Urheilukysymysten ketju

  • 422 906
  • 1 640

Batigol

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Rangers, Tshekki, Argentina
Eikä pelkästään kakkosen jäähylle vaan vitonen+suihkuun.

Nimet paidan selässä? Ruutu on silmätikku ja Tsekki-pelle ns.tähtipelaaja, jota ei ehkä saa taklata.

Sitä paitsi Jagr pelasi jollain lelukypärällä (millä luvalla, miksi ei annettu jo aiemmin jäähyä puutteellisesta varustuksesta?). Ei ihme että pää oli verillä pienen kontaktin jälkeen.

Vai että oikein "Tsekki-pelle"? Kuinka söpöä angstia. Onko kenties jotain pahojakin vihoja mielesi kätköissä, Jagria kohtaan? Miksi suomalaiset aina ulisee Tshekkiläisistä eikä tajua antaa niille arvoa? Syynä -99 ja -01 MM-finaalit? Liian loisteliaat saavutukset? Ylivoimaisen dominoivat persoonat NHL:ssä (Hasek & Jagr)?
Ja mitä ihmettä tuo "ns." tekee tähtipelaaja termin edessä? Jagr nimittäin sattuu olemaan sen verran kova pelimies, kenties maailman historian 3.paras pelaaja, eurooppalaisista ainakin paras.
Numero 68 pitäisi jäädyttää ympäri maailman ettei kaiken maailman tusinajampat pääse häpäisemään legendaarista numeroa.
Älä ota itseesi tätä, "teemu73", ymmärrän että ilman värilaseja tarkastelu on joskus vaikeaa, ellei mahdotonta.

Ja mitä itse tilanteeseen tulee, niin olisi siinä ehkä 2+10 riittänyt, vaikka Ruutu siinä selvästi vahingoittamismielessä oli liikkeellä. Straka tuli sitten oikeaoppisesti näyttämään Jaana Ruudulle mitä mieltä oli tilanteesta.
 

scholl

Jäsen
Sebastian Lindholm.

Ei ehkä niin tunnettu moottoriurheilija, mitä Grönholm

Ei yhtä tunnettu kuin Grönholm tällä hetkellä, mutta ennen oli ehkä tunnetumpikin. Dominoi jossain vaiheessa rallin sm-sarjaa ja sitähän näytettiin jossain vaiheessa urheiluruuduissa vähintään yhtä paljon kuin mm-sarjaa.

Robert Häggblom, Daniel Sjölund, takavuoden hiihtotähdet Johan Lind ja Tage Ray. Tosiaan pyöräilijät ovat käsipalloilijoiden lisäksi olleet perinteisesti lähes kauttaaltaan suomenruotsalaisia. Siihen päälle sitten vielä Porvoon Akilleksen ja Helsingin IFK:n bandy.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Vai että oikein "Tsekki-pelle"? Kuinka söpöä angstia. Onko kenties jotain pahojakin vihoja mielesi kätköissä, Jagria kohtaan? Miksi suomalaiset aina ulisee Tshekkiläisistä eikä tajua antaa niille arvoa?

Lelukypärän kanssa elvistely täyttää mielestäni pellen tunnusmerkit, oli paidan väri mikä hyvänsä. Sietääkin joutua taklattavaksi.

Vihoja ei sinänsä ole kuin Janeckyä ja Calounia kohtaan, mitä tulee tsekkiläiseen kiekkoiluun. Arvostusta heruu vanhoille legendoille, kuten Lalalle, Liballe, Kralikille jne... Itse asiassa pahimmat vihani ovat kanadalaista mailanmittaamis- ja pelikellonveivaamistouhua kohtaan.

Vahvoilla värilaseilla katselen ainoastaan Ässien pelejä. Suomen pelissäkin käytän värilaseja, mutta pienemmillä vahvuuksilla.
 

