Kommentoidaan nyt vielä sen verran, että kaikkein eniten mua kiinnostaa tällä hetkellä Helenan panttausasia. Valitettavasti siitä tuskin tippuu paljonkaan tietoja julkisuuteen. Panttauskuvion myötä Helenan toiminta Kakskerran dokumenttien allekirjoituksen suhteen näyttäytyy aika erilailla kuin miltä se alun perin näytti. Edelleen olen sitä mieltä, että ykkösmotiivi on ollut itse hyötyä siitä taloudellisesti ja sitä kautta myös kiusata ja kontrolloida Mikkoa. Mutta tämän panttauskuvion myötä herää kysymyksiä.
Se on käynyt selväksi, että Helena ei ole kovin älykäs. Uskon, että Helena itse on voinut keksiä, että ei vain allekirjoita asiakirjoja. Mutta, kun katsoo isompaa kuvaa ja ymmärtää, että Helenalta lipsahtaa totuuksia aina välillä, asiaan tulee lisää sävyjä. Kun Helena sanoi, että hän ei ole allekirjoittanut Kakskerran papereita, hän väitti, että hänen suomalainen lakimiehensä on kieltänyt häntä allekirjoittamasta. Minä en tähän uskonut, koska minkälainen lakimies ohjeistaisi asiakastaan uhmaamaan oikeuden päätöksiä? Vielä siinäkin vaiheessa, kun rangaistuksena olisi vankeustuomio? Helenan oma jenkkilakimies erosi, kun Helena ei allekirjoittanut siirtopapereita, vaikka jenkkilakimies ne Helenalle 7 kertaa toimitti.
Mutta nyt, kun tämä panttiasia on noussut esille ja kun katsotaan, mitä kaikkea tässä on 7/2023 jälkeen esim. pelkän Kakskerran suhteen tapahtunut, aikajana on todella kummallinen. Puhuiko Helena sittenkin totta ja häntä on todellakin ohjeistettu olemaan allekirjoittamatta siirtopapereita? Koska näin toimimalla Helena saisi pitkitettyä asiaa ja Mikko tekisi lisää tarjouksia? Ja nämä tarjoukset olisivat aina edellistä parempia, koska Mikko ajatuisi epätoivoiseen tilanteeseen, kun tilanne vain jatkuu ja jatkuu?
Musta tässä on aspekteja, joita Helena ei ole itse pystynyt keksimään, saati toteuttamaan. Nyt kun asioita tarkastelee jälkikäteen, Helenalla on melkeinpä pakko olla ollut oikeasti joku juridiikan ammattilainen takapiruna. Musta näyttää siltä, että takapirun oli sattuneista syistä tarkoitus pysyä nimettömänä piilossa, mutta lainhuudatustodistusten hakeminen kiinnostuneiden seuraajien toimesta kusi koko homman. Kun panttiasia paljastui, ainakin omassa päässäni heräsi kysymyksiä, joita ei aiemmin ollut enkä varmasti ole ainoa. Ja nytkö on sitten vähän hätä kädessä, kun ihmisiä kiinnostelee tämäkin asia ja yritetään fiksailla asioita kulisseissa kuntoon ja ehdotellaan neuvotteluita? Kestääkö kaikki toimet päivänvaloa? Sekä lain osalta että eettisesti? Mun mielestäni tässä olisi aihetta toimittajille tutkia ihan yleisellä tasolla. Ja samalla haastatella myös asianajajia ja kysyä, miten heidän piireissään suhtaudutaan tällaisiin asioihin ylipäätään. Onko arkipäiväistä ja tavallista? Ja jos on, miten nämä käytännössä ratkeavat? Miten ylipäätään on ollut mahdollista, että Helena on pystynyt kesken ero-oikeudenkäynnin panttaamaan omaisuuttaan?
Kakskerran osalta huhtikuussa Helena pyritään saamaan sieltä ulos virallisia reittejä pitkin. Oma oikeustajuni sanoo, että asian pitäisi olla läpihuutojuttu, mutta koska olemme Suomessa, valittajien luvatussa maassa, niin ei välttämättä ole. Jostain löytyy joku porsaanreikä, jolla pitkitetään vääjäämätöntä, eli lähtöä. Ja se lähtö kyllä tulee. Mutta Helena todellakin kääntää ihan jokaisen kiven, jonka vain voi, jotta asioita olisi mahdollisimman paljon kesken.
Helenan lokakuun rikosoikeudenkäynnit tuskin tarjoavat mitään ihmeitä. Saa korkeintaan sakkoa ja kun Helenan tulot ovat 0€, niin muutamalla satasella selviää. Voi olla, että selviää täysin ilman tuomiotakin.