Vaalitulos näyttää mielestäni vahvistaneen blokkipolitiikkaa, äänet siirtyvät punavihreän blokin sisällä henkilöiden myötä. Ek-vaaleissa tähti oli Sanna Marin, presidentinvaaleissa Pekka Haavisto ja nyt Li Andersson.
Samanlaiset fiilikset Koskelasta. Sitä Vasemmistoliiton syvänpäädyn osastoa. Rinnastuksista sen verran, että Arhinmäki on näyttäytynyt minulle enemmän Vasemmistoliiton Teuvo Hakkaraisena (hassuja lööppejä odotellessa), kun taas Koskela olen mieltänyt hänet jonkinlaiseksi Laura Huhtasaaren vastinpariksi; pitää kovaa meteliä ja kerää kannatusta äärilaidoilta ja olemuksesta huokuu viha. Se salonkikelpoinen kärki lähti nyt Eurooppaan, joten Koskela saattaa uida tuonne johtoon (vasemmistoäänestäjät tykkäävät), mutta en missään nimessä näe häntä Anderssonin seuraajana. Li osasi perustella ja argumentoida asiapohjalta, Minja on ainakin minulle näyttäytynyt melko päinvastaisena tapauksena.Minä näen Koskelassa enemmän Arhinmäkeä kuin Anderssonia; puhuu ydinkannattajien haluamalla tavalla mutta karkottaa vähänkin maltillisemmat demareihin tai vihreisiin. Koskela on profiloitunut jopa vasemmistoliitossa hyvin punavihreäksi setämiesvastustajaksi, sellainen rooli vaatii Lin tai vaikka Soinin tasoista karismaa toimiakseen. Muuten käy kuten juuri Arhinmäelle kävi, eli jokunen heittonsa hymähdyttää mutta ei hänen johtamaansa puoluetta nyt äänestää halua, kun mihinkään ei ole tarjota ratkaisuksi kuin persuille vittuilua.
Erona taitaa olla se, että Arhinmäki oikeasti tekee niitä poliitikon tehtäviään ja ymmärtää miten politiikassa toimitaan huomattavasti paremmin, eikä "pelkästään" perseile. Arhinmäellä on noin vuosittain joku ihmeellinen sekoilu joka ylittää uutiskynnyksen, muuten tekee sitä perusduunia. Hakkarainen taas ei tee muuta kuin sekoilee joten ei ylitä enää edes uutiskynnystä.Rinnastuksista sen verran, että Arhinmäki on näyttäytynyt minulle enemmän Vasemmistoliiton Teuvo Hakkaraisena (hassuja lööppejä odotellessa),
Minä näen Koskelassa enemmän Arhinmäkeä kuin Anderssonia; puhuu ydinkannattajien haluamalla tavalla mutta karkottaa vähänkin maltillisemmat demareihin tai vihreisiin.
Saramo on kyllä mielestäni muutaman belgioluen Lille velkaa. Harvoin datanomin papereilla tuollaisiin tehtäviin saatika palkkiotasolle päästään.Eniten vituttaa talousguru Saramon läpimeno Lin siivellä, Kyllönen taas on oikeinkin pätevä ja mieluisa edustaja Suomelle.
Ja vielä alle 5k äänimäärällä. Seuraavaksi vähiten läpimenneistä sai Kyllönen 27k ja vähiten ääniä saanut ei-vasemmistolainen oli Sebu 34k. Jopa varasijoillekin muissa puolueissa päässyt Junnila 16k ja Harjanne 19k. Kyllä Li saa Brysselin kahviloissa pari vehnäolutta pistää, kun nosti Saramon 15k kuukausiansioille.Saramo on kyllä mielestäni muutaman belgioluen Lille velkaa. Harvoin datanomin papereilla tuollaisiin tehtäviin saatika palkkiotasolle päästään.
