Salibandyketju

[Lapster]

joten yritän toimia J.Ruutuna, kettumaisena grynderinä.

Aiheutti iltateet näppikselle tuo lause varsinkin kun huomasin pituus/painosuhteen. Ei mitään henk.kohtaista hätrikki. :)

Niin joo, ja Prahassa kaytiin kanssa toissa vuonna sen aikaisen Cambridgen jengin kanssa. Olihan meilla mukana pari ringeria Ruotsista mutta myos brittiveskari ja kaksi brittilaituria. Olihan siina monella "sabamaasta" tulleella jengilla hymyt herkassa ensin kun nakivat jengin nimen ja maan. Mutta kylla ne hymyt siita sitten hyytyi. Ja hauskaakin oli koko rahalla

Selailtuani noita Czech Openin sivuja niin taisivat tällä kaudella eksoottisimmat olla Kanadasta ja Australiasta. Ainakin siellä oli australialainen lehtitoimittaja tekemässä juttua sinne kengruiden maahan.

 

[fat of the land]

, joten yritän toimia J.Ruutuna, kettumaisena grynderinä. Jotenkin pienestä koosta (172/55) huolimatta laitaväännöistä saan palloa pois joskus,

Ihan kuin meikäläinen joskus 18 kesäsenä, nyt lomien jälkeen kiloja on 85 ja sama pituus kun grynderi ruudulla, sori hätrikkillä :)
No kyllä se 55 kiloa sattuu jos vauhdilla tulee, tällaset läskit ei enään vauhdilla liikukkaan... :)

 

[Maglor]

Ite pelailen B-Junnuissa ja satunnaisesti käyn miesten II-divarijoukkueen kanssa treenaamassa silloin kun niillä ei ole toista maalivahtia paikalla. Eli ei siis sillä, että olisin pelitaidollani paikkaani ansainnut :).

 

[HABS #11]

Hyvä ketju! Salibandy on hieno laji ja liigasalibandy lähenee koko ajan harjoittelussa muita huippu-urheilulajeja. Parin vuoden sisällä tulee liigalisenssit ja toiminta muuttuu enemmän ammattimaiseksi. Kiekon tasoa ei tulla koskaan saavuttamaan (onneksi) ja tulevaisuudessakaan tuskin montaa pelaajaa suomessa saa elannon salibandystä.
Oma ura on muutama vuosi alasarjojen pelejä. Tehot varmaankin 0+3... Valmentajan hommia takana muutama vuosi ja nyt C-98 juniori joukkue.

 

[palle fontän]

Hyvä ketju! Salibandy on hieno laji ja liigasalibandy lähenee koko ajan harjoittelussa muita huippu-urheilulajeja. Parin vuoden sisällä tulee liigalisenssit ja toiminta muuttuu enemmän ammattimaiseksi. Kiekon tasoa ei tulla koskaan saavuttamaan (onneksi) ja tulevaisuudessakaan tuskin montaa pelaajaa suomessa saa elannon salibandystä.

Ongelmahan on oikeastaan siinä, että salibandy ei ole yleisölajina kovinkaan kiinnostava(lue: tylsää). Yleisö on ainakin pääkaupunkiseudulla käytännössä kokonaan lajin kanssa jollain tavalla muutenkin tekemisissä olevaa. Itse tulee jonkin verran liigapelejä paikan päällä katseltua, mutta käytännössä ainoastaan silloin, kun saan lipun ilmaiseksi.

 

[peruspata]

Minultakin löytyy Fat Pipe...mailakassi. Itse mailat ovat kyllä vahvasti Exeleitä. Vanhemmalla, Tigerilla on enää tunnearvoa, sain sen joskus 12-vuotiaana, ensimmäisenä kunnon mailana. Sitä aikaisemmat olivat JollyJumpereita, jotka olisivat sopineet paremmin verkon painoiksi.

Sen jälkeen ostin, myöskin Exelin, parhaalta kaveriltani. En muista sen tarkempaa merkkiä, mutta siinä oli valmiina sellainen nykyään kielletty kynsi lavan päässä. Merkkiä on vaikea muistaa, koska enää siitä mailasta on jäljellä se lapa. Ja sivumennen sanoen, hieman vaikeaa saada se kolmesenttinen (siis lavan ulkopuolella) varren pätkä sieltä sisältä pois. Se vaan katkesi, kun sen aika tuli. Ei silloin kukaan edes lyönyt siihen.

