Hiffaan mitä tarkoitat, mutta itse olisin paljon enemmän huolissani siitä, jos joku kuvittelisi aidosti olevansa alienien kaappaamana omassa kotonaan, kuin siitä jos jollain on eri jumala kuin minulla.
Kirjoitin tuossa yllä
"Totta ollessaan tuo sisäinen kokemus mullistaisi käsityksemme universumista. Sama pätee sisäisiin kokemuksiin jumalista, enkeleistä, sieluista, keijuista, Ktulhusta yms yms yms. Toisin sanoen: Sisäiset kokemukset, jotka totta ollessaan esimerkiksi laittaisivat fysiikan lait uusiksi, kohtaavat täysin ymmärrettävästi ja itsestäänselvästi voimakasta halua selvittää, ovatko ne totta vai eivät."
Sivuutit tämän kommentissasi aika lailla kokonaan. Minua ei siis kiinnosta kenellä on mikäkin jumala, vaan se, onko mitään jumalia tai jumaliin verrattavia asioita olemassa vai ei. Jälleen siis alienin siittämäksi joutuminen ja jumalien olemassaolo ovat täysin rinnastettavia asioita:
Henkilöllä X on voimakas sisäinen kokemus alienien kaappaamaksi joutumisesta ja henkilöllä Y voimakas sisäinen kokemus jumalan olemassaolosta. Jos kumpi tahansa näistä sisäisistä kokemuksisa
on totta muuallakin kuin kokijan päässä, se mullistaisi käsityksemme universumista. Fysiikan lait menisivät uusiksi tai niitä tulisi lisää. Ei tuollaista asiaa voi vain sivuuttaa. Sen takia "miksi en vain saa rauhassa olla sitä mieltä, että kokemukseni on totta" ei yleensä riitä kyselijöille ja kyseenalaistajille, kun se väitetty kokemus mullistaisi totta ollessaan kertaheitolla kaiken, mitä tiedämme universumista ja olevan rakenteesta.
Jos se sisäinen kokemus olisi vaikkapa "minulla on peräpukamia", ketään ei varmaan kiinnostaisi, onko se totta vai ei.
Väärin. Silloin se nimenomaan lakkaisi olemasta uskonto, kun jokaikinen pystyisi todistamaan sen varmaksi katsomalla tilastoja.
Niin, se lakkaisi olemasta uskonto ja siitä tulisi tarun sijaan totta. Tästä olemme samaa mieltä. Vaikka onhan uskontoja kyllä perustettu ihan todellistenkin asioiden ja hahmojen ympärille, henkilökultit yms., kai niitäkin voi kutsua uskonnoiksi.
Tiedän että sanoit Stigulle, mutta mä en ainakaan ole missään kohtaa kiistänyt etteikö todistettuihin asioihin voisi uskoa. Se että uskoo 100% tieteeseen ja on kiinnostunut yksinomaan siitä, ei sulje pois sitä mahdollisuutta että kaikki mitä tiedämme, ei ehkä olekaan pelkästään ulkopuolisen silmin todistettavissa olevaa tietoa. Tieto ja tietoisuus ovat kaksi eri asiaa.
Kyllä kyllä, kaikki on mahdollista, periaatteessa. Tuossa kuvailemassasi ajattelussa on vain sellainen Afrikan kokoinen aukko, että tuolla periaatteella on pidettävä kaikkia maailman todentamattomissa olevia väitteitä uskottavina:
Sovitaan nyt hetkeksi, että kaikki mitä voidaan tietää ei ole tieteen, logiikan, todisteiden tai minkään muunkaan varmentamisen keinon avulla todistettavissa. Otetaan sitten kaikki henkimaailmaa, jumalia, yliluonnollista, metafyysistä jne. koskevat väitteet mitä on ikinä esitetty. Millä me nyt voidaan arvioida näiden väitteiden arvoa ja uskottavuutta verrattuna kaikkiin muihin väitteisiin, kun elämme tuon sinun kuvailemasi ajattelumallin mukaan?
Jos vastaus on "emme millään" tai "jokainen arvioi itse sisimmissään", silloinhan jokainen noista väitteistä on yhtä arvokas ja yhtä todennäköisesti totta. Tämä taas johtaisi moniin jatko-ongelmiin, kun näitä keskenään yhtä arvokkaita väitteitä alettaisiin käyttämään perusteluina esim. erilaisille politiikkatoimille tms. eikä niitä olisi mahdollista edes yrittää kumota tai arvioida, koska "kaikki mitä tiedämme, ei ehkä olekaan pelkästään ulkopuolisen silmin todistettavissa olevaa tietoa. Tieto ja tietoisuus ovat kaksi eri asiaa". Näet varmaan itsekin, mikä tuossa mättää?
Joko kaikki asiat ovat teoriassa varmennettavissa ja todistettavissa, tai sitten mikään ei ole. Jälkimmäinen vaihtoehto johtaisi siihen, että kaikki näkemykset, mielipiteet ja kokemukset olisivat yhtä arvokkaita, mikä taas johtaisi melko ikävään yhteiskuntaan, jollaisessa harva haluaisi elää.