Aikaa olisi ollut nostaa tuotantoa ylös ja tarjota Ukrainalle kunnon apua, mutta olemme käytännössä olleet tekemättä mitään ja nyt itkemme elämän kovuutta ja Trumpin petturuutta. Eurooppa tässä on pettänyt itsensä, ei USAlla ole velvollisuutta olla maailman poliisi tai euroopan suojelija, vaikka sitä toki usean vuoden tehneet.
Tämähän ei sinänsä pidä paikkaansa. Vuoden 2022 jälkeen Euroopan maat ovat tehneet puolustukselleen paljonkin. Ongelma on se, että lähtötaso oli olematon. Siksi ylösskaalauksessa kestää. Se on kuitenkin käynnissä.
Vuoden 2014 jälkeen puolustusmenot Euroopassa kääntyivät takaisin nousuun, mutta tuolloin vielä aivan liian hitaasti.
Vuoden 2022 jälkeen nousu on ollut kyllä itsessään riittävän nopeaa huomioiden sen, että Euroopan mailla on valtavasti muitakin menoja, jotka vaikuttavat kokonaisturvallisuuteen. Ajatellaanpa tässä vaikka Suomea: jos Suomi alkaisi leikkaamaan paljon nykyistä vahvemmin sosiaali- ja terveysmenoista puolustusmenojen kustannuksella, tultaisiin nopeasti (suoraan kansanterveyden ongelmien ja epäsuorasti polarisaation ja eripuraisuuden lisääntymisen myötä) tilanteeseen, jossa maanpuolustusvalmius heikkenisi sotejärjestelmän ja yhteiskunnallisen vakauden notkahtaessa, vaikka PV:n kyky sinällään nousisi.
Sama koskee muuta Eurooppaa. Suuressa osassa muitakin maita vuoden 2022 jälkeen ollaan puolustusmenoja nostettu jokseenkin niin nopeasti, kuin se on yhteiskunnan muun vakauden kannalta mahdollista.
Kuten sanottua, Euroopan puolustuspanostusten nosto olisi pitänyt aloittaa jo paljon, paljon aiemmin. Mutta siihen ei ollut poliittista tahtoa yhdessäkään maassa (vaan kaikkialla menoja päinvastoin leikattiin), joten se on pelkkää jälkiviisautta.
***
Tässä tilanteessa puhutaan itse asiassa suhteellisesti liikaa puolustusmenojen nostosta ja liian vähän rakenteiden uudistamisesta.
Esimerkiksi Ukrainaa ei auta ollenkaan, että jokainen nostaa omaa
puolustuksellista kyvykkyyttään. Eikä auta Naton/ EU:n haavoittuvimpia maita eli Baltian maita, joiden oma puolustuskyky ei ole riittävä, vaikka panostuksia nostavat merkittävästikin.
Doktriini on nykyään se, että jokainen Euroopan valtio puolustaa omaa aluettaan. Tämä ei yksinkertaisesti ole nykyisessä ympäristössä millään tavalla toimiva ratkaisu, vaikka jokainen puolustaisi itseään 5 prosentilla BKT:stä.
Tarvitaan eurooppalainen, nopeasti aktivoitavissa oleva sotilaallinen mekanismi. Riittävän suuri joukko, joka olisi kyvykäs toimimaan missä tahansa Euroopan alueella - myös EU:n ulkopuolisilla Euroopan alueilla, ja joka pystyisi suojaamaan Euroopan intressejä. Sen pitäisi olla mihin tahansa kansallista armeijaa tukemaan lähetettävissä ja mobilisoitavissa oleva "armeija". Tämmöinen valmius puuttuu jokaiselta eurooppalaiselta kansallisarmeijalta.
Sen pitäisi myös olla mobilisoitavissa enemmistöpäätöksellä, ei millään yksimielisyyspäätöksellä.
Tuo joukko voisi olla alkuun esimerkiksi 100 000 sotilaan vahvuinen palkka-armeija. Tarkoittaisi Suomen osalta noin 1 200 sotilasta. Tehtävissä oleva määrä, kun edut ovat riittävät ja missio selkeä. Tämähän palvelisi juurikin erityisen paljon EU:n itäisiä rajavaltioita, joten siihen luulisi olevan selkeä intressi täälläkin.
