@vlad puhui Suomen tilanteesta 90-luvulla ja viittasi totuuskommission tarpeeseen. Idealistisessa maailmassa tällainen tietysti voisi olla mahdollista, mutta historia osoittaa, että yleensä tarvitaan pari sukupolvea väliin ikävien asioiden kaiveluun. Suomessa pystytään tällä hetkellä joten kuten tutkimaan 1918 -sotaa, ilman että keskustelu räjähtää, suomettumisen aika vaatii vielä odottelua.
On aivan selvä, että osa porukasta haluaisi ristiinnaulita suomettumisen ajan päättäjät ilman oikeudenkäyntiä. Kaikki tapahtuu kuitenkin ajan viitekehyksessä ja päätökset pitäisikin peilata laajeman historiantutkimuksen kautta. Suomen sodan jälkeinen aika on vielä liian lähelle tähän.
Ehdottomasti pitää ymmärtää, että silloisen politiikan ydin oli Suomen edun mukainen lähtökohtanaan aina syksyn -44 painajaismainen tilanne ja yksinjääminen voittoisan Stalinin kanssa. Mutta olen ymmärtänyt, että kun puhutaan "totuuskomissioista" ja vastaavista niin tarkoitetaan niitä aika räikeitäkin lieveilmiöitä, mitä etenkin 70-luvulla Kekkosen ikääntyessä ja sairautensa pahetessa alkoi yhä enemmän kerääntymään tämän reaalipoliittisen ytimen ympärille. Itse olen myös aika järkyttynyt Rentolan loistavasta Beljakov-operaation kuvauksesta, että aika lähellä karikkoa silloin seilasimme tilanteessa, jossa sen ei enää pitänyt olla mitenkään välttämätöntä tai tarpeellista.
Mietin sitä, että miksi Suomessa olisi epäonnistuttu totuuskomission tms. pitämisessä, suomettuneisuuden aikakauden läpikäynnissä - kuitenkin Afrikan mantereelta löytyy esimerkkejä siitä, että vaikeita asioita on onnistuttu perkaamaan läpi yhteiskunnallisen keskustelun ja eräänlaisten totuuskomissioiden kautta. Eikä tarkoituksena ole ollut, että jokainen ristiinnaulitaan - ei ole mieltä, että jokainen KGB:n yhteysmies tai Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan kuulunut olisi leimattu "ryssänkätyriksi".
Juontaako tämä kaikki sitten siitä, että perinnettä ei ole - on ennemminkin haudattu katkeroituneena kaikki kaunat ja vihat, sitten ne putkahtelevat esiin vielä sukupolvienkin kuluttua? Tyhmiähän me olemme...
Siinä
@mjr on oikeassa, ei olisi ollut mitään mieltä ruotia 40- ja 50-luvun tapahtumia, 60-lukua olisi jo sopinut käydä läpi mutta etenkin tämän totuuskomission kautta olisi pitänyt luodata läpi 70-luku ja 80-luku - purkaa ja perata tämä aikakausi ja käsitellä ne "
räikeät lieveilmiöt" ja se piilokorruptoituneisuus. Tietenkin jos tämä totuuskomissio päätettäisi pitää tällä vuosikymmenellä, olisi kaikella tapaa syytä ulottaa asioiden käsittely tähän aikaan saakka, avoimesti ja kiihkotta. (Josko meistä siihen on?)
Tavallaan siinä ei sitten ole mieltä, että asioita perataan tästä näkökulmasta vuosikymmenten kuluttua, tuolloin ongelmaksi tulee sitten se, että henkilö, jota käsitellään - jonka tekoja ruoditaan ei voi kertoa syytä sille "miksi". Syytösten tai epäilysten kohteena oleva henkilö ei voi puolustautua tai esittää omaa näkökulmaansa.
Se, että Neuvostoliiton vaikutusvallan kiemuroita, ryvettyneitä ja siihen voimakkaasti sotkeutuneita henkilöitä taustoineen ja syineen ei ole ruodittu koskaan läpi, saa aikaan tilanteen, että nämä samat henkilöt voivat olla (ja osa onkin) edelleen vallankahvassa ja taustalla olevat organisaatiot voivat edelleen kiristää ruuvia ja pitää tämän henkilön kytkettynä itseensä. Kenellä riittää tässä tilanteessa rohkeutta tehdä pesäeroa ja tulla esiin ja kertoa oma osansa tässä kuviossa? Kovin on raskas takka kuolevaiselle...
vlad