Kun on itse ollut hyödyntämässä järjestelmää ronskilla kädellä, luulisi sen kasvattavan ymmärrystä ja myötäelämistä samassa asemassa olevia kohtaan.
Pidän moraalisesti keskenkasvuisina ihmisiä, jotka elävät elämäänsä pelkkä oma etu edellä kykenemättä asettumaan muiden asemaan edes silloin, kun he ovat olleet itse muiden asemassa aikaisemmin.
Tämä koskee elämää kaikkinensa lähtien ihan jo siitä, kyseenalaistaako oikeutensa ostaa tuotteita maista, joissa on heikot ihmisoikeudet ja työntekijöiden oikeudet.
Pahoin pelkään, että politiikankin kärjistymisen taustalla on itsekeskeinen ajattelu, jossa myötäelämiseen ja kohtuuteen perustuvien kokonaisratkaisujen sijaan valitaan puoli, nimetään vastapuoli ja sen jälkeen tehdään sotaista (identiteetti)politiikkaa, jossa yhteinen kokonaisetu on toissijainen.
Minkään maan ja vielä vähemmän pienen maan etu ei ole kansa, joka käy henkistä ja poliittista sisällissotaa. Tällaisessa sodassa voitot tuntuvat makeilta ja tappiot karvailta, mutta kestävää ja yhdessä sovittua yhteiskuntaa sota ei vie eteenpäin.
