Yleistä keskustelua Liigasta

[Byyrman]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

Ei ole verrattavissa ja on ihan helvetisti! Oli pandemia tai ei.

 

[Glove]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

Minä olen saanut suurimmat kiksi Suomen voitoista. Johtuu varmaan siitä, että en varsinaisesti kannata mitään joukkuetta, vaan entisenä oululaisena vaan toivon, että Kärpät pärjää. -95 Mm-kulta oli jotain mahtavaa, niin kauan sitä oli haettu. Ehkä isoimmat fiilikset on kuitenkin ollut 2016 nuorten MM-kisoissa kun olin paikanpäällä todistamassa Suomen voittoa.

 

[Orvo Muusi]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

Mukavalta. Mutta voittamiseen tottuu. Jos tulee muutaman vuoden välein mestaruuksia niin ne unohtuu itseltä yhdessä yössä. Toki nyt kun "korpivaellusta" on kestänyt useita vuosia niin mitalipeleihin pääsy tänä vuonna tuntui normaalia paremmalta.
Maajoukkueen voitot taas ei tunnu juuri miltään, parasta siinä on se ku kattoo porukalla baarissa peliä.

 

[Pottakameli]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

Onhan noista jo aikaa, mutta tuli kuitenkin elettyä enemmän myötä. Odoteltiin joukkueen palaamista Oulusta jne. Toisen mestaruuden aikaan oli vähän murheita, mutta kyllä se tuntui.

Nykyään on jo sitten vähän varttuneempi, niin tuskin jaksaisin kamalasti juhlia tai tuntisi vastaava hämmennystä ja iloa.

MM-kulla ei ole lopulta kauheasti hetkauttanut. Mm 95 oli jo sellainen meemi ja sitten ku toinen tuli, niin lähinnä nauratti.

 

[Beukeboom]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

Hienolta, ja huomattavasti merkittävämmältä kuin Leijonien voitot. Ei voi edes verrata. Oman joukkueen kanssa eletään vähintään edellisestä kesästä saakka, päivästä toiseen - joukkue on läsnä omassa arjessa, kalenterissa ottelut ja vähintään radio päällä pelipäivänä läpi kauden. Se on matka. Ja ei se matka vaadi hyvältä tuntuakseen mestaruutta, mutta omat muistonsa se toki luo.

Mutta mestaruutta suuremmalta on tuntunut liiganousu. Se on elämäni suurin kannattajakokemus, ja tulee aina olemaan.

 

[Vaughan]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

On erityisempää!

Vaikka Suomen maajoukkueen menestys on hienoa, sitä myös syö se, että kaikki ovat samalla kannalla. Kun jokainen juhlii, siitä katoaa erityisyys.

Oman joukkueen mestaruudessa taas se on yksityisempää. Tämä on minun juttu! Naapureita ei kiinnosta pätkääkään. Kuin olisivat voittaneet vain minun ja parin kaverin iloksi.

Toki siihen vaikuttaa myös joukkueen historia. Itselleni 2003 mestaruus oli iso juttu, samoin 2016 ja 2022. Pitkät hopeaputket söivät, mutta seuraavat mestaruudet eivät tuntuneet ihan samoilta.

Nyt kiinnostusta nostaa uusi pelitapa, jossa on ollut sopeutumista pitkän linjan "Meidän pelin" kannattajalle. Tuen strategian vaihtamista (koska lähtökohtaisesti tuen kaikkea, mitä Tappara-johto esittää), ja haluaisin nähdä sen onnistuvan. Häviäminen ei olisi katastrofi, koska menestystä on tullut, mutta olisi se ollut puolivälierissä vähän noloa runkosarjan voittajalle.

Ja olisi se kova näyttö, jos Liigan taktinen ajattelu pistettäisiin kerta heitolla uusiksi (olen toki huomannut, että moni joukkue pelaa nykyään nopeammin kuin klassisin Meidän peli, mutta vain Tappara ja Jukurit ovat hylänneet kokonaan "jaloslaisen" pelikirjan...)

 

[JakkeKasi]

mutta vain Tappara ja Jukurit ovat hylänneet kokonaan "jaloslaisen" pelikirjan...)

Hieno viesti kaikenkaikkiaan mutta olen eri mieltä tästä. Esimerkiks tuleva vastustaja Kuopiosta pelaa sellasta vauhtilätkää joka ei ole edes verrattavissa "Jaloslaiseen pelikirjaan". Ylipäätään on hienoa että jääkiekkoo voi pelata niin monella tavalla, että sellasta asettelua että pelaako joku "Meidän peliä" tai ei on mun mielestä jopa mahdotonta tehdä. Tottakai jokainen seura voi nojata tiettyyn tapaan pelata tietyssä tilanteessa, mutta näen kuitenkin että kyllä tässäkin sarjassa jokaisella joukkueella on ihan oma tapansa pelata.

