Miksi hyväksyisi, eihän hän sentään hullu ole? Eli en luule todellakaan. Tuskinpa Linkolan ajatusmaailmaan mahtuu toisten suomalaisten ihmisten tappaminen. Vai mahtuuko sittenkin?
Tässä on hyvä pointti; perheenjäsenenä, äitinä tai isänä.Hohhoijaa. Lopettakaa jo tämä. Luuletteko jotenkin tietävänne miltä tuntuu isästä, kun oma poika käy tekemässä joukkomurhan ja ampuu lopuksi itsensä? Mikä on oikea tapa reagoida?
Tilanteen aiheuttama shokki on niin valtaisa, että toiminta voi olla aivan mitä tahansa järjettömän meuhkaamisen ja apaattisen paikallaan istumisen väliltä. Tilanteen sisäistäminen, ja edes kyyneleet eivät välttämättä tule kuin pitkän ajan päästä.
Tarkoitin tuolla siis ihmisten kohtaamista internetissä. Viime aikoina monissa medioissa on annettu ymmärtää että internet on täynnä pedofiileja ja muita häiriköitä, jotka ovat nuoren kimpussa heti kun hän avaa internetin. Joidenkin(yleensä vanhojen) ihmisten mielestä internet pitäisi lopettaa kokonaan "koska siellä on niitä namusetiä", mutta kuten sanottua 99% internetissä liikkuvista ihmisistä on "normaaleja". Tuolla maalisjärjen käytöllä tarkoitin sitä, että kun käyttää paljon aikaa internetissä, niin suurella todennäköisyydellä joskus tulee näitä häiriköitä vastaan, ja heidät kyllä tunnistaa ja heistä pääsee eroon maalaisjärjellä.Kommentissasi mietityttää myös se, että miten uhrit olisivat voineet pelastua käyttämällä maalaisjärkeä?
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id74555.html
KRP kertoo, että sillä ei ole voimavaroja valvoa kaikkia nettiyhteisöjä. Ei varmasti olekaan, mutta ei siihen kai ole tarvettakaan, kun ainakin 98% nettiyhteisöistä (keskustelupalstat ym.) on normaaleja. Sen sijaan tämän ampumistapauksen yhteydessä olen huomannut, että on olemassa suomenkielisiäkin palstoja, joissa on paljon aivan sairasta ja täysin rikollista juttua. Näiden palstojen pitäisi olla keskusrikospoliisin tiedossa. Tämä myrskynhenki89 käytti samoja (kaksi tai kolme) nimimerkkejä kaikissa nettiyhteisöissä, joissa hän oli aktiivinen. Näinollen ei olisi ollut hankalaa paikantaa hänen manifestejaan etukäteen edes irc-galleriasta tai youtubesta.
En sano, että tapaus olisi ollut estettävissä, mutta olisi luullut, että tuommoinen pitkäkestoinen natsihekumoiminen ja muut sairaat jutut eri keskustelupalstoilla ja muissa nettiyhteisöissä olisi herättänyt keskusrikospoliisin tai jopa suojelupoliisin huomion. Ymmärrän, että resurssit ovat rajalliset ja KRP toivookin, että ihmiset antaisivat aktiivisemmin vihjeitä. Jos itse havaitsisin jotakin tuommoista natseilua - puhumattakaan suorista uhkailuista, vihjaisisin siitä aivan varmasti eteenpäin. Se ei maksa mitään, ei edes paljon vaivaa.
Kirjoitusten ja testamentin väliset yhtäläisyydet muuttuvat kiinnostaviksi, kun selviää, että Mikaela Vuorio on Pekka-Eric Auvisen äiti.
Tämä on erittäin suuri ongelma. Eikä vaan siksi että luokista tai ryhmistä tulee liian isoja, vaan oppilashuolto kärsii tästä. Meidänkään koulussa ei riitä kuraattorilla ja koulupsykiatrilla aikaa kaikille niille, jotka apua tarvitsevat. Monet oppilaista ovat selkeästi masentuneita tai muuten eivät pysty käsittelemään kaikkea sitä, mitä he tällä hetkellä elämässään kohtaavat.Yhteiskunta on raadollistunut. Opetuksessa mennään metsään kun kyläkouluja lopetetaan ja pienet yksiköt sulautetaan isoihin megayksiköihin.
Ei toki olekaan, mutta jotenkin on vaikea olla uskomatta etteikö tällaiset asiat vaikuttaisi nuoreen mieleen? Vuoriohan on Linkolan joukkoja, sieltä on helppo löytää yli-ihmisen tematiikkaa mukaan. Kaikkea kun sotkee sopivasti murrosiän jo ennestään sekoittamaan päähän, saa juuri tällaisia coctail-manifestejä, joihin otetaan toisen ajatuksista vain ne, jotka itselle sopivat.Äidinkin ajatukset toki sinänsä voi nähdä melko radikaaleiksi, mutta ei pojan vulgaareilla höpinoillä yhtään mitään tekemistä tällaisen aidon ja ainakin monilta perusteiltaan laajalti tunnustetun ja ymmärretyn yhteiskuntakritiikin kanssa.
Musiikkia ja pelejä on syytetty myös. Itse sanoisin että esim. tuo musiikki on lähinnä seuraus eikä syy - eli jotkut kuuntelevat tiettyjä bändejä koska ne laulavat masennuksesta ja käsittelevät asioita, jotka ovat nuorten ajatuksissa.
Opettajana koen lisäksi, että vanhemmilta ei hirveästi sitä tukea saa. Monet eivät voi millään uskoa mitään pahaa heidän lapsistaan.
