Kappas, @BOL ehtikin ansiokkaasti tiivistää Helenan storyt 10 minuuttia ennen minua. Huvittavinta näissä Helenan paatoksellisissa ja haparoivissa elämänohjeellisissa monologeissa on se, ettei niiden sisältö ole käytännössä koskaan Helenan omasta päästä tuotettua, vaan toisten ajatusten ja pohdinnan kertaamista ja/tai lainaamista.
Ja mikä parasta (pahinta), nuo ovat niin mahdollisimman kaukana omasta elämästään. Tai ainakin ne pitää kääntää täysin päälaelleen. Eli kun puhutaan narsismin uhrista, niin ei suinkaan pidä ajatella Hellua uhrina, vaan narsistina, joka raastaa uhreja ympärillään. Ei suinkaan äitinä, joka laittaa lasten hyvinvoinnin kaiken edelle, vaan päinvastoin nostaa lapset kaiken muun edelle taistelussaan omien etujensa puolesta. Ja niin edelleen.