 

[Jymäkkä]

Onhan tuo seurajoukkueen menestys potenssiin kymmenen verrattuna maajoukkueen menestykseen. Varmaan joku mestaruusputki laimentaa tuotakin, mutta ei ole tuommoista ongelmaa HIFK:n faneilla ollut. Itselle maajoukkueen menestys on hiipunut yhdentekeväksi asiaksi. 90- luvulla sai todella isoja fiiliksiä ja olihan se ensimmäinen mestaruus JUTTU, mutta enää ei oikein jaksa kisojakaan seurata, puolivälieristä aloittelen aikaisintaan katselun toden teolla, eikä tappiot tai voitot juuri hetkauta. Se MM- kullan voittanut karvapersejengi sykähdytti kyllä, vaikka ei senkään menestys itselleni ihan puskista tullut. Turnauspeli on ihan oma taiteenlajinsa, ja turnauksessa yhtenäisyys ja taktiikka voi aina viedä voiton materiasta, vaikka jossain pidemmässä sarjassa ei olisi palaa. Olympiafinaalin jälkeen -22 ei tuntunut miltään.

 

[Danforth]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

Ei mitenkään verrattavissa. Noin tuhat kertaa erityisempää.

Koko kaupunki kolme viikkoa ihan sekaisin.
Sen ymmärtää vasta vähän myöhemmin et ei saakeli tää oli aika kova juttu.

 

[The Hockey Handbook]

Ei mitenkään verrattavissa. Noin tuhat kertaa erityisempää.

Koko kaupunki kolme viikkoa ihan sekaisin.
Sen ymmärtää vasta vähän myöhemmin et ei saakeli tää oli aika kova juttu.

Voin vaan kuvitella sitä fiilistä hallissa, kun summeri soi ja pelaajat ryntäävät jäälle ja katsomossa kaikki halaavat toisiaan... osa jopa ryntää jäälle?

 

[Gotterdam]

Jos SaiPa joskus voittaisi Liigan, niin voisin vaihtaa siihen vaikka viiden vuoden maajoukkueen rämpimisen helposti.

 

[Läskisalo]

Toivottavasti isojen irtaantuminen on taas askeleen lähempänä.

Se näissä minua aina kiinnostaa, että mihin ne isot irtaantuvat? Onko siihen jo joku suunnitelma olemassa?

 

[Tuusa]

Se näissä minua aina kiinnostaa, että mihin ne isot irtaantuvat? Onko siihen jo joku suunnitelma olemassa?

No siihen mahtavaan upeaan Eurooppa-liigaan, mitä ei ole olemassa ja mikä kiinnostaa kaikkia aivan mielettömästi. Ihan niin kuin CHL:kin kiinnostaa..

 

[Espoon Siniset]

Omana aikanaan ilman mestaruutta jääneiden fanien tuntemuksille oli ketju aikanaan:

Ketju kaikille jotka eivät ole saaneet kokea suosikkijoukkueensa SM-kultaa

Huomasin taas tässä päivällä haaveilevani Bluesin ensimmäisestä SM-kullasta. Tällä kertaa Tommi Huhtala suti ratkaisevan finaalipelin jatkoerässä kiekon hirveästä ruuhkasta sisään ja juhlat alkoivat. Noita päiväunia minulla riittää erilaisina versioina. Se on kuitenkin se The Juttu. Vaikka...

keskustelu.jatkoaika.com

 

[Dev]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

Mun elinajalle on osunut kaksi suomen mestaruutta, ensimmäinen vuonna 1998 ja silloin ihan ala-astelainen pikkupoika joka ei ymmärtänyt mistään vielä mitään. 2011 olikin sitten Tero Lehterän sanoin ”orgastinen”. Suomen maailmanmestaruudet eivät ole mitään sen rinnalla kun IFK voittaa suomen mestaruuden, ei yhtään mitään. Se on kertakaikkisen niin upea hetki, että sitä ei voi oikein sanoiksi edes muotoilla ja itku on herkässä. Yksi hienoimpia kokemuksia ikinä tuo 2011 liigamestaruus, jos ei lasketa näitä perinteisiä oman muksun syntymää jne.