DanC

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, Bleg, ACM
Kun c+:lta tulee tuota collegejenkkifutista (mielenkiintoista seurata), niin voisiko joku heittää lyhyen kuvauksen ja/tai pari linkkiä mistä näkyy pelisysteemi ja miten lohkot tms. on kasattu ja miten pelataan?

kiitos jo ennakkoon.
 

Rocco

Jäsen
Kun c+:lta tulee tuota collegejenkkifutista (mielenkiintoista seurata), niin voisiko joku heittää lyhyen kuvauksen ja/tai pari linkkiä mistä näkyy pelisysteemi ja miten lohkot tms. on kasattu ja miten pelataan?

kiitos jo ennakkoon.

Pelejä pelataan jenkkifutiksessa todella vähän. Ihan sen takia että yhdestä pelistä toipuminen vie vähintään sen vajaan viikon ennenkuin voi pelata toisen täyden pelin.

Konferenssit on jaettu aika pitkälle maantieteellisesti, mutta tottakai pelillisiä eroja on. Esimerkiksi Boston College ja Miamin yliopisto ovat samassa konferenssissa, mutta silti ovat rannikon pohjoisin ja eteläisin joukkue. Välimatkalla on joukkueita Big Eastista, Conference USA:sta, MAC:sta ja Sun Belt-konferenssista. Tasoerot ovat monien konferenssien välillä aika suuret. Big 12, Pac-10, ACC ja SEC ovat usein ne kestomenestyjät, ja niissä pelaa valtaosa kovista joukkueista, kun esimerkiksi Sun Belt ja WAC ovat usein ne heikoimmat.

Pelisysteemit vaihtelee konferenssien sisällä aika paljon. Jos on konferenssi missä on vähän joukkueita, niin yleensä keskenään kerran kaudessa toisiaan vastaan pelaaminen riittää lohkon sijoitusten ratkomiseen. Tosi pienet konferenssit, ja ne muutamat itsenäiset joukkueet jotka ei kuulu mihinkään konferenssiin, pelaa vielä lisäksi joukkueita vastaan jotka tarvitsevat pari peliä saadakseen täyteen riittävän määrän otteluita.

Isot konferenssit on jaettu kahteen lohkoon, kuten Big 12, ACC, Conference USA, MAC ja SEC. Näissä pelataan aina oman konferenssipuoliskon joukkueita vastaan kerran kaudessa ja muita lohkon joukkueita vastaan joka toinen vuosi. Ja konferenssista riippuen ehkä peli tai kaksi muun konferenssin joukkeita vastaan. Isot konferenssit pelaa vielä oman sisäisen finaalin runkosarjan päätteeksi.

Tässä vaiheessa tulee esiin ranking. Siinä tosi monimutkaisen kaavan kautta lasketaan joka joukkueelle sijoitus sen mukaan miten on kauden aikana pelannut, ja erityisesti sen mukaan miten vastustajan ovat pelanneet. 12-0 kauden läpi vetänyt joukkue voi siis olla rankingissa alempana kuin 10-2 pelannut jengi, jos kaikki 12 joukkuetta ovat olleet heikkoja, ja taas toinen joukkue on hävinnyt vain kahdelle hiton kovalle jengille. Tätä on monet arvostelleet, sillä pienten konferenssien joukkueiden on vaikea päästä pelaamaan mestaruudesta sen takia että ovat pienestä konferenssista. Kun taas isojen konferenssien voittajia arvostetaan sen takia kun ovat koko kauden pelanneet toisia kovia joukkueita vastaan. Hyvänä esimerkkinä vaikka viime vuosien Boise State WAC-konferenssista, joka on voittanut lähes aina oman konferenssin, ja siltikään ei ole päässyt pelaamaan niistä isoista panoksista.

No, kuitenkin kauden jälkeen kaksi rankingin parasta pelaa NCAA:n mestaruudesta. Lisäksi kauden jälkeen pelataan varmaan noin kolmekymmentä Bowl-ottelua, mihin ennalta määritellyn kaavion mukaan valitaan joukkueet. Monesti kahden eri konferenssin joukkueet jotka eivät ole päässeet itse mestaruusotteluun, pelaavat tietyssä Bowl-ottelussa. Sitten toinen Bowl-ottelu taas pelataan tietyn konferenssin voittajan ja vaikka parhaimman ennaltamääräämättöman joukkueen välillä jne jne. Tuolta voi vaikka katsoa viime kauden Bowl-ottelut.
 

