Vlad:in kirjoitukseen sen verran, että niiden Venäjän naapurimaiden, jotka kuuluivat ennen Neuvostoliittoon, tilanne on tietysti erilainen kuin Suomen. Venäjä ei käsittääkseni kuitenkaan ole hyökännyt niihin muuten kuin Naton laajenemisen uhatessa. Se on toiminyt siis ihan loogisesti. Huom! Looginen on eri sana kuin ymmärtäminen ja ymmärtäminen on eri kuin hyväksyminen.
Itse esim. ymmärrän erittäin hyvin Venäjää, USA:a, Israelia, Pohjois-Koreaa, Kiinaa, Saudi-Arabiaa, Irania ja monen muunkin maan toimintaa. Niiden toiminta on yleensä myös loogista. Toiminnan hyväksymisen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Mikäli Trump valitaan ja ukko toimii kuten nyt lupaa, uskoisin voivani sen jälkeen melko pitkälle myös hyväksyä heidän toiminnan.
Minäkin ymmärrän tiettyjen valtioiden (tai yhteisöiden tai ihmisten) toimia vaikka en hyväksyisikään niiden toimintaa - hyväksymisen ja ymmärtämisen problematiikka, moni kuvittelee ymmärtämisen tarkoittavan samaa kuin hyväksyminen - mitä se ei kuitenkaan ole.
Mutta aivan yhtälailla näiden ex. neuvostotasavaltojen toiminta on loogista ja ymmärrettävää, ne pyrkivät eroon Venäjän valtapiiristä, koska niillä on kokemusta siitä mitä Venäjän valtapiiriin joutumisesta seuraa - Venäjän etu ei ole välttämättä niiden etu, niiden etu toteutuu hyvin harvoin (jos koskaan) niiden ollessa Venäjän valtapiirissä. On siis äärimmäisen loogista pyrkiä eroon Venäjän valtapiiriin joutumisesta, se on myös äärimmäisen ymmärrettävä ratkaisu, koska siitä seuraa kovin harvoin - jos koskaan - mitään hyvää valtapiiriin joutuneelle maalle.
Lavrovin vaatimus Latvialle (ja voidaan käsittää laajemminkin tarkoittamaan ex. neuvostotasavaltoja) olla kiitollinen neuvostoajasta on - hmmm - absurdi ja se osoittaa kuinka nurinniskaisesti Moskovassa tilanne edelleen nähdään. Lavrov nosti esille meiden teollistamisen tjsp. (en muista tarkkaa sanamuotoa). Näiden maiden pitäisi siis olla tyytyväisiä sukupolvien miehityksestä, ihmisten joukkokyydityksistä Siperiaan ja Keski-Aasiaan, yhteiskuntien sulkemisesta ja siitä seuranneesta kehityksen pysähtymisestä ja takaperoistumisesta. Eräiltä osin kansanmurhastakin olettaen pitäisi olla suuressa kiitollisuudenvelassa neuvostoajalle.
Asiat on siis mahdollista ymmärtää - erittäin loogisesti vieläpä - useammaltakin kantilta tarkasteltuna, ja nyt kun Venäjä kulkee hyvin vahvasti samaa tietä, jota neuvostoaikoina kuljettiin, on erittäin ymmärrettävää ja loogisesti perusteltua Venäjän naapureiden ryhtyä valmistelemaan erilaisia turvallisuusratkaisuja, jolleivat jo ole niitä tehneet.
Mitä tulee Venäjän aggressioihin naapureihinsa ja/tai maihin jotka laskee kuuluvaksi valtapiiriinsä, Moldovan esimerkki 80-luvun lopulta alkaen ja etenkin 90-luvun alusta on varmasti monelle maalle varoitus siitä, mihin asetelma voi johtaa jos maan johdon ja venäläismielisen väestönosan välille syntyy konflikti. Samoin Tshetshenian sodat opettivat monia ex. neuvostotasavaltoja ja ne kokivat - aivan aidosti - Venäjän kasvavaksi uhaksi, maaksi joka pyrkii vaikuttamaan niiden harjoittamaan politiikkaan ja käyttää venäläisvähemmistöjä apunaan - osana vaikuttamiskeinoja (tuolloin sanaa hybridisotaa ei vielä käytetty, samasta toiminnasta kuitenkin on kyse). Niinpä monelle maalle oli erittäin loogista hakeutua entistä tiiviimmin kiinni läntiseen yhteisöön ja käytännössä ne maat, jotka tässä onnistuivat ovat nyt paremmassa turvassa kuin ne maat, jotka eivät aikanaan onnistuneet. Voidaan siis todeta perustellusti, että Baltian maiden ratkaisu oli ehdottoman oikea ja antaa niille suuremman turvallisuuspoliittisen liikkumavaran kuin muille ex. neuvostotasavalloille. Venäjä on luonut kaaosta ja separatismia lähialueillaan jo aikana ennen kuin maat ottivat puheeksi EU:n tai NATO:n - riitti, että pyrkivät tekemään itsenäistä Moskovasta erillistä politiikkaa.
Venäjällä voi olla, ja onkin intressejä, mutta yhtälailla sen tulisi kunnioittaa itsenäisten valtioiden tekemiä ratkaisuja pyrkimättä voimakeinoin kahlitsemaan niitä - ulottamalla voimakeinot aina sodankäyntiin saakka. Täten esim. Baltian maiden oma tahto ajaa Venäjän tahdon edelle, mitä tulee niiden omiin omaa turvallisuutta koskeviin ratkaisuihin - joihin ei kuulu offensiivisia toimia Venäjään. Ne saavat oman turvallisuutensa vuoksi perustellusti tehdä haluamansa turpo-ratkaisut, esim. NATO:on liittyminen on tällainen toimenpide, joka ei ole offensiivinen toimi vaan puolustuksellinen, kuten tiedetään NATO on puolustusliitto.
Samalla tavalla Suomella on oikeus (oikeastaan velvollisuus) tehdä Suomea parhaiten palvelevat turpo-ratkaisut, tärkein tekijä on se, miten ne hyödyttävät Suomea - sen pitää olla lähtöajatus, eikä sen, että ajatellaan "Moskova-lähtöisesti".
vlad