No, samalta kaverilta ostin opiskelijahintaan, 20 euroa, käytetyn Exel Oval Carbon CompositeShaftin. Tässä oli päähän tehtynä semmoinen kuppi, luulisin, että ei ihan sääntöjen puitteissa, mutta ei se kyllä paljon ylitykään. Se on rajatapaus.

Olen toistuvasti kuolannut Kalevan Prisman mailahyllyjen luona sitä semmoista valkoista/harmaata Fat Pipea, mutta olen tullut siihen tulokseen, että asiaan palataan, jos joudun jättämään veskarin hommat pois. Kai se vähän turhaa on ostaa kolmatta mailaa mailapussiin, jos pelaa maalissa.

 

[dali]

Ongelmahan on oikeastaan siinä, että salibandy ei ole yleisölajina kovinkaan kiinnostava(lue: tylsää). Yleisö on ainakin pääkaupunkiseudulla käytännössä kokonaan lajin kanssa jollain tavalla muutenkin tekemisissä olevaa. Itse tulee jonkin verran liigapelejä paikan päällä katseltua, mutta käytännössä ainoastaan silloin, kun saan lipun ilmaiseksi.

Mä olisin taas ihan eri linjoilla kuin sopuli. Salibandy ei tod. ole tylsä peli seurattavaksi katsomossakaan. Sarjatasosta riippumatta pelit ovat lähes poikkeuksetta viihdyttäviä. Liigassa näkee pelaajien huipputaitoa ja hiottua joukkuepeliä ja alasarjoissa näkee riemukuplameininkiä, jossa on sitä alkukantaista tekemisen riemua ja joskus jopa hyvää joukkuepeliäkin. Nyt tietysti puhun salibandya pelanneen ja pelejä nähneen suulla, enkä mihinkäs-sitä-tänään-lähtis-peruskuluttajan näkökulmasta.

Ehkä "peruskatsojien" puutteessa kyse on lähinnä siitä, että salibandy ei ole vielä noussut "suureksi" lajiksi, koska televisioinnit ovat rajoittuneet parin maaottelun lisäksi Urheilukanavan tarjontaan. Ehkä asenteet muuttuvat pikkuhiljaa ja suuri yleisö alkaa löytää saban. Eikös Nelonen aloita liigapelien televisioinnin tulevalla kaudella?

Ja aika tekee tässäkin asiassa tehtävänsä. Kunhan mennään 10-15 vuotta eteenpäin, on ns. salibandysukupolvi vallannut katsomot.

Toisaalta toivon, ettei salibandyliiga kasvaisi ja pöhöttyisi samanlaiseksi dinosaurukseksi kuin NHL tai pienemmässä mittakaavassa SM-liiga. Miten miä sen sanoisin...Ehkä paras vertailukohta on pesäpallo sen parhaimpina vuosina: harrastajapohja on laaja ja laji on iso juttu paikkakunnilla, joilla sitä harrastetaan. Vertailu on mielestäni osuva myös siksi, että sähly/salibandy on epävirallista kansallisurheilua.

edit. salibandy ei todellakaan, ja onneksi, elätä vielä pitkään aikaan kuin muutaman poikkeustapauksen. Toivottavasti homma pysyy tällaisena, niin seurojen ei tarvitse (ainakaan niin usein) tehdä ratkaisuja, joissa talous ajaa urheilullisuuden edelle. Nyt salibandy on nimenomaan urheilua, eikä työntekoon rinnastettavaa ansionhankintaa.

 

[Kuvernööri]

Salibandyn tulevaisuudenkuvia on tullut mietittyä usein. Dalin pointit olivat kuin omasta päästäni. Vie juuri sen kymmenkunta vuotta kun salibandysukupolvi (n. 85-syntyneet ja siitä eteenpäin) on perheellistä kuluttajamassaa ja valtaa katsomot. Samassa suhteessa myös liigan (ja ykkösen) taso kasvaa hurjasti, kun nämä 10-vuotiaasta asti harjoitelleet lyövät suurella joukolla läpi liigassa. Menee parikymmentä vuotta, kun salibandysukupolvi on yrityksissä vastuullisessa asemassa. Tällöin ehkä rahavirrat alkavat juosta säbän suuntaankin. Oma visio on se, että vuonna 2020 salibandyliigaa pelataan hyvissä halleissa n. 1000 katsojan edessä, pelaajien ollessa jonkinsortin puoliammattilaisia. Tämä olisi jo todella hienoa.

