taikka yksi syy voi olla huippukokkien kyllästymisen fine-diningiin, nämä uudet bistrot on varmaan yksi osoitus siitä. Lehdissä on ollut myös artikkelejä kun michelin-kokit heivaa tähdet roskiin ja lähtee tekemään rehtiä ja perinteistä ruokaa, oikein! Ehkä tämä on vain trendi mutta oikea sellainen mun mielestä.