Minulle ajatus siitä, että kuoltuani palaan samaan tilaan kuin ennen syntymääni, eli minua ei enää ole, ei ole sinänsä pelottava. Toki haluan elämäni jatkuvan mahdollisimman pitkään, mutta silti. Sen sijaan kristillinen ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä on kammottava. Joko äärimmäinen palkinto tai äärimmäinen rangaistus. Ja jakoperusteena usko tai sen puute! Jos uskoisin kristittyjen jumalan olemassaoloon, pitäisin häntä jo tälläkin perusteella äärimmäisen julmana.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Monihan pelkää tai vähintään vierastaa uskossa juuri tuota ajatusta, että "mitä jos uskon ja joudunkin silti kuoltuani helvettiin ja sieluni kärsii ikuisesti eikä pääse lepoon". Ihminen on siitä samalla sekä niin upea, että omalla tapaa pelottava otus että meillä todellakin on luonnostaan kyky ajatella asioista näin syvällisellä tasolla. Se on uskomaton lahja, jonka käyttäminen oikeisiin tarkoituksiin on ihmiselämän ultimaattinen haaste. Se että tuut jatkuvasti kyseenalaistetuksi uskosi takia, kuuluu vain osaksi prosessia ja sillon astuu kuvaan se, kuinka vahva uskosi todella on? Oletko valmiina luopumaan kaikesta mihin uskot sen perusteella, mitä sinulle sanotaan vai oletko päättänyt luottaa sisäiseen intuitioosi?
Usko vaatii omalla tapaa äärimmäistä rohkeutta ja sen puolesta joutuu jokainen uskovainen elämänsä varrella taistelemaan jollain tasolla. Itse uskon ja olen aina uskonut, että väkivalta ei ole ikinä ratkaisu mihinkään, vaan kommunikaatio sekä muiden elävien kunnioitus. Ainoa tilanne, jossa väkivalta on oikeutettua on jos joudut puolustamaan itseäsi ja rakkaitasi.
Enkä tarkoita tällä argumentilla, että kaikki ateistit olisivat pelkureita. Päinvastoin kuin uskovaiset, ateistit kuitenkin kokevat uskon lähinnä taakkana, jota ilman elämä on kaikin puolin helpompaa. Siksi he ovat päättäneet elää elämänsä ilman sellaista ja se vapaus heille suotakoon.
En ole missään nimessä ateisteja täällä tuomitsemassa puheillani maanrakoon ja sanomassa että "olet paha ihminen kun et usko!". Kyllä ateistikin voi olla sisältään todella hyvä ja upea ihminen. Mulle se käsitys uskosta vahvistaa tunnetta hyvästä ja pahasta ja auttaa erottamaan, milloin toimin oikein muita kohtaan, enkä pelkästään itseäni.
Olen alkanut kuolemaani miettimään ja toivon pystyväni sen tyylillä kohtaamaan, ei upeaa finaalia vaan rauhallisen, muita häiritsettömän nukahtamisen. En jaksa vaivautua kuolemaa pelkäämään, yritän toimitella, elää mahdollisimman vähän muita häiritsevänä, ehkä jonkinverran rakentavana ihmisnisäkkäänä tässä yhteiskunnassani. Elämäni ei ole kuitenkaan välietappi. Se on mitätön palanen ihmisnisäkkään historiaa. Samanlainen osa maailmanmenoa kuin västäräkin elämä sen maailmankuvassa.
Kun sanoit että olet alkanut kuolemaasi miettimään, niin toivottavasti et nyt kuitenkaan liikaa ole alkanut sitä miettimään, koska liika kuoleman miettiminen kadottaa äkkiä se tärkeimmän eli elämänilon ja halun elää, nähdä ja kokea! Sanoit myös "
toivon pystyväni sen tyylillä kohtaamaan", josta mulle heräsi sellanen fiilis, että sulla saattaa kuitenkin olla kuoleman suhteen vielä epävarmoja ajatuksia jossain mielesi sopukoissa. Toisaalta sekin on ihan luonnollista.
Västäräkin aivot eivät toimi alkuunkaan niin kehittyneellä tasolla kuin meidän ihmisten, joten ne eivät ole kykeneväisiä ajattelemaan maailmankaikkeutta läheskään niissä sfääreissä kuin ihminen. He ovat vain onnellisia saadessaan olla täällä ja elävät hetkessä kaikilla aisteillaan. Tästä syystä eläimiä tulisi kohdella välittäen ja ymmärtäen, aivan kuten ihmisiäkin. Se että leijona saattaa hyökätä afrikan erämaalla kimppuusi, ei johdu suinkaan siitä että tämä vihaisi sinua. Leijona on villieläin, joka elää täysin vaistojensa varassa ja jos astut tämän merkkaamalle reviirilleen, saattaa tämä kokea sinut uhkana. Ja kun eläin kokee toisen eläimen tai ihmisen itselleen uhkana, se puolustautuu. Leijona ei siis ikinä hyökkää ihmisen kimppuun ilkeyttään, vaan ainoastaan puolustaakseen reviiriään.
Jokainen elämä on palanen oman lajinsa historiaa tavalla tai toisella, muttei suinkaan mitätön! Välillä emme edes tiedosta sitä, kuinka paljon elämänvalintamme vaikuttavat myös muihin ympärillä eläviin, mutta niin se vain on että jokainen elämä; niin ihmisen, eläimen kuin luonnonkappaleenkin, on maailman näkökulmasta yhtä arvokas. Kaikki täällä oleva ja elävä on aikanaan merkittävä palanen historiaa.