Tämän päivän keskimääräisen liigapelaajan osa ei ole mikään huikea. Pitää aika paljon rakastaa lajia. Fyrkkaa ei tule, kamat ilmaiseksi, reissut ilmaiseksi, lämmin safka pelireissulla, pitkät matkat, viikonloput kiinni, hyvin vähän julkisuutta ja paljon treenejä iltaisin. Divaripelaajan osuus on vielä kovempi. Kaikki tuo, huonommilla eduilla ja ei minkäänlaista näkyvyyttä tai yleisöä. Toivottavasti yleisö löytäisi mahd. pian säbäpeleihin.

Vielä haluaisin kysyä nyt esim. sopulilta, miksi salibandy on mielestäsi tylsää? Mitkä ovat ne elementit, jotka tekevät pelistä tylsää? Veikkaan jo etukäteen, että sanot "hidas" pelinrakentelu. Se on kuitenkin niin olennainen osa salibandyä ja erittäin taktista, taitoa, liikettä ja peliälyä vaativaa hommaa, että itse pelaajat saavat helvetin hyvät kiksit onnistuneesta päätyyn ja vetopaikalle pelaamisesta. Salibandy-yleisön mielestä se ei varmasti ole tylsää. Muutenhan pelin tempo on todella kova ja fyysisyyttäkin riittää, maaleja tulee ja ennenkaikkea kentällä nähdään mahtavaa taitoa.

Edittinä lisättäköön vielä visioni pelin tasoa nostavasta tekijästä. Nykyään liigajoukkueet ovat hyvin nuoria, koska kokeneita pelaajia on vähän. Kunhan säbäsukupolvi pääsee miehen ikään, nämä tuskin lopettavat ennen kolmenkympin ikää, koska ovat pelanneet koko ikänsä salibandyä. Nykyään kokeneet jyrät usein lopettavat tai siirtyvät jäähdyttelemään ennen kolmeakymppiä syystä tai toisesta (esim. Sami Strömsten). Kokeneet pelaajat lisäävät sikäli mielenkiintoa, että silloin "miehet pelaavat". Näinhän on jo Ruotsissa, katsokaapa hurrien pelejä joskus SVT:ltä tai tsekatkaa joukkueiden kokoonpanolistoja. Maajoukkueeseenkaan ei pojat mahdu, keski-ikä on lähellä kolmeakymppiä, toisin kuin Suomessa, jossa MJ-vastuunkantajat ovat n. 25-vuotiaita ja melko kokemattomia, lukuunottamatta Kohosta ja Lehtosta (hekin vain hieman vanhempia).

 

[Vteich]

Vielä haluaisin kysyä nyt esim. sopulilta, miksi salibandy on mielestäsi tylsää? Mitkä ovat ne elementit, jotka tekevät pelistä tylsää? Veikkaan jo etukäteen, että sanot "hidas" pelinrakentelu.

Itse olen pelannut salibandya, siis nimenomaan salibandya, sellaiset reilu 10 vuotta, sarjatasoina ollen kaikki junnujen SM-sarjat ja sittemmin eri divarit ja puulaakisarjat. Kuitenkaan ei vaan koskaan ole napannut liigapelit, ei millään tapaa. Pätee siis minuunkin, että kiva laji pelata, tylsä seurata. Mielestäni vika ei niinkään ole itse pelissä, vaan sitä ympäröivissä elementeissä, jotka vastaavasti esim. lätkässä kiehtovat. Tunne puuttuu ja kukaan pelaaja ei ole persoonallisuus (jollaiseksi en mitään Tähkääkään laske), kaikki on kuin seuraisi kliinistä versiota lätkästä. Nou tänks.