Boldaus oma.Minä olen tästä hieman eri mieltä. Anderssonin jytky tuli mahdolliseksi sen vuoksi, että demarit ovat siirtyneet ensin Marinin äärivasemmistolaisella politiikalla ja sitten Antti II:n räyhähenkisellä oppositiopolitiikalla niin pitkälle vasemmalle, ettei äänestäjälle ole enää tarjolla järkisosiaalidemokraattista (jos nyt järki ja sosiaalidemokratia mahtuvat samaan lauseeseen) vaihtoehtoa.
Boldaus oma.
Lindtmanin oppositiopolitiikka on ollut niin tietoisen varovaista, että jopa omat kannattajat ovat kysyneet, missä miehen penis oikein on - he kun tottuivat Marinin hurmahenkisiin esiintymisiin ja odottivat hallituksen epäsuosion lietsovan bensaa Don Antin juttuihin. Onkin käynyt niin, että Lindtman kyllä tenteissä saattaa hieman näon vuoksi "opastaa" ("se on Petteri niin...), mutta ei hän muuten juuri mouhoa. Oppositio muutenkin on ollut yllättävän rauhallinen siihen nähden, mitä olisi voinut odottaa. Ehkä veitset teroitetaan myöhemmin, mene ja tiedä.
Demareiden taktiikkana on nähdäkseni nyt viedä puoluetta askel, ellei kaksikin, keskemmälle Marinin aikakauteen nähden, koska muuten hallitukseen ei ole mitään asiaa. Tie Kesärantaan käy kokoomuksen kautta kepun alakulon myötä.
Erona taitaa olla se, että Arhinmäki oikeasti tekee niitä poliitikon tehtäviään ja ymmärtää miten politiikassa toimitaan huomattavasti paremmin, eikä "pelkästään" perseile. Arhinmäellä on noin vuosittain joku ihmeellinen sekoilu joka ylittää uutiskynnyksen, muuten tekee sitä perusduunia. Hakkarainen taas ei tee muuta kuin sekoilee joten ei ylitä enää edes uutiskynnystä.
Nämä ovat näitä. Vihreillä on vähän sama ongelma, kun ykköstykki Ville Niinistö on hautautuneena Brysseliin ja nyt sinne lähtee Ohisalokin.Vassareilla on kyllä melkonen paradoksi. Nyt olisi todellakin momentumia nousta vaikka 15% puolueeksi demareiden kustannuksella.
Vaan sitten puolueen top3 uskottavinta nimeä lähteekin yhdellä avauksella poliitikkojen hautausmaalle Brysseliin.
Vassareilla on kyllä melkonen paradoksi. Nyt olisi todellakin momentumia nousta vaikka 15% puolueeksi demareiden kustannuksella.
Vaan sitten puolueen top3 uskottavinta nimeä lähteekin yhdellä avauksella poliitikkojen hautausmaalle Brysseliin.
Toivottavasti pysyvät kuitenkin eri puolueina, jolloin kannatusta häviää äänikynnyksiin. Henkilöpalvonnan kulttuuri politiikassa on lähtökohtana erittäin vaarallinen. Se johtaa vähintään siihen, että yhden henkilön vaikutusvalta omassa puolueessa nousee kohtuuttoman suureksi. Jos nyt joku vasemmistolainen kaatoi väitteestä maitolasin näppikselle, niin miettikää Halla-ahon ja PS:n suhdetta. Joukkueen tulisi aina olla sen suurinta tähteä isompi. Tietysti mitä pienempi puolue, sen suurempi voi olla yhden henkilön merkitys (Harkimo).Näin kävi. Vas-SDP-Vihr ovat pienin eroin yksi punavihreä ryhmä, jonka sisältä joku - lähinnä nuorehko nainen, mutta myös vanhempi mies - voi nousta politiikan suomalaiseksi supertähdeksi. Samalla puolueiden sisäiset erot kannatuksessa voivat muuttua hetkessä ja paljon. Isolle osalle punavihreitä puolueita ei ole kuten ennen, mutta on henkilöitä, jotka vetoavat heihin.
