Jotain arviotakin pelistä ja turnauksesta:
Ensimmäinen erä, kuten lainaamani kanadalaisfani totesi, meni täysin pilalle Henrikssonin takia, joka antoi suoraan sanottuna 2-3 täysin aiheetonta jäähyä venäläispelaajille. Kanada teki kolme maalia, ja peli näytti ratkenneelta. Kanada luonnollisesti hallitsi erää, koska pelasi melkein koko ajan ylivoimalla. Henrikssonin taktiikka oli varmistaa Kanadan voitto jo avauserässä lähettämällä venäläispelaaja toisensa jälkeen jäähyboksiin. Maksim Afinogenovin jäähy kuvasi asiaa parhaiten: Jokainen pystyi omin silmin toteamaan, että Afinogenov ei tehnyt tilanteessa yhtään mitään jäähyn arvoista.
Toisessa erässä Venäjä pääsi peliin mukaan, koska Henriksson oli ilmeisesti sitä mieltä, että ottelu oli jo ratkennut eikä venäläisiä enää tarvitse lähettää jäähyboksiin koko ajan. Venäjä kuitenkin tuli hienosti peliin mukaan, ja hallitsi erää täysin suvereenilla tavalla. Joukkueelle on annettava valtaisia tunnustus siitä, että vähintäänkin epäreilulla tavalla ja tuomarin "avustuksella" tullut 0-4 tappioasema ei lannistanut joukkuetta, vaan joukkue taisteli koko ajan antautumatta. Taistelusta oli palkintona kaksi kavennusmaalia. Peli pyöri Kanadan kenttäpäädyssä vinhaan ja kömpelöhköillä kanadalaispakeilla oli koko ajan vaikeuksia.
Kolmas erä noudatteli pitkälti samaa kaavaa. Ovetshkin kavensi tilanteeksi 3-4, ja tämän jälkeen Venäjällä oli useitakin tilaisuuksia vielä tasoittaa ottelu. Henriksson päätti tässä vaiheessa pistää pillinsä taskuun, mikä suosi eittämättä Kanadaa, joka kahvasi venäläispelaajia surutta.
Henriksson ratkaisi ottelun n. 10 minuuttia ennen ottelun loppua. Venäjän painostusjakson aikana Jevgeni Malkin pelasi kiekon hienosti Kanadan maalille, ja Kanadan puolustaja Regehr sulki kiekon hanskansa alle maalivahdin alueella. Jääkiekon sääntöjen mukaan Henrikssonilla ei pitänyt olla muuta mahdollisuutta kuin tuomita rangaistuslaukaus, mutta Henrikssonin venäläisiä kohtaan tuntema antipatia otti jälleen kerran voiton oikeudenmukaisuudesta, eikä hän tehnyt tuomarinvelvollisuuttaan. Venäjä menetti ansaitsemansa rangaistuslaukauksen - ei tuomarivirheeseen - vaan tuomarin tietoisella päätöksellä.
Vielä aivan lopussa Venäjä painosti, mutta loistavasti pelannut Brodeur kesti tulituksen.
Ottelusta kaiken tarpeellisen kertovat laukauset kohti maalia: 42-25 Venäjän eduksi. Tämä siitä huolimatta, että Venäjä pelasi käytännössä koko ensimmäisen erän alivoimalla! Ja tämä siitä huolimatta, että venäläispelaajat eivät yleisesti ole niin hanakoita ampumaan kuin kanadalaiset. Venäjä vei kamppailua käytännössä koko ajan, kun se sai pelata tasakentällisin. Korostan sanaa "sai".
Turnauksen pelillisesti paras joukkue joutui näin sille epäedullisten olosuhteiden vuoksi pronssiotteluun, jossa vastaan tulee Ruotsi.
Venäjän liiton on tehtävä ottelusta omat johtopäätöksensä. Protestin nostaminen on turhaa, mutta jatkossa liiton on tehtävä selväksi IIHF:ssä, että Hannu Henrikssonia ei enää koskaan saa päästää tuomitsemaan Venäjän ottelua arvoturnauksessa. Hienosti pelanneen joukkueen kannalta on liian iso tragedia, että turnausvoitto menee käsistä erotuomarin vuoksi, joka syystä tai toisesta ei voi olla puolueeton.
Olen silti tyytyväinen Venäjän turnaukseen. Joukkue on vähintään neljäs, mikä on oikeastaan enemmän kuin odotin tältä joukkueelta ennen turnausta. Mutta nälkä kasvaa syödessä, ja välierätappio oli pettymys. Näin omin silmin, että joukkue pelasi Kanadan tuossa ottelussa ulos. Kanadan, jossa pelasi 15 World-Cup pelaajaa! Joukkue olisi ollut mestaruuskelpoinen, ellei olisi käynyt kuten nyt kävi.
Mutta ensi vuonna uudestaan. Malkinit, Ovetshkinit ja kumppanit ovat taas vuoden vanhempia ja parempia. Otetaan se mestaruus silloin. Tänä vuonna mestaruuden tiellä oli vain yksi asia: ryssävihainen suomalaistuomari.