Keskustelin aika tarkalleen noin kuukausi sitten yhden taloustutkimuksessa vaikuttavan johtaja-asemassa olevan henkilön kanssa. Privaattia meilaustamme voisi ajatella change my mind -kontekstista, joka johti siihen, että siellä päässä mieli muuttui. Mediassahan on saatu vahvasti läpi käsite perussuomalaisista selkeän populistisena puolueena, missä joka toiseen random nettiväittelyyn heitetään tyypillisesti tuo "populisti", vaikka ei oikeastaan ymmärrettäisi koko käsitettä.
Populismi ylipäätään on aika vaikea selkoinen yleismaailmallinen käsite, jolle ei oikein löydy pätevää määritelmää. Tyypillistä populismissa on vahva johtaja, joka esittää yksinkertaiselle kansalle sellaisia sytyttäviä teemoja ja iskulauseita, jotka tarkemmassa syynissä ovat enemmänkin tunteisiin vetoavia puolitotuuksia. Populismiin liitetään vahvasti myös eliitin vastainen taistelu.
Suomessa populismi osuu aika huonosti suomalaiseen mielenmaisemaan, eikä se käsitteenä kuvaa myöskään nykyisiä perussuomalaisia kovinkaan hyvin. Perussuomalaisilla on ollut oikeastaan 27 vuotta hyvinkin kiveen hakatut arvot muun muassa Eu-kriittisyydessään, siirtolaispolitiikassaan ja maanpuolustuksessa. Se, että teemoja ei päivitetä, tai spinnailla tuulien mukaan, sopii huonosti populismiin. Esimerkiksi vasemmistopuoluetta voisi populismin määritelmien mukaan pitää populistisena liikkeenä, koska heidän ikiaikainen kamppailu eliittiä, tai sellaiseksi kuviteltua", vastaan syntyy vasemmistoäidin maidosta. Li Andersson ja Sanna Marin ovat myös karismaattisempia johtajia kuin väritön Riikka Purra. Jussi Halla-ahoa haukuttiin harmaana amanuenssina ja ei-karismaattisena henkilönä. Halla-aho ja Purra perustelevat argumenttinsa huolellisesti, eivätkä pääsääntöisesti syyllisty sellaisiin mieltä kiihottaviin puolitotuuksiin, joissa faktat loistaisivat poissaolollaan.
Timo Soini taas oli täysiverinen populisti, joka pääsi tavoitteeseensa populismin avulla. Soinin populismi johti siihen, että se aiheutti nopeassa tahdissa kannatusromahduksen kentän havaittua, että ei tullutkaan sitä mitä luvattiin.
Myös oikeistolainen käsite istuu perussuomalaisiin aika huonosti. Persuissa on paljon entisiä demareita ja täysiä sosialisteja. Samoin persuissa on paljon yrittäjiä ja talousoikeistolaista mielenmaisemaa ammentavia ihmisiä. Enemmän tätä joukkoa kuitenkin kuvaa konservatiivisuus, kuin oikeistolaisuus.
Mielenkiintoisia näkemyksiä, vaikka olenkin eri mieltä joistakin. Esimerkki.
Pidän Perussuomalaisia populistisena puolueena, koska politiikka on kansojen syvien rivien kalastelua muita enemmän. On siis karrikoiden Suomen ja EU:n eliitti, joka hankkii kansan elätettäväksi turvapaikkaturisteja ja vie kansalta nekin rahat. Kyllä muissakin puolueissa on populismia paljonkin, mutta ei ehkä kuitenkaan yhtä paljon. Sama asia ilmaistaan mm. Kokoomuksessa eri tavoin ja sen sisältö vaikutuksiltaan on myös osin erilainen.
Parhaiten persuja todellakin kuvaa konservatiivisuus. Oikeistopopulismin käytölle on kuitenkin perusteensa PS:n talouspolitiikassa ja siinä, miten samanlainen puolueen linja on eurooppalaisten oikeistopopulistien kanssa.