Olin ilmeisesti tuolla
@mice mainitsemalla Neljännen sektorin keikalla, ja oli kyllä hyvä keikka - ihan vertailukelpoinen mihin tahansa Niskalaukauksen keikkaankin. Jos ei yleisön poissaoloa lasketa.
En epäile herrojen soittotaidon katoamista keikkatilanteissa, mutta Neljännen Sektorin biisit eivät vain enää puhutelleet millään lailla. Sama tilanne kuin jo Rautiaisen viimeisellä ns. soololevyllä, eli bändin nimi olisi voinut olla Valtteri Tynkkynen ja Neljäs Sektori, ei Timo Rautiainen ja Neljäs Sektori. NS-debyytin Kunnes elämä erottaa 11 kappaleesta Tynkkynen sävelsi seitsemän ja sanoitti kuusi (sekä tuotti levyn), lisäksi myös Jarkko Martikainen sanoitti pari. Mitkään YUP-sivuprojektit eivät kiinnosta, eikä ns. rautiaismaisuus erottunut Neljännen Sektorin levyillä juurikaan, niskalaukausmaisuudesta puhumattakaan.
En toki edellytäkään, että Rautiainen tekisi vuodesta toiseen samaa tai että hänen pitäisi muilla kokoonpanoilla tehdäkään ns. Niskis-tyyppistä materiaalia, ei tietenkään - kyse onkin vain siitä, että minua eivät kuulijana puhuttele nämä uudentyyliset kappaleet eivätkä Tynkkysen sävellykset ja sanoitukset. Koska minä en niistä saa mitään irti, niin en vaivaudu keikoillekaan vaikka sieltä saattaisi pari Niskalaukaus-kappaletta välillä tullakin.
Minusta artistien kuuluukin tehdä erilaista musiikkia uransa aikana ja päästä irti vanhoista maneereistaan ja tyyleistään, mutta myös kuulijoiden pitäisi osata päästää irti artisteista sen sijaan, että väkisin yrittäisi pitää vanhoista suosikkiartisteista kiinni sen takia, että vuosia sitten tietyt levyt tai biisit kolahtivat todella kovaa.
Minulla on mennyt vuosia siihen kehitykseen, että pystyn nykyisin toteamaan itselleni, että esimerkiksi vaikkapa Slayerin uusia levyjä ei tarvitse eikä kannata hankkia edes kannatus/nostalgiamielessä ja että Slayerin uudet levyt ovat pääsääntöisesti huonoa tai keskinkertaisen tukkoista jurnutusta, joita ei tarvitse puolustella sillä, että pari samaa bändin jäsentä on tehnyt maailman parhaita thrash-levyjä kuten Reign In Bloodin vuosikymmeniä sitten. Eikä bändikään enää ole sama: puolet kokoonpanosta on poissa tai kuollut ja loput ovat vanhoja leppoisia ukkoja soittamassa musiikkia, joka on pohjimmiltaan nuorten vihaisten miesten musiikkia. Toki minäkin olen muuttunut, eivät vain bändit ja muusikot: Enkä minäkään ole enää nuori vihainen mies vaan keski-ikäinen ukkomies, ei minun tarvitsekaan saada samasta musiikista samoja elämyksiä mitä nuorempana.