Sitäkin voi sitten pohtia, että minkä takia puolueen johdolle on ihan ok pitää Yrttiahon kaltainen henkilö kansanedustajanaan. Jos Andersson ja muut eivät häntä sinne haluaisi, niin hän ei siellä olisi.Lisään tähän paradoksiin vielä sen, että kun Andersson lähtee Brysseliin niin tilalle eduskuntaan nousee Yrttiaho. Yrttiaho lienee kaikista istuvista kansanedustajista venäjämielisin.
Yrttiahon kaltaiset tapaukset sekä täysin käsittelemätön lähihistoria ovat syynä siihen, etten voi Vasemmistoliittoa edes aloittaa pohtimaan äänestysvaihtoehtona. Se on yhtä automaattisesti etukäteen eliminoitu kuin joku PS.Sitäkin voi sitten pohtia, että minkä takia puolueen johdolle on ihan ok pitää Yrttiahon kaltainen henkilö kansanedustajanaan. Jos Andersson ja muut eivät häntä sinne haluaisi, niin hän ei siellä olisi.
Kokoomus on näissä asioissa aivan suvereenissa asemassa. Puolueessa ei ole ainuttakaan politiikan supertähteä, mutta sen sijaan sillä on todella suuri määrä hyviä tai kohtalaisia ehdokkaita. Siihen kun vielä yhdistää uskollisen ja ahkerasti äänestävän kannattajakunnan, vaalivoittoja tulee liukuhihnalta.
Saramoa voi verrata vessapaperin palaseen joka on tarttunut Lin kengänpohjaan ja kulkeutuu siellä mukana. Mielestäni Lin äänimäärä oli piristys kaikkine yllätyksineen. Vasemman puolen väki näki hänet varmasti vahvana esikuvana ja ehkä manttelin perijäksi edelliselle vasemman puolen ääniharavalle.Eniten vituttaa talousguru Saramon läpimeno Lin siivellä, Kyllönen taas on oikeinkin pätevä ja mieluisa edustaja Suomelle.
Nyt kun Saramo lähtee Brysseliin, niin eiköhän se Minja Koskela ole. Omassa skenessään suosittu, mutta matkaa vielä Li Anderssonin kaltaiseksi punavihreäksi supertähdeksi on vielä. En sano etteikö hän sellaiseksi voisi kehittyäkin, mutta persoonana usein huonotuulisen oloinen, mikä toki oppositioräksyttäjänä voi olla eduksikin, mutta mikäli Vasemmistoliitto haluaa tosissaan haastaa Demarit maamme suurimpana vasemmistopuolueena, tekemistä on.Vasemmistoliitto ei supersuositun Anderssonin aikana noussut yli 8-9 prosentin kannatukseen kotimaan politiikassa, joten on helpoo povata, ettei kannatus ainakaan tule nousemaan, kun ainoa valovoimainen poliitikko poistuu. Kukahan lienee Li:n seuraaja? Kun vassareiden eduskuntaryhmää silmäilee, huomaa, että kyseessä on nykyisellään lähinnä nuorehkojen vihaisten naisten puolue ja eduskuntaryhmä. Kokonaiset 2 miestä taitaa olla heidän eduskuntaryhmässään. Eihän sukupuolella sinänsä merkitystä ole, mutta mielenkiintoinen ilmiö, että vassareiden ja vihreiden eduskuntaryhmien sukupuolijakauma on näin selkeästi naisvoittoinen. Mistä se sitten kertoo,on toinen asia.
mutta persoonana usein huonotuulisen oloinen, mikä toki oppositioräksyttäjänä voi olla eduksikin,
Se on bensaa persuille ja vassareille. Toki huolestuttavasti alkaa valtavirtaistumaan somen myötä.Vasemmistolaisuuteen nähdäkseni kuuluu vihaisuus ja huonotuulisuus. Se on vasemmistolaisuuden polttoaine. Joten tämä huomioon ottaen se on Minjalle ainoastaan plussaa.