 

[TakapihanLemieux]

Kyllä salibandyssäkin persoonia on, esim. Oilersin Salutski kyllä tuo peliin väriä. Itse pidän salibandyn katsomisesta johtuen ainakin osittain sen olevan oma kilpalajini. Uskon sen olevan tavalliselle kuluttajalle osittain ainakin aluksi vain höntsäilyä ja tylsää, mutta sitä en ymmärrä kun jotkut väittävät ettei salibandy ole kunnon urheilua. Oma joukkueeni treenaa ainakin 5 kertaa viikossa ja kovaa mennään, tunnen myös itse olevani ns. kovassa kunnossa kun vertaa muihin saman ikäisiin. Uskon salibandyn menevän esim. suomifutiksen ohi viim. seuraavien 10 vuoden aikana.

 

[palle fontän]

Vielä haluaisin kysyä nyt esim. sopulilta, miksi salibandy on mielestäsi tylsää? Mitkä ovat ne elementit, jotka tekevät pelistä tylsää? Veikkaan jo etukäteen, että sanot "hidas" pelinrakentelu. Se on kuitenkin niin olennainen osa salibandyä ja erittäin taktista, taitoa, liikettä ja peliälyä vaativaa hommaa, että itse pelaajat saavat helvetin hyvät kiksit onnistuneesta päätyyn ja vetopaikalle pelaamisesta. Salibandy-yleisön mielestä se ei varmasti ole tylsää. Muutenhan pelin tempo on todella kova ja fyysisyyttäkin riittää, maaleja tulee ja ennenkaikkea kentällä nähdään mahtavaa taitoa.

Noh, on tuota säbää itsekin tullut tahkottua ihan tosissaan ja vieläkin muuten vaan, joten en ole objektiivinen sivustaseuraaja. Ei, en sado hidas pelin rakentelu, joten turhaan veikkailet. Tosin muutama vuosi takaperin oli vallalla varsinkin pleijareissa sellainen ylivarovainen taktiikka, jossa palloa pyriteltiin alakolmiossa loputtomasti, eikä toinen edes karvannut. Se oli kiinnostavaa kuin baseball. Nyt kun maalivahdille ei palloa saa enää pelata, on karvauskin kovempaa, joten tuosta on jo onneksi päästy eroon.

Miksi peli sitten on mielestäni tylsää. Salibandy on yllättävän vaikea laji. Kevyttä muovista palloa ei esim. tunne lavassa samalla tavalla kuin kiekkoa, joten pallo karkaa helposti, jos ei katse ole alhaalla. Tarkoitus on siis sanoa, että peli on vaikeampi kuin miltä se näyttää. Varsinkin katsojan, joka ei ole itse pelannut, on vaikea nähdä mikä on taitoa vaativaa ja mikä ei. Esim. omalla kohdallani Janne Tähkän arvostus on lähellä nollaa, sillä mies on todella yksipuolinen, eikä ole pysynyt mukana kasvaneessa fyysisyydessä ja tempossa. Lajiin vihkyitymättömän mielestä varmastikin hienoja kiemuroita.

Salibandy on vielä lasten kengissä. Liigassa on todella suuret taitoerot yksilöiden ja joukkueiden välillä. Liigapelaaja SSV:ssä tarkoittaa aivan eri asiaa, kuin esimerkiksi Hämeenlinnassa tai Jyväskylässä. Liigan huipun ja keskikastin välisessä ottelussa pelin rakentelussa ja pallon hallinnassa on niin huikea ero, että ei voi kuin ihmetellä. Tämä sama ero tulee esiin myös taktisella puolella, esimerkkinä vaikkapa oman pään pelin muutos sen jälkeen, kun palloa ei enää maalivahdille saanut pelata. Sitten kun jokaisella joukkueella alkaa löytymään kentällisiä, joissa yhteispeli ja taito on samaa luokkaa kuin SSV:n ykkösellä, alan minäkin ehkä peleissä viihtymään. Ruotsalainen liigasäbä on jo huomattavasti tasokkaampaa ja tasaisempaa, joten eiköhän tässä pikkuhiljaa perässä tulla.

Kuvernööriltä kysyn, että puhuiko Strömsten(mielestäni liigan paras pakki) mielestäsi millään tavalla asiaa, kun päätti lopettaa sen takia, että säbässä ei enää taito korostu liigassa? Joka vuosi lavat kolisevat enemmän ja enemmän vastakkain.