 

[DaFlexi]

Mun elinajalle on osunut kaksi suomen mestaruutta, ensimmäinen vuonna 1998 ja silloin ihan ala-astelainen pikkupoika joka ei ymmärtänyt mistään vielä mitään. 2011 olikin sitten Tero Lehterän sanoin ”orgastinen”. Suomen maailmanmestaruudet eivät ole mitään sen rinnalla kun IFK voittaa suomen mestaruuden, ei yhtään mitään. Se on kertakaikkisen niin upea hetki, että sitä ei voi oikein sanoiksi edes muotoilla ja itku on herkässä. Yksi hienoimpia kokemuksia ikinä tuo 2011 liigamestaruus, jos ei lasketa näitä perinteisiä oman muksun syntymää jne.

Nää jnet niitä ei onneks tartte täällä puida, mutta kyllä sitä on nyt 11 kautta odotettu. Sinänsä parempi jos tulee nyt tässä lähiaikoina kun vaikka 2016, olin silloin juuri ala-astelainen pikkupoika niin tottakai harmitti, mutta kyllä se olisi nyt paljon isompi juttu.

 

[Koodari]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

No silloin -95 koko Suomi meni ihan sekaisin, -94 oltiin jo finaalissa ja nyt kirjastui kullaksi. Mieleen on jäänyt alkulohkossa tappio Tsekeille 3-1 ja voitto Tsekeistä sitten, oliko välierissä 3-1 ja tietenkin finaalimatsi, Jukka Tammen riehuminen pokaalin kanssa pukukopissa, kultajuhlat jne.

Ja heti perään 2011 seuraava mestaruus. Tuosta ei muista muuta kuin Granlundin ilmaveivi välierissä ja ruotsin kaato finaaleissa 6-2. Tuon jälkeen tulleet maailmanmestaruudet ja olympiavoitto on tuntunut oikeastaan tosi kivoilta sen yhden illan kun se on voitettu ja that's it.

Oman joukkueen mestaruudet muistaa paljon paremmin ja ainakin itsellä 2003 vitutti suuresti kun hävittiin Esa Pirneksen johtamalle Tapparalle finaaleissa. Seuraavat kaksi sitten voitettiin ja kyyneleitä ei voinut kummallakaan kerralla pidättää. Toki nuo muutkin mestaruudet on mahtavalta tuntunut mutta ilon kyyneleitä ne ei muistaakseni aiheuttanut ainakaan niin paljon kuin kaksi edellistä.

Oman joukkueen mestaruushumassa tulee seurattua hieman tarkemmin pelaajien juhlintaa ja sitä "päivystysradiota" missä juhlaväki milloinkin on ja onko niitä kaupungilla bongattu jossain kuppilassa. Myös tuo Poika käy aika monessa sposorifirmassa pyörähtämässä ja noita koittanut aina mahdollisuuksien mukaan käydä bongaamassa ja ehkä jotain selfietä tai muuten vain kuvan rapsimassa.

Lyhyesti. Täysin erilainen fiilis MM-kullasta kuin oman joukkueen mestaruudesta. Oman joukkueen mestaruus tuntuu hyvältä paljon pidempään

 

[Valajas]

Varmaan vähän väärä ketju mutta en keksi mistä kysyä. Miltä tuntuu kun oma joukkue voittaa mestrauuden? Onko verrattavissa siihen kun Suomi voittaa, vai onko se jotain paljon ertyisempää(toivon ainakin näin)?

Eka mestaruus oli kyllä jotain ihan todella spesiaalia. 80-luvulla syntyneenä ja JYPin todelliset minardiajat eläneenä ei sitä jotenkin oikein koskaan edes ajatellut että se olisi mahdollista. Toisin kuin leijonat kävi 1996-2011 välisenä aikana kuitenkin monasti erittäin lähellä.

Jotenkin ihan super absurdia edelleen se miten vakuuttavasti JYP tuon 08-09 kauden hoiteli. Vähän sama kun ensi kaudella joku Ässät hoitelisi runkosarjan suvereenisti ja voittaisi mestaruuden. Ei vaan tule tapahtumaan 99% varmuudella.

Mestaruuden voittaminen sitten oli kyllä jotain ihan muuta. En ihan rehellisesti muista mitään parempaa kun ne ottelut joissa itse oli paikan päällä. Se buumi ja yhteenkuuluvuuden tunne oli jotain ihan erityistä. Tuntemattomien kanssa halattiin ja heitettiin femmoja. Kaikki ihmiset oli ihan tiloissa. Nyt kun Jyväskylässä on 5 vuotta taaperrettu niin ymmärtää noiden hetkien erityisyyden. Tuntuu että jokainen ihminen ansaitsisi tuollaisia hetkiä kokea.

