Jos Suomi joutuu sotaan, emmekä ole saaneet aikaiseksi liittyä Natoon, menkööt tästä päätöksestä vastuussa olevat puolustamaan rajaa.
On olemassa kaksi ääripäätä valtiojohdon toimien ymmärtämiseen ja siinä välissä tietenkin muita tapoja ymmärtämiseen.
Kaikkein positiivisin on se, että Niinistölle on annettu USA:n turvatakuut. Niinistö on puolestaan luvannut, että Suomi liittyy Natoon. Valmistelut liittymiseksi on aloitettu. Tällä hetkellä eduskuntaan pyritään vaikuttamaan siten, että kansanedustajat kääntyvät pikku hiljaa Naton kannalle. Tässä hienossa tilanteessa todellista kiirettä ei ole, myös Putin on tietoinen Suomen vahvasta turvallisuusasemasta. Olemme tavallaan Naton äänetön yhtiömies, joka kuitenkin saa tarpeellisen turvan puolustukseensa.
Kaikkein pahin on se, että Niinistö omaa jääräpäisyyttään ei kykene millään tavoin hyväksymään ajatusta Natoon liittymisestä. Kyseessä on puhtaasti henkilökohtainen asenne, johon liittyy myös halua olla suosittu kansan parissa. Niinistö uskoo olevansa joku Paasikivi (joka hänkään ei ollut millään lailla erehtymätön), joka pystyy analysoimaan nykytilanteen oikein ja edelleenkin haluaa uskoa EU:n ja Ruotsin apuun Venäjän hyökätessä Suomeen. Jos vielä siihen liittyy se absurdi talousnäkökohta, että entisenä valtionvarainministerinä hän pitää liittymismaksua liian korkeana. Niinistön kanta koostuu siis erilaisista tuntemuksista, joita hän kovasti yrittää järkeistää ja saada vaikuttamaan valtioviisaudelta.
Kun kuuntelin Saarikon kantoja Natoon, niin aika pihalla tuntuvat päättäjät edelleenkin olevan nykytilanteesta. Tai vaihtoehtoisesti, askelmerkit Natoon on jo sovittu, mutta niistä ei hiiskuta eteenpäin, koska puolueiden pitää ensin käännyttää suuren osan edustajistaan Naton kannalle. Kansalaisena ei voi kuin pyöritellä päätään: kärkipoliitikoilla on ollut kymmeniä vuosia aikaa perehtyä Natoselvityksiin, kaikkeen siihen informaatioon, mitä Natoon liittymiseen tulee. Tällaisessa tilanteessa on erittäin kummallista, että asia vaatii edelleenkin tämän sortin hitautta. Kaikki tieto asiasta on olemassa ja sen pitäisi olla kärkipoliitikkojemme päissä.
Venäjän reaktioista ei enää kannata välittää, ne ovat ennustamattomia. Putin saattaa hyökätä myös Baltiaan, jos on näin päättänyt. Niinistö itsekin totesi, että Venäjä iskee sinne, minne vastus on heikointa. Toisaalta, Suomen puolustuskykyyn ei voida luottaa, koska Venäjällä on käytössään yksi maailman vahvimmista armeijoista. Kaikki ne seikat, jotka aiemmin viivästyttivät "Nato-option" käyttöä, ovat poissa. Enkä nyt oikein jaksa uskoa, että Nato olisi lyönyt oven Suomen edestä kiinni. Tämä voisi toisaalta olla peruste, miksi kärkipoliitikkomme ovat kuin idiootteja: kansalle ei haluta kertoa näin lannistavaa asiaa.
Nyt pitäisi jokaisen kärkipoliitikon, presidentti mukaan lukien, taivuttaa kansanedustajia ja myös kansaa Naton kannalle. Aikaa kuitenkin tähän on, mutta ei hukattavaksi. Painajaismaisin ajatus poliittiseen systeemiin liittyen on se, että suuri osa poliitikoista on kykenemättömiä muuttamaan ajatuksiaan. YYA-Suomi vaikuttaa edelleenkin niin vahvasti varsinkin kepulaisiin ja demareihin, että mieluimmin jäädään Putinin armoille ja sukelletaan uudestaan yhteistyön maailmaan. Kokemustahan meillä siitä on.
Näkemyksensä voi kukin valita itse. Ainakin toivon, että nykyinen tilanne on vain savuverhoa maamme putinisteille, todellisuudessa poliittinen eliittimme vie meitä lujaa vauhtia Natoon, mutta me kansalaiset saamme tietää asiasta viimeisenä. Tätä vastaan en protestoi, koska meillä ei ole käytettävissä sitä tietoa, mitä aivan vallan huipulla olevilla on.