 

[Kuvernööri]

Hyviä kommentteja, tuo salibandyn persoonattomuus ja ottelutapahtumien "tylsyys" on ihan totta. Siihen en voi sanoa muuta, kuin että toivottavasti ajan myötä näkyvyys kasvaa ja saadaan enemmän "tähtikulttuuria". Onneksi jo esim. Joensuussa alkaa tätä vähän olla, pikkuskidit on nimmarien ja mailojen perässä matseissa. Tunnelmaa löytyy ja vastustajia psyykataan ihan kunnolla vaikka miten.

sampio, kyllähän Strömsten tuossa puhui asiaakin. Fyysisyys on lisääntynyt tosi paljon liigassa kun kovempaa kropalla ottamista on sallittu, mutta samalla on tullut myös mukaan tämä "etupuolelta" lyöminen. Kyllähän tämä mailalla rikkominen on tullut pelin fyysisyyden kasvaessa mukaan, eikä niitä oikein kitketä pois.

Tähkästä ainakin minun mielipiteeni eroaa. Loistava maalintekijä, jonka ylivoimaisesti paras ase on aivan järjetön laukaus. Fyysisyydessä Tähkä on huippuluokkaa, en ole vielä koskaan nähnyt että häneltä otettaisiin pallo pois kulmaväännössä ilman rikettä. Pallon suojaajana omaa luokkaansa ja kroppaa riittää. Kyllä se jalkakin mun mielestä ihan hyvin liikkuu. Tähkää arvioidessa kannattaa pitää mielessä se, että on olemassa syksy-Tähkä ja kevät-Tähkä, jotka eroavat toisistaan asenteen puolesta aika paljon.

Ja liigan tasoerot ovat aivan järkyttävät.

 

[palle fontän]

sampio, kyllähän Strömsten tuossa puhui asiaakin. Fyysisyys on lisääntynyt tosi paljon liigassa kun kovempaa kropalla ottamista on sallittu, mutta samalla on tullut myös mukaan tämä "etupuolelta" lyöminen. Kyllähän tämä mailalla rikkominen on tullut pelin fyysisyyden kasvaessa mukaan, eikä niitä oikein kitketä pois.

Moenoo sampio! :) Itseäni ei tuo kropalla ottaminen haittaa, siksi laitoinkin tuon kolisteluesimerkin tuohon. Tosin selkään saa nykyän ajaa aika lujaa, ja tuo vaikeuttaa pallon hallintaa melkoisesti.

Tähkästä ainakin minun mielipiteeni eroaa. Loistava maalintekijä, jonka ylivoimaisesti paras ase on aivan järjetön laukaus. Fyysisyydessä Tähkä on huippuluokkaa, en ole vielä koskaan nähnyt että häneltä otettaisiin pallo pois kulmaväännössä ilman rikettä. Pallon suojaajana omaa luokkaansa ja kroppaa riittää. Kyllä se jalkakin mun mielestä ihan hyvin liikkuu. Tähkää arvioidessa kannattaa pitää mielessä se, että on olemassa syksy-Tähkä ja kevät-Tähkä, jotka eroavat toisistaan asenteen puolesta aika paljon.

Jänkkään vieläkin. Tähkä ei mahtunut kunnolla kokoonpanoon SSV:ssä toissakauden pleijareissa. Mies pistettiin sivuun, ja pelikin alkoi luistamaan. Okei, olihan se maajoukkueessa. Ei tosin kentällä, vaan vetämässä rankkareita. Tähkän laukaus - se vaan vaatii liikaa aikaa ja jää liian usein ekaan jätkään. Onhan se ranne aivan karmea, mutta sillä koukulla pitääkin lähteä. Niin paljon joutuu mies antamaan tasoitusta syötöissä ym. tuon käyristyksen takia. En tarkoittanut, että Tähkä häviäisi fysiikassa. Yleinen fyysisyys on vaan kasvanut niin paljon, että yksilösuorituksia on vaikea tehdä, ja näihin yksilösuorituksiin Tähkän peli perustuu. Summattuna: Kun Tähkä saa pallon, niin kentällisen peli mielestäni pysähtyy. Se ei ole modernia salibandyä.

 

[Kuvernööri]

No joo, kyllä tuo SOPULIN tähkä-analyysi menee kohdalleen. Kentällisen peli hyvin usein pysähtyy Tähkän saadessa pallon. Vielä muutama vuosi sitten se ei ainakaan Josbassa playoffseissa haitannut, kun pelin pysähtymisen jälkeen heilahti verkko vastustajan päässä. SSVhen Täky ei sopinut ollenkaan, mutta aivan kuolematon Oilersin kaataminen välierissä "yliajalla" oli kuitenkin Jannen käsialaa. Mikä tekee Tähkästä arvokkaan pelaajan, on hänen kykynsä loistaa tärkeissä peleissä. Vastaavaan pystyy suomalaisista ainoastaan Mikke Järvi, muut hyytyvät viimeistään hurreja vastaan.