 

[Dragon's Den]

Voitaisiinko lopettaa tämän "game [geim] seven" -termin viljely ja puhua ihan vaan "seiskapelistä" tai "seitsemännestä pelistä/ottelusta"?

Tämä taitaa olla Antti Mäkisen selostuksista levinnyt sanapari, jonka lienee tarkoitus kuulostaa kansainväliseltä ja hienolta, mutta kuulostaa keskellä suomen kieltä aika juntilta.

Parastahan tässä on, että nykyään puhutaan jo "geim ykkösestä/kakkosesta/kolmosesta/nelosesta/vitosesta/kutosesta". Todella hienoa, mutta mihin katosivat one, two, three, four, five ja six, jos kerran seiskapeli on "geim seven"?

Antakaa armoa...

 

[Roger Moore]

Ja heti perään 2011 seuraava mestaruus. Tuosta ei muista muuta kuin Granlundin ilmaveivi välierissä ja ruotsin kaato finaaleissa 6-2.

Se finaali minkä minä katsoin päättyi 6-1.

 

[Beukeboom]

Suomessa mainostetaan kanavapakettien yhteydessä mm SHL- ja NLA-kiekkoa. Onko Liiga vastaavassa asemassa missään muussa maassa, toisinsanoen - katstotaanko ulkomailla Suomen liigaa?

 

[PorinPoika]

Suomessa mainostetaan kanavapakettien yhteydessä mm SHL- ja NLA-kiekkoa. Onko Liiga vastaavassa asemassa missään muussa maassa, toisinsanoen - katstotaanko ulkomailla Suomen liigaa?

Ruotsissa mielestäni tulee jonkun kanavapaketin mukana, eri asia katsooko sitä kukaan.

 

[Rupture]

Jos SaiPa joskus voittaisi Liigan, niin voisin vaihtaa siihen vaikka viiden vuoden maajoukkueen rämpimisen helposti.

Perkele jos minulle pistettäisiin nenän eteen yksi mestaruus KooKoolle mutta sen hintana olisi Leijonien ikuinen rämpiminen niin en edes ajattelisi kahtakaan kertaa.

KooKoon mestaruus. Ehtisi edes räpäyttää silmiä.

 

[Jymäkkä]

Voitaisiinko lopettaa tämän "game [geim] seven" -termin viljely ja puhua ihan vaan "seiskapelistä" tai "seitsemännestä pelistä/ottelusta"?

Tämä taitaa olla Antti Mäkisen selostuksista levinnyt sanapari, jonka lienee tarkoitus kuulostaa kansainväliseltä ja hienolta, mutta kuulostaa keskellä suomen kieltä aika juntilta.

Parastahan tässä on, että nykyään puhutaan jo "geim ykkösestä/kakkosesta/kolmosesta/nelosesta/vitosesta/kutosesta". Todella hienoa, mutta mihin katosivat one, two, three, four, five ja six, jos kerran seiskapeli on "geim seven"?

Antakaa armoa...

No tuolta rapakon takaa termi tulee tietysti, mutta onhan tämä jo ennen Mäkistä ollut yleisessä käytössä. Ei mua nyt häiritse, mutta onhan tuolle tosiaan toimiva suomenkielinen vastinekin, toisin kuin vaikka "onetimerille".

 

[Jymäkkä]

Mun elinajalle on osunut kaksi suomen mestaruutta, ensimmäinen vuonna 1998 ja silloin ihan ala-astelainen pikkupoika joka ei ymmärtänyt mistään vielä mitään. 2011 olikin sitten Tero Lehterän sanoin ”orgastinen”. Suomen maailmanmestaruudet eivät ole mitään sen rinnalla kun IFK voittaa suomen mestaruuden, ei yhtään mitään. Se on kertakaikkisen niin upea hetki, että sitä ei voi oikein sanoiksi edes muotoilla ja itku on herkässä. Yksi hienoimpia kokemuksia ikinä tuo 2011 liigamestaruus, jos ei lasketa näitä perinteisiä oman muksun syntymää jne.

Mulla sama, kannattaminen alkoi tosin siitä -83 mestaruudesta, jolloin 0-2 tappiolta mestaruuteen taistelleet tähtirinnat veivät pikkupojan(8v) sydämen. En tuota kuitenkaan laske koetuksi mestaruudeksi vielä, kun en silloin edes sarjaa sen kummemmin seurannut, sitä ratkaisuottelua tuli sitten toiselta kahdesta kanavasta(maikkarin ohjelmat tuolloin vielä ylen kanavilla eli sikin sokin ykkösellä ja kakkosella) katsottua. Ei olisi silloin uskonut, että mestaruutta joutuu odottamaan 15 vuotta.