Uusimmassa Urheilulehdessä on erikoishaastattelu Erkka Westerlundista. Mitään maata mullistavaa siinä ei ollut, mutta teoriassa Erkka tarjosi ihan kelpo ratkaisuja. Eli siis teoreetikko tarjosi hyviä teorioita. Tällä hetkellä näytöt noista puheista ovat vähissä. Suomen peli ei anna vastinetta noille sanoille. Tuon artikkelin lopussa Petteri Sihvonen kertoo, että Suomen pelisysteemi ei toimi isolla kaukalolla. Että Summanen & Westerlund eivät olisi ottaneet tätä tarpeeksi huomioon. Hyvin mielenkiintoista juttua kaiken kaikkiaan. Nyt Westerlundin olisi päätettävä yritetäänkö tähdätä riskillä kultaan vai mennäänkö varman päälle. Valmentajan kannalta olisi helpompaa mennä varmistellen, mutta pelaajat ovat ainakin haastatteluissa kertoneet hamuavansa kultaa. Täytyy kyllä itsekin myöntää, että kyllä minustakin Suomen tavoitteena pitäisi olla kultamitali.
Jos kultaan tähdätään, niin millaisia muutoksia sitten pitäisi tehdä - vai pitäisikö mitään? Westerlundilla on se tilanne, että hänen pitäisi jatkaa samalla tavalla Torinoon, tehdä pieniä muutoksia vähän kerrallaan tai yksinkertaisesti tehdä järeitä muutoksia pienellä riskillä. Tosin on todella epätodennäköistä, että suuria muutoksia ruvettaisiin tekemään. Toisaalta olympialaisiin ei ole paljoa aikaa, joten pienillä muutoksia ei paljoa ehditä muuttaa. Tilanne on kieltämättä mielenkiintoinen moneltakin osin.
Tuossa Petteri Sihvosen tekemässä haastattelussa Westerlund mainitsee myös, että Torinon joukkueeseen tullaan valitsemaan vain sellaisia pelaajia, jotka ovat aiemmin pelanneet tällä Suomen systeemillä ja osaavat sen. Mieleeni tuli pari seikkaa. Mikä on sitten Sami Kapasen tilanne? Mies ei ole missään turnauksessa ollut Summasen tai Westerlundin alaisena. Tai mikä on Antti Miettisen tilanne? Voiko hän edes mahtua joukkueeseen? Muitakin mielenkiintoisia nimiä on. No, itse olen sitä mieltä, että Erkka tulee toki valitsemaan Sami Kapasen joukkueeseen, mikäli hän on halukas tulemaan mukaan.
Westerlundilla on tässä vaiheessa siis paljon miettimistä vielä Torinoa varten. Hänen tulee miettiä, mihin pyritään, millaisella riskillä ja mikä on realistinen tavoite. Huikean World Cupin jälkeen olympiakulta on periaatteessa ainoa tavoite, mutta tässä vaiheessa se ei Suomen osalta näytä kovinkaan todennäköiseltä. Mahdollinen se on kaikille huippumaille, mutta ainoana suosikkina voidaan pitää vain Kanadaa. Sen verran hyvin Kanada on viime vuosina dominoinut jääkiekkoturnauksia. Toisaalta Erkalla on myös vaikea tilanne miettiessään sitä, pitääkö jotain muutoksia tehdä? Tulokset EHT-turnauksista ja edellisistä MM-kisoista eivät ole kovinkaan hyviä, joten jotain tässä kait olisi tehtävä. Kelkka on siis vahvasti menossa ojaan. Nyt onkin olennaista kysyä, että onko järkevää yrittää pienillä muutoksilla ohjata kelkkaa oikeaan suuntaan vai tehdä suurempia uudistuksia ja yrittää kääntää kelkka kunnolla oikeaan suuntaan. Pienillä muutoksilla todennäköisesti ei ehditä kääntää kelkkaa tarpeeksi paljoa ennen Torinoa.
Tässä vaiheessa kuitenkin on pakko antaa Erkalle työrauha ja tukea koko olympiaprojektille. Minun mielestäni Westerlundin pitäisi tähdätä kultaan ja vaikka se ei onnistuisikaan, niin yrittänyt ei laiteta. Niinhän se sanonta menee.