Bruno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK, NP#4, Україна

Mielenkiintoista. Olen aina elanyt siina uskossa, etta Lennu ei ole suomenruotsalainen nimestaan huolimatta. Mutta voin toki olla vaarassakin.


Niklas Bäckström taitaa olla vähän rajatapaus.

Kylla Nikke on ihan oikea suomenruotsalainen. Ei pelkka rajatapaus. Muita ovat esimerkiksi Kim Hirschovits ja Toni Soderholm. Urheiluun liittyen, mutta eivat urheilijoita kuitenkaan ovat Harry Harkimo ja Frank Moberg.
 

TML

Jäsen
Voi olla että täällä jossain ketjussa on spekuloitu jo tätä asiaa, mutta ajattelin että tähän ketjuun voisi sopia hyvin.

Eli ketkä ovat ammattilaisurheilun pahimpia "luusereita". Eli häviäjiä. Juuri luin Jussi Markkasen haastattelun missä selvisi että hän on hävinnyt SC-finaalin, sm-finaalin ja Venäjän liigan finaalin. Tuli mieleen Lydmanin Toni, joka on myös hävinnyt SM- ja SC -finaalit, sekä myös MM-finaalin. Sitä en muista oliko Tornion joukkueessakin mukana?

Eli kysymys kuuluu (laji kuin laji) ketkä ovat olleet pahimpia häviäjiä ammattilaisurheilussa? Ketkä ovat maistaneet eniten tappion karvasta kalkkia.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Eli kysymys kuuluu (laji kuin laji) ketkä ovat olleet pahimpia häviäjiä ammattilaisurheilussa? Ketkä ovat maistaneet eniten tappion karvasta kalkkia.

Tarkoitatko nyt pelaajia jotka ovat useampia finaaliotteluja/sarjoja hävinneet, vai oikeasti hävinnyt eniten otteluja. Tuo Markkasen ja Lydmanin esimerkki viittaa siihen että haet näitä finaaleja hävinneitä, heitähän ei tietenkään voi varsinainsesti mitenkään yhdistää lajien suurimpiin häviäjiin.

Jalkapallon puolella Michael Ballack on aika monta finaalia hävinnyt, 2 CL-finaalia, MM-finaalin, EM-finaalin, Englannin liiga-cupin finaalin, Saksan cupin finaalin. Myöskin ollut 4 kertaa kakkonen Bundesliigassa ja 2 kertaa Valioliigassa, näissä ei tietenkään finaalia ole pelattu. Toki sitten voittojakin on tullut finaaleissa, FA-cup, Englannin liiga-cup, 3 Saksan cupia. Bundesliiga mestaruuksia on 4. Missään nimessä Ballackia en mihinkään suuriin häviäjiin yhdistäisi.

Sitten jos halutaan oikeasti paljon pelejä hävinneitä ammatiurheilijoita esimerkiksi joukkuepeleistä niin siitä en tiedä, ehkä tuollaisia tilastoja jostain löytyy.
 

Beukeboom

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät / Mamba!
Lydman ja Jarkko Ruutu tulee mieleen, toki Ruudulla on SM-kulta, joka Lydmanilta puuttuu.

Eli Lydmanin hävityt finaalit:

SM

MM

World Cup

Stanley Cup

Torino 2006

Isoja voittoja ei mielestäni miehellä ole ainoatakaan.
 

Mdawg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Jalkapallon puolella Michael Ballack on aika monta finaalia hävinnyt, 2 CL-finaalia, MM-finaalin, EM-finaalin, Englannin liiga-cupin finaalin, Saksan cupin finaalin. Myöskin ollut 4 kertaa kakkonen Bundesliigassa ja 2 kertaa Valioliigassa, näissä ei tietenkään finaalia ole pelattu. Toki sitten voittojakin on tullut finaaleissa, FA-cup, Englannin liiga-cup, 3 Saksan cupia. Bundesliiga mestaruuksia on 4. Missään nimessä Ballackia en mihinkään suuriin häviäjiin yhdistäisi.

"Korjataan" sen verran, että Ballackhan ei toisaalta pelannut tuossa MM-finaalissa vaan oli pelikiellossa.
 

Melrose

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onko kenestäkään Pohjola-leirin (16v. maajoukkue) parhaaksi valitusta pelaajasta ikinä tullut huippujääkiekkoilijaa? Onko näistä valinnoista löydettävissä lista netistä?

Tässä lista leirin parhaina palkituista:

1978 Timo Jutila Tappara
1979 Raimo Helminen Ilves
1980 Esa Keskinen KooVee
1981 Mika Kanerva Ilves
1982 Marko Allen Ilves
1983 Janne Ojanen Tappara
1984 Marko Kiuru Lukko
1985 Petri Aaltonen Jokerit
1986 Marco Poulsen HIFK
1987 Sami Häppölä HIFK
1988 Jere Lehtinen Jäähonka
1989 Patrik Westerback Sport
1990 Janne Niinimaa Kärpät
1991 Antti Kangas Kärpät
1992 Sampsa Siivonen Lukko
1993 Eero Somervuori Jokerit
1994 Jari Viuhkola Kärpät
1995 Kasper Kenig HPK
1996 Jani Taanonen Shakers
1997 Kari Lehtonen Jokerit
1998 Vesa Junkkonen Kärpät
1999 Tero Myllyoja Tappara
2000 Pasi Salonen HIFK
2001 Mikko Alikoski Kärpät
2002 Jesse Joensuu Ässät
2003 Nico Aaltonen Ahmat
2004 Joni Liljeblad Kärpät
2005 Pekka Jormakka JYP
2006 Toni Rajala Ilves
2007 Teemu Pulkkinen Jokerit

Lähde: Jääkiekkokirja
 

Rocco

Jäsen
Eli kysymys kuuluu (laji kuin laji) ketkä ovat olleet pahimpia häviäjiä ammattilaisurheilussa? Ketkä ovat maistaneet eniten tappion karvasta kalkkia.
Tulee mieleen joukkueista ainakin jenkkifutiksen Buffalo Bills, joka neljä kertaa peräkkäin oli SuperBowlissa, voittamatta kertaakaan.

Kotimaan Vaahteraliigassa Turku Trojans on varmaan kymmenen kertaa, ellei enemmänkin, ollut Vaahteramaljassa häviävänä osapuolena, mutta kerran on Turkuun mennyt myös voitto.

Pelaajista ainakin Rhett Warrener on ollut kolmessa eri seurassa häviämässä Stanley Cupia. 1996 Florida, 1999 Buffalo ja 2004 Calgary.
 

Randy Marsh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokipojat
Pidetäänkö missään (tunnetussa) jääkiekkomaassa cup-kilpailua salibandyn/jalkapallon tapaan?
 
Viimeksi muokattu:

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ehkä tunnettuja, vaan ei kovinkaan tunnustettuja, cup-lätkän maita löytyy myös Keski-Euroopasta. Hollanti ja Belgia siis ainakin. Ranskassakin on mielestäni ainakin joskus pelattu.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Eli kysymys kuuluu (laji kuin laji) ketkä ovat olleet pahimpia häviäjiä ammattilaisurheilussa? Ketkä ovat maistaneet eniten tappion karvasta kalkkia.

Näitähän on paljon, mutta laitetaan tarinaa miehestä, joka tuli ensimmäisenä tulee mieleen eli JIMMY WHITE.

Mies on yksi Snookerin legendoista, mutta ei ole koskaan voittanut maailmanmestaruutta, vaikka mahdollisuuksia on ollut:

MM-finaalit:

1984 Steve Davis - Jimmy White 18-16
1990 Stephen Hendry - Jimmy White 18-12
1991 Jim Parrott - Jimmy White 18-11
1992 Stephen Hendry - Jimmy White 18-14
1993 Stephen Hendry - Jimmy White 18-5
1994 Stephen Hendry - Jimmy White 18-17

Mies siis on ollut kuusi kertaa finaaleissa (5 kertaa peräkkäin) ja hävinnyt jokaisen. Ja viimeisessä finaalissaan, ratkaisevassa 35:ssä framessa oli jo menossa kohti voittoa... kunnes missasi helpon mustan, ja hävisi finaalin tiukimmalla mahdollisella erolla, omana 32-v syntymäpäivänään...

Ja tässäpä tuo frame. Ratkaiseva lyönti ajassa 1:30

http://www.youtube.com/watch?v=-TY2pZe3g2Y

EDIT: Ja tuossa vähän fiiliksiä ottelun jälkeen

http://www.youtube.com/watch?v=1KyKrSL9t7M&feature=related
 
Viimeksi muokattu:

Lawless

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ehkä tunnettuja, vaan ei kovinkaan tunnustettuja, cup-lätkän maita löytyy myös Keski-Euroopasta. Hollanti ja Belgia siis ainakin. Ranskassakin on mielestäni ainakin joskus pelattu.
On Suomessakin joskus pelattu (vuosina 1955–58 ja 1964–71). Lisäksi SM-sarjaa pelattiin alkuvuosina cup-muotoisena. Tämä nyt vaan tällaisena knoppitietona, vaikka nyt olikin kyse maista, jossa tuollaista harrastetaan nykyisin.
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Ranskassakin on mielestäni ainakin joskus pelattu.

Ranskassa pelataan siis kahta eri Cupia. Näin kertoili Hämäläisen Esa, joka pelaa pääsarjajoukkueessa Strasbourgissa.

* Ranskan-cup:, johon osallistuvat myös pääsarjan ulkopuoliset joukkueet. Pääsarjajoukkueet liittyvät mukaan siinä vaiheessa kun mukana on 16 jengiä ( 14 pääsarjasta ja kaksi muuta).

* Liiga-cup; Mukana vain pääsarjan joukkueet, jotka jaettu neljään eri lohkoon. Pelataan kaksinkertainen sarja ja kaksi parasta jatkoon.

Runkosarjassa pelataan siis vain 26 ottelua.

Sopisko tänne vastaava systeemi, eli runkkariin vähemmän matseja ja cuppia kehiin?
 
Viimeksi muokattu:

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Sopisko tänne vastaava systeemi, eli runkkariin vähemmän matseja ja cuppia kehiin?
Ihan hauska ehdotus muuten, mutta en usko, että saadaan siitä kovin mielenkiintoista tapahtumaa. Esimerkiksi futiksessa on paljon suuremmat mahdollisuudet altavastaajalla kuin kiekossa, ja tähän perustuu cuppien mielenkiinto. Jäkiksessä ehkä pari mestisjengiä voi vahingossa yllättää yhden pelin, mutta that's it.

Ja naurettavaa myös toi, että kaikk pääsarjajoukkueet tulevat mukaan silloin kun jäljellä on enää noin kaksi muuta. Esimerkiksi koriksessa on näin. Näiden ei tietenkään pitäisi heti ekoilla kierroksilla olla mukana, mutta kuitenkin niin, että on enemmän alasarjajoukkueita kuin pari enää jäljellä. Esimerkiksi fa-cupissa monen amatöörijoukkueen unelmien täyttymys on päästä pelaamaan esimerkikisi old traffordille yksi matsi, ihan sama vaikka tulisi tukkaan 10-0. Samoin olisi varmaan jollekin nelosdivarin joukkueelle kiekossa kivaa parin yllätysvoiton jälkeen päästä pelaamaan virallinen matsi vaikka hartwall areenalle jokereita vastaan.

Tämä tosin vaatii vähän pidempää kulttuuria ja uskon, että jos cuppi joskus tulee, sitä ei juuri ketään arvosta kovin paljoa varsinkaan alkuvaiheessa. kaksi eri cupia jossain jäkiksessä on taas täysin naurettavaa, kun se on sitä jo mm. suomen futiksessa.

offtopic loppuu nyt.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia

Hieno kirjoitus tuolta sokealta jyrsijältä.

Jalkapallo on työväenluokan unelma ja henkireikä. Aina silloin tällöin muutaman vuosikymmenen välein se toteutuu, maali. Ja silti hävittiin 1-10. Tämä siis tietenkin siellä Briteissä.

Suomessa Espoo Blues näyttää tietä kiekkosaralla, mutta ketä se kiinnostaa? Loppuunmyydyn hallin verran, mutta mitä sitten tapahtuu?

Tuhkimotarinat saavat lukijoita, mutta onko Suomen kansa sittenkään niin kiinnostunut Kiekko-Vantaan cup-tarinasta mikä päättyy alkuunsa jonkun liigajoukkueen ikeessä?

Ei kai kukaan tosissaan ehdota näin pieneen maahan kiekkocuppia?
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Eli ketkä ovat ammattilaisurheilun pahimpia "luusereita". Eli häviäjiä.

Eli kysymys kuuluu (laji kuin laji) ketkä ovat olleet pahimpia häviäjiä ammattilaisurheilussa? Ketkä ovat maistaneet eniten tappion karvasta kalkkia
No eikös tällä "menesty" jo aika hyvin tässä vertailussa:

1988 Olympiahopeaa
1992 MM-hopeaa
1994 MM-hopeaa
1998 MM-hopeaa
1999 MM-hopeaa
2001 MM-hopeaa
2004 WC-hopeaa
2006 Olympiahopeaa
2007 MM-hopeaa

Siis 15 vuoden aikana 8 hopeaa. Ja 19 vuoden aikana 9 hopeaa. Aika maagista! Yksi kulta tuli silloin joskus 1995, kun sattumoisin ei sattunut olemaan lainkaan parhaita pelimiehiä kisoissa. Olihan sekin ihan kiva silti, etenkin kun tuo luuserointilista onkin sitten noin pitkä. Eikä pidä unohtaa kotikisoja 1974, olympiakisoja 1976, Moskovan muistoja 1986 ja Wienin 1987 Sykora-episodia, kun sitä ensimmäistä mitalia vielä metsästettiin.

Kyllä siis Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue on ehdottomasti eräs urheiluhistorian kaikkien aikojen legendaarisimpia häviäjiä.
 

Meikku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Arsenal FC, NFL, O_______O
Tuota jenkkiyliopistofudista tulee aika hyvin Canalilta, niin tuli mieleen kysäistä sellainen pikkujuttu vain, että kun niiden joukkueiden edessä on numero, niin onko tämä numero annettu miten? Edelliskauden perusteella annettu ranking? vai päivitetäänkö noi numerot kauden mittaan sijoitusten perusteella?
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Edelliskauden perusteella annettu ranking? vai päivitetäänkö noi numerot kauden mittaan sijoitusten perusteella?

Kyseessä on päivitetty ranking, eli ihan tuoretta kamaa numerot ovat.

Rankingejakin on hieman erinlaisia, mutta näin loppukaudesta on kyseessä BCS ranking jota ei alkukaudesta vielä lasketa ja silloin käytetään peläkästään valmentajien äänestämää rankingia. No noista rankingeista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon juttua, tai lähinnä tuo rankkaaminen nyt aiheuttaa lähes joka kausi aika paljon juttua ja erimielisyyttä. Tosiaan päivittyvä ranking kyseessä, BCS ranking, tai BCS, hakusanoilla jos hakee niin löytyy ranking systeemistä tietoa.

Siinä mielessä college football, tai tarkemmin lajin korkein tasoa, on aika ainutlaatuinen sarja koska siinä esimerkiksi finaalissa pelaavat joukkueet ratkaistaan äänestämällä ja rankkaamalla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös