Suomen panos arvokisoissa on pistesijoista taistelu (vrt. Paatelainen, lopussa saatiin kulma). Jos hiukan tyypitellään, niin urheilijat voidaan jakaa neljään kastiin:
Mitalisuosikit (ne, joiden ei tarvitse heittää omaa ennätystään saadakseen mitalin. Joillekin riittää jopa rutiinitulos, Duplantis ym.).
Potentiaaliset mitalistit (ne, joille oman ennätyksen tuntumaan pääsy voi antaa mitalin).
Yllätysmitalistit (ne, joille oma ennätys voi tuottaa mitalin: tarkoitan verrattain maltillista ennätysparannusta, en mitään superylläriä).
Muut.
Yllättäen Suomella ei ollut yhtään mitalisuosikkia MM-kisoissa. Joskus muistelen sellaisia olleen, muisti voi pettää. Oli yksi potentiaalinen mitalisti, Helander, jonka olisi pitänyt heittää ennätyksensä tuntumaan. Ja oli kolme yllätysmitalistia. Joilta ei yllättäen tullutkaan mitalia.
Mutta joukkoon "muut" kuuluivat sitten loput urheilijoista. Jopa Etelämäki. Tämä on yleisurheilumme taso maailman mittakaavassa, toivottavasti EM-kisoissa menee paremmin. Kalevan Kisoissa ainakin.
Pitää kuitenkin lähettää kisoihin kategoriaan "muut" kuuluvia urheilijoita. Ymmärrän Bryggaren kritiikin, siinä puhuu ex-huippu. Mutta yu-maailma on kuitenkin muuttunut. Nykyään urheilijoillemme ei juuri heltiä huippukovia näyttökisoja. Aikaisemmin oli esim. tasokkaita maaotteluja, Suomi-DDR ym. Ainoa mahdollisuus saada kokemusta arvokisoihin on kilpailla arvokisoissa, useimmiten alkuerissä. Ja sitten oli korona. Kaipa se on kivaa päästää ihmiset eristyksistä kilpailemaan huippujen kanssa. Toisaalta, 32/40 joukkoon pääsykin on saavutus, tällainen on kv. tason urheilija.
Katsojan näkökulmasta on mukavampaa nähdä suomalaisia testaamassa omaa tasoaan kuin tuijottaa vailla kiinnostusta suurinta osaa kilpailua. Tilastollinen näkökulma on tärkeä sekin, kun saadaan 1/3 onnistujia, niiden määrä on suhteessa joukkueen kokoon. Vaikka en ole analysoinut jokaista suoritusta näissä kisoissa, onnistujia saattaa olla jopa enemmän kuin kolmasosan. Jos taas meillä olisi ollut huippujen joukkue, onnistujia olisi ollut muutama. Ja sitten ainakin olisi haukuttu joukkue maan rakoon. Eli nekin, jotka olisivat olleet oikeutettuja kisoihin tiukemmilla kriteereillä, olisivat saaneet kuulla olevansa turhia. On nimittäin mahdotonta sanoa kenestäkään etukäteen, kuka onnistuu kisoissa. (Vrt. esim. Raitanen, joka on ennen aina tehnyt ainakin normisuorituksen.)
EM-kisoihin tietenkin täysi joukkue. Tällä tasolla suomalaisetkin kykenevät pääsemään finaaleihin useammin. Tulee niitä onnistujia ja Tuomas Raja saa taas ekstaaseja.