Kun tässä nyt on menty näköjään liigakeskusteluun niin kevennetään nyt hieman. Allekirjoittaneen mailahankinnat ovat menneet näköjään linjassa muiden kanssa. Ensiksi haettiin tavaratalosta Pro Stickin letkuvarsi, kaverit hommasi E10:n ja mä olin kateellinen. Sitten panostin ja ostin Exel Ovalin. Sitten panostin lisää ja ostin Exel Snowtigerin. Sitten kaveri antoi vanhan fättinsä ja sen jälkeen pelasin samalla mallilla melkein 10 vuotta. Älkää muuten koskaan ostako Blastia.

 

[hätrikki ||]

Aiheutti iltateet näppikselle tuo lause varsinkin kun huomasin pituus/painosuhteen. Ei mitään henk.kohtaista hätrikki. :)

Ihan kuin meikäläinen joskus 18 kesäsenä, nyt lomien jälkeen kiloja on 85 ja sama pituus kun grynderi ruudulla, sori hätrikkillä :)
No kyllä se 55 kiloa sattuu jos vauhdilla tulee, tällaset läskit ei enään vauhdilla liikukkaan... :)

Jees, kiitoksia kommenteista! =) Huumorilla mennään. Nyt oon kyl tosi pilkunviilaja, mitä fat of the land tarkotit tolla lauseella, (...sori hätrikkillä) ei avaudu näin kuumehoureissa...

Säbässä en oo pahemmin loukkaantunu, kerran pari mojovaa ilmalentoa perstaklauksista... Silmäklasit tosin hajosi kerran kun menin laitaan palloa haastamaan eräältä reilu 180 äijältä, hänen kyynärpäänsä osui vahingossa silmäkulmaan.

 

[Europoli]

Alasarjoissa (4 ->) fyysisyys on sitten mailanhakkaamista ja selkäänajelua paskojen tuomareiden ihmetellessä vierestä. Itselläni ei hermot kestäisi yhtäkään nelosdivaripeliä, nimimerkillä "pelkkiä vitosia ja käytösrangaistuksia".

Alasarjoissa pelit on kyllä aikamoista paskaa. Jäähyt tulevat jostain mailaanlyönneistä ja työntämisistä. Tai näin oli ainakin silloin, kun itte olin mukana lätkimässä. Tuomarit ei sitten anna todellisista rikkeistä, kuten pallottoman estämisistä tai sukille lyönneistä sitten mitään.

Alasarjoissa saadaan peleihin ne aloittelevat tuomarit. Näin se vain on. Vaikka juuri siellä IMHO tarvittaisiin nimenomaan niitä kokeneita tuomareita. On kohtuutonta syyttää tuomaria, joka viheltää ne pelit jotka hänelle asettelija suo, riittivät taidot tai ei. Jos tuomarit eivät miellytä, siitä kannattaa laittaa liittoon viestiä eikä vittuilla tuomarille. Itselläni on takana pillinvarressa kaksi kautta, ja kai mä olen jossain määrin hullu kun vieläkin aion jatkaa. Ei ole kovin kiitollista tämä homma. 17 euroa jostain miesten vitosen viheltämisestä on aika pieni korvaus siitä että saa kuunnella päänaukomista tunnin verran. Ihmetyttää kyllä näin dumarin näkökulmasta sekin että aikuiset äijät eivät osaa peleissä käyttäytyä. Aivan käsittämätöntä avautumista, huutelua, jaloille hakkaamista jne. ja jos annat jäähyn niin heti kuuluu aitiosta "ethän sä nyt vittu tosta voi kakkosta antaa??"

Tälläkin hetkellä alueellamme on tuomaripula, joka vuosi iso osa 1-2 vuotta viheltäneistä lopettaa. Isona syynä on se, että pelaajat ja valmentajat eivät anna tuomareiden kasvaa tehtäväänsä. Pelaajat tekevät kentällä virheitä - mikseivät tuomarit voi erehtyä ilman että joku kusipää alkaa huutaa homoa ja puusilmää?

 

[peruspata]

Mainiota keskustelua on tähän ketjuun tullut, juuri sitä toivoinkin. Tähän väliin laitan pienen muistelon menneisyydestä.

Asuinpaikkana oli Ulvila, vuosi jotain 1995 tai siinä lähituntumassa. Parin kaverin kanssa käytiin Urheilutalolla fanittamassa SBS Poria nousukarsinnoissa, vastassa oli joku joukkue Ahvenanmaalta, nimeä en juuri nyt pysty muistamaan. Ålandin pojista jäi erityisesti mieleen yksi inhokki, Hannes Öhman. Inhokin hänestä teki se, että hän kerta toisensa jälkeen jaksoi piestä meitä raukkoja. Tilastoja en löytänyt, mutta järjettömän hyvin Hannes oikeasti tuolloin(kin) pelasi. Ja onhan muutenkin kyseessä ihan maajoukkuepeluri. Mutta vieläkin muistan Hanneksen SBS Porin kaatamisesta. Myöhemmin tosin noustiin liigaan, mutta se visiitti oli turhan lyhyt.

Tuossa nousua yrittäneessä joukkueessa oli muuten näiden kavereitteni liikunnanopettaja Kyläsaaresta, joten meillähän oli sellaisina 10-12-vuotiaina pikkupoikina selkeä henkilökohtainen panoskin pelissä. Aivan mahtavaa oli myös jutustella porilaisten maalivahdin kanssa pelin jälkeen, kun hän tuli urheilutalolta pihalle. Pieniä muistoja, mutta en tiedä, miksi ovat tähän päivään asti säilyneet.

Tämä ei liittynyt kovin paljon edellä käytyyn keskusteluun, mutta suokaa anteeksi ja puolestani jatkakaa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan.

Kun tuossa avausviestissäni kerroin, notta meidän sählyvuorolla pelataan siististi, niin on tarkennettava, että todella yritämme välttää mailaan lyöntiä. Ja aika hyvin siinä olemme onnistuneetkin, ei niitä montaa iltaan tule. Samoin korkeat mailat pyrimme kitkemään pois. On maalista päin kiva seurata, kun pakit tekevät puhtaita pallonriistoja, siis oikeasti lyömättä mailaan. Muutenkin se oikein joukkueissa pelannut osasto on puolustuspäässä sen sorttista, että tilannetta seuratessa henkilökohtainen näppäryys välillä vihloo hiuksia.

On tämä vaan hieno laji kaiken kaikkiaan. Viime syksynä koin ensimmäisen kerran, miltä tuntuu nyrjäyttää nilkka kesken pelin. Toivottavasti niin ei käy enää ikinä, vaikka ei mennyt vielä edes pahasti. Yli kuukauden kesti, ennen kuin saattoi vaihtaa sellaisen ballerinamaisen sipsuttelun kunnon juoksuaskeliin.

 

[dali]

Alasarjoissa saadaan peleihin ne aloittelevat tuomarit. Näin se vain on. Vaikka juuri siellä IMHO tarvittaisiin nimenomaan niitä kokeneita tuomareita. On kohtuutonta syyttää tuomaria, joka viheltää ne pelit jotka hänelle asettelija suo, riittivät taidot tai ei. Jos tuomarit eivät miellytä, siitä kannattaa laittaa liittoon viestiä eikä vittuilla tuomarille. Itselläni on takana pillinvarressa kaksi kautta, ja kai mä olen jossain määrin hullu kun vieläkin aion jatkaa. Ei ole kovin kiitollista tämä homma. 17 euroa jostain miesten vitosen viheltämisestä on aika pieni korvaus siitä että saa kuunnella päänaukomista tunnin verran. Ihmetyttää kyllä näin dumarin näkökulmasta sekin että aikuiset äijät eivät osaa peleissä käyttäytyä. Aivan käsittämätöntä avautumista, huutelua, jaloille hakkaamista jne. ja jos annat jäähyn niin heti kuuluu aitiosta "ethän sä nyt vittu tosta voi kakkosta antaa??"

Tälläkin hetkellä alueellamme on tuomaripula, joka vuosi iso osa 1-2 vuotta viheltäneistä lopettaa. Isona syynä on se, että pelaajat ja valmentajat eivät anna tuomareiden kasvaa tehtäväänsä. Pelaajat tekevät kentällä virheitä - mikseivät tuomarit voi erehtyä ilman että joku kusipää alkaa huutaa homoa ja puusilmää?

Pelin tason arvostelua en halunnut kohdistaa mitenkään erityisesti tuomareihin. Syy tuohon huitelemiseen on selvä: Alasarjoissa pelaavat minunkaltaiset vähemmän lahjakkaat, joilla onnistunut ilmaveivi vaatii teollisuushallin ja jalkapallomaalin.

Mailaanlyönnit ovat rikkeistä niitä vähimpiä, samoin työntämiset. Sitä paitsi ne ovat jokseenki samanlainen ylitsepääsemätön vitsaus kuin koukkiminen lätkässä.

Ymmärrän myös, että tuomarit ovat divareissa aloittelevia, eikä silmä vielä näe kaikkea ja sen kanssa osaan kyllä elää. Ja dumarin homma on ihan paskaa, tiedän sen omien vähäisten kokemusten perusteella.

Mielestäni alasarjoissa voisi kuitenkin keskittyä enemmän noihin "pelin ulkopuolisiin" asioihin. Esimerkiksi: Toinen dumari voisi kattella vähän, mitä maalilla tapahtuu, kun pallo on kulmassa tai, miten yv-hyökkäyksessä toiseen aaltoon pyrkivää rapataan surutta.

Sarjapeleissä olen saanut yhden jäähyn. Tuli mailaanlyönnistä, kun löin pallon ilmasta oman maalin edestä helvettiin ja saatto napsahti vastustajan mailaan. Kysäisin tuomarilta, että mikä oli homman nimi. Tuomari vastasi, että olin jatkuvasti rikkonut, oli kuulema ainakin neljäs vastaava rike siinä erässä, vaikka olin tullut ekaa kertaa kentälle ehkä kymmenen sekuntia ennen tuota jäähyä ja juossut penkiltä suoraan maalille ;)

Sen kummemmin en ole tuomareille purnannut koskaan. Vitosdivarin pelit eivät ole sen arvoisia. Ehkä syynä on myös se, ettei siihen ole juurikaan ollut aihetta.

Tuomari on puusilmä, mutta ei pelaajillakaan aina ole auki muu kuin se ruskea pelisilmä :)

 

[Random Hero]

Ite pelailen B-Junnuissa ja satunnaisesti käyn miesten II-divarijoukkueen kanssa treenaamassa silloin kun niillä ei ole toista maalivahtia paikalla. Eli ei siis sillä, että olisin pelitaidollani paikkaani ansainnut :).

Lähes sama juttu minulla, paitsi pelaan C/B-junnuissa ja reenailen 5-divari joukkueen kanssa silloin kun paikalla ei ole toista kassaria..

 

[fat of the land]

Jees, kiitoksia kommenteista! =) Huumorilla mennään. Nyt oon kyl tosi pilkunviilaja, mitä fat of the land tarkotit tolla lauseella, (...sori hätrikkillä) ei avaudu näin kuumehoureissa...

Säbässä en oo pahemmin loukkaantunu, kerran pari mojovaa ilmalentoa perstaklauksista... Silmäklasit tosin hajosi kerran kun menin laitaan palloa haastamaan eräältä reilu 180 äijältä, hänen kyynärpäänsä osui vahingossa silmäkulmaan.

Kunhan hyvällä hengellä kuittailin tosta Ruutuvertauksesta.

Tähkästä:

Se että tähkä ei mahtunut joukkueeseen jossain vaiheessa, en nyt muista oliko SSV, johtui sponsorikiistoista.

Eli joukkueella oli sopimus fatpipen kanssa ja Tähkällä exelin kanssa (tai toisinpäin) ja sen takia missasi kauden.

Tähkähän on nimenomaan pallotaituri ja on muuten aika iso kaveri, siis pituudeltaan.
Se pysähtyminen pelissä välillä johtuu siitä että pakit ei uskalla mennä iholle kiinni Tähkään koska se on niin helkkarin ulottuva ja kova suojaamaan palloa.

Jos siihen hyppää kiinni niin huomaa ajaneensa ohi ja sitten heiluu verkko.

Ilman palloa Tähkä on sitten täysin