Kyllä se on hankalaa katsella töissä kuinka jotkut lapset ovat niin selkeästi surullisia, masentuneita ja poissaolevia - ja viettävät välitunnit yksin, jossain nurkassa.
Sosiaaliset taidot eivät kehity kun vietetään jatkuvasti aikaa huoneessa koneen ääressä. Syy tässä ei siis ole varsinaisesti peleissä eikä tietokoneissa vaan vanhemmissa, jotka mahdollistavat tämän.
Ei toki olekaan, mutta jotenkin on vaikea olla uskomatta etteikö tällaiset asiat vaikuttaisi nuoreen mieleen? Vuoriohan on Linkolan joukkoja, sieltä on helppo löytää yli-ihmisen tematiikkaa mukaan. Kaikkea kun sotkee sopivasti murrosiän jo ennestään sekoittamaan päähän, saa juuri tällaisia coctail-manifestejä, joihin otetaan toisen ajatuksista vain ne, jotka itselle sopivat.
No, kunhan muistetaan visusti olla syyttämättä ajatuksia siitä, että ne ymmärretään mielipuolisella tavalla.
Vanhempia en syyllistä millään tavalla, mutta mikäli nämä vanhemmat oikeasti osoittautuivat kiistatta huonoiksi, vastuuttomiksi vanhemmiksi ja sellaisina välillisesti tragedian aiheuttajiksi, niin asian siemen tuskin on äidin hengailu Linkolan joukoissa.
Itse ainakin pyrin luomaan kontaktia oppilaisiini. Yritän saada nämä sulkeutuneet henkilöt mukaan luokkatoimintaan. Ja joskus kun näen jonkun yksin, niin menen juttelemaan. Muutenkin juttelen oppilaiden kanssa heidän harrastuksista. Se on sitten hauskaa kuinka joitakin opettajia tämä toiminta närkästyttää - eihän oppilaiden kanssa saisi jutella olla heistä oikeasti kiinnostuneita... mehän olemme täällä vain töissä. En voi ymmärtää sellaista. Ja tätä varmaan itsekin hait tuossa, että jotkut opettajat eivät vaan välitä tarpeeksi.Miksi sitten opettajat eivät tee asialle mitään jos lapsen nähdään olevan silminnähden masentunut tai porukasta ulkopuolella? Mikä estää puuttumasta, ohjaamasta keskustelemaan, ottamaan asian puheeksi? Kiire? Välittäminen? Ei kuulu mulle/sulle/jollekin muulle?
Kun kerran opettaja olet, niin onko tästä asiasta aikaisemmin informoitu opetushallitusta, missä nykyään kuljetaan resulssien suhteen?Tämä on erittäin suuri ongelma. Eikä vaan siksi että luokista tai ryhmistä tulee liian isoja, vaan oppilashuolto kärsii tästä. Meidänkään koulussa ei riitä kuraattorilla ja koulupsykiatrilla aikaa kaikille niille, jotka apua tarvitsevat. Monet oppilaista ovat selkeästi masentuneita tai muuten eivät pysty käsittelemään kaikkea sitä, mitä he tällä hetkellä elämässään kohtaavat.
...Miksi sitten opettajat eivät tee asialle mitään jos lapsen nähdään olevan silminnähden masentunut tai porukasta ulkopuolella? Mikä estää puuttumasta, ohjaamasta keskustelemaan, ottamaan asian puheeksi? Kiire? Välittäminen? Ei kuulu mulle/sulle/jollekin muulle?...
Lapsen elämän keskipiste ja suurin auktoriteetti on äiti ja siksi tässä tapauksessa äidin ajatuksilla on suuri merkitys.
Ajatuksesi siitä, ettei vanhempia pitäisi syyllistää, vaatii hieman perusteluita. 18 vuotias poika on vielä lähes lapsi.
Mitä luulette, hyväksyykö Linkola tämän teon?
Ensinnäkin tällaisen tilan tunnistaminen vaatii ammattitaitoa ja kontaktia. Nykyinen opettajan koulutus ja työ eivät tarjoa tähän valmiuksia. Toiseksi nykyisessä koulumallissa ei ole kontaktia.
Jos tapaat oppilaan tunnin viikossa ja tavoitteeksi on asetettu oppimistulosten masimointi, et opi tuntemaan edes oppilaittesi nimiä.
Äidillä voidaan ehkä nähdä olevan vastuuta siinä prosessissa, jossa poika ymmärtää äidin ajatukset väärin. Voidaan ehkä ajatella, että äiti ei ole kaitsenut poikaansa tarpeeksi. Toisaalta murrosikäisen kanssa taistelu on hankalaa, se on ihan selvä asia. Äidin ajatukset taas (ainakaan nuo, jotka tuohon oli postattu) eivät suoraan tai välillisesti kehota ketään tappamaan ketään. Täten ne eivät ole syy mihinkään tai vastuussa mistään...
Onpa mautonta, tajuttoman mautonta. Tietysti uskovissa on yhtälailla ajattelemattomia ihmisiä kuin ei-uskovissa, mutta vakaumukseen nähden tuollainen veto korostuu.
Toimin huostaanotettujen lasten opettajana ja itsellä on oppilaiden kanssa n. 25 tunnin kontakti viikkossa. Olen huomannut, että tällaisen rikkinäisen lapsen/ nuoren kuoren alle pääseminen vie vähintään puolisen vuotta. Puheet siitä, että yksittäinen aineopettaja pystyisi "näkemään oppilaan sisälle" ovat turhaa.