Ylen sivuilla ihan kattava juttu paluusta.
Saavat toki tehdä mitä haluavat, mutta yleisesti en kovin monesta comeback-paluusta ole jaksanut innostua, ja minusta monen hyvän bändin pitäisi ylipäätään osata lopettaa ja pysyä lopettaneena. Aika aikansa kutakin, vaikka minullekin Niskis oli omana aikanaan yksi merkittävimmistä senhetkisistä bändeistä. Rautiainen on myös sympaattinen kaveri, hänet monesti tavanneena toivotan hänelle kaikkea hyvää. Ei comeback-turneessa ja uudessa materiaalissa mitään vikaa sinänsä ole, se on tietysti eri asia olenko minä kasvanut musiikin kuuntelijana ja ihmisenä niin paljon, että uusio-Trio enää puhuttelisi siinä missä muutkaan comeback-projektit.
Ristiriitaiset tunnelmat. Todennäköisesti jos keikalle oikein innostuisin lähtemään (todennäköisesti ehkä Porispereen) niin vanhoja kolmen ekan levyn biisejähän minä sieltä toivoisin kuulevani, eli klassikot saisivat minut liikkeelle jos saisivat, kuten lähes kaikkien vanhojen "ukkobändien" keikoilla. Mutta riittääkö tämä sitten kumminkaan, kun takana ovat hyvät studioalbumit ja erittäin hyvät nuorempien aikojen muistot lukuisilta erinomaisilta Trio-keikoilta?
Myönnän kyllä innostuneeni esim. Carcassin paluusta ja keikasta Tuskassa koska en ollut bändiä koskaan ennen nähnyt, ja sielläkin vanhat biisit rullasivat mainiosti, mutta enpä ole alkuinnostuksen jälkeen bändin uuteen materiaaliin enää palannut. Sama juttu At The Gatesin kohdalla, jonka paluujäähyväiskiertue oli hyvä, mutta uutta levyä en ole jaksanut kuunnella. Menisikö sitten Trio Niskalaukauksenkin uusi levy samaa tietä?
Toisaalta levynteon osalta tuossa Ylen jutussa oli hyviä uutisia:
– Kitaristi Jari Huttuselta tulee demoja kuin Kalle Päätalolta kirjoja. Tavaraa tulee tietysti myös basisti-Nipalta (Nils Ursin) ja Petosalmen Jarkolta ja jonkun verran itseltänikin. Olen luvannut tehdä levylle loppuvirren ja hullu tavoitteeni on vastata koko levyn teksteistä.
Tämä kuulostaa paljon paremmalta kuin esimerkiksi Niskalaukauksen viimeisin studiolevy, johon Jarkko Martikainen tunki näppinsä paikoin niin syvälle, että osa biiseistä tuntui paikoin lähinnä YUP-sivuprojektilta (tosin ei niin pahasti kuin Rautiaisen ja erityisesti Neljännen Sektorin levyt, jälkimmäinen bändi oli muutenkin ns. täyttä paskaa). Vaikka Rajaportilla on todella hienojakin Martikaisen lyriikoita, niin mitä vähemmän levyllä on Valtteri Tynkkystä ja/tai Martikaista, sen parempi. Hienoa, jos Rautiainen itse uskaltautuu tääs kynäilemään sekä sanoituksia että myös säveltämään.
Tomi Tuomaalan saa toki ottaa sanoituksia tekemään, mutta Niskalaukaus-biisien sävellyskuninkuus on aina ollut Rautiaisella itsellään. Ensilevythän olivat pääosin hänen säveltämiään ja ne ovat ne parhaat levyt.