Kyllä siellä Downey yritti tanssiparia hakea ja lopulta Wisniewski lähti mukaan. Lisäksi Aaron hankki kolme kakkosta väkivaltaisuudesta, vain yhdessä oli mukana toinen osapuoli, eli David Bolland.
Itse ottelu oli todella esitys Wingseiltä. Oikeastaan pirun hyvä esimerkki siitä, miten äärimmäisen motivoitunut joukkue pätkii nollamotivaation jengin ihan satanolla, oli realistiset voimasuhteet sitten mitä tahansa. Chicagolla playoff-mahdollisuuksien eläminen vaati voittoa, Red Wingisille President's Trophy taasen vaatii vain yhden pisteen viimeisestä kolmesta ottelusta. Ei kiinnostanut vielä riittävästi.
Ihan oikein että saivat turpaan. Chicagossa oli mahtava tunnelma, tupa täynnä (yli 21 000 katsojaa, mihin on kadonnut ne 14 tuhannen pimeät vuodet, mihinköhän..?) ja Original Six kaupunki elää uutta tulemista, kuten pitääkin. Tarpeeksi kun Detroit ottaa noilta pataan, niin kyllä se voittaminen alkaa jo jossain vaiheessa kiinnostamaan. Sittenhän tästä saadaan taas kunnon rivalry, kun molemmat alkavat pelata tosissaan.
Chicagon nuorista tähdistä huomaa, että juuri Detroitin voittamisen halu ajaa joukkueen aina parhaimpaan esitykseensä. Vielä joukkueelta puuttuu jatkuvuuden ja kokemuksen tuomaa tasaisuutta, joka ei ole kantanut pudotuspeleihin, mutta joka kausi sitä kertyy lisää. Ensi kaudella Blackhwaks on aivan varmasti playoffs-joukkue ja sen myötä toivottavasti nuo tappiotkin alkaisivat jo ensi kaudella vituttamaan. Niin kauan kun Chicago ei ole todellinen uhka Detroitille, niin näin ei valitettavasti pääse tapahtumaan. Jonain päivänä se kuitenkin on varma asia.
***
Red Wingsiltä puuttui Kris Draper, joka on koko runkosarjan lopun sivussa. Nivusvammat ovat alkaneet vaivta ja hieman huolestuttavalta kuulostaa, että sama vaiva oli kuumella jo viime kevään playoffseissa. Mistään isommasta ei ole kyse, mutta se kuitenkin häiritsee miehen sataprosenttista pelaamista. Toivotaan että lepo auttaa, runkosarjan tän hetkisessä tilanteessa ei ole mikään pakko miestä turhaan rääkätä.
Tomas Holmströmin kuntoutuminen etenee myös hitaasti, mutta kortisonipiikki ilmeisesti auttoi. Voi olla ettei Homer kuntoudu pudotuspelien alkuun mennessä 100% kuntoon, jolloin hän aloittanee pelit neloskentästä.
Mikael Samuelsson on myös kärsinyt nivusvaivoista (mitenhän se Babcock oikein treeneissä miehiä rääkkää). Samuelssonin toivotaan palaavan runkosarjan viimeiseen otteluun.
Brad Stuartin sormen paraneminen on aikataulussa, mutta pari ensimmäistä pudotuspeliottelua saattaa jäädä häneltä väliin.
Kokoonpano Chicagossa:
Filppula - Datsjuk - Cleary
Franzén - Zetterberg - Hudler
Maltby - Hartigan - Kopecky
Downey - Drake - McCarty
Lidström - Rafalski
Kronwall - Chelios
Lebda - Lilja
Hasek
Osgood
Hasekille riitti kolme imaisua kuudesta ensimmäisestä vedosta ja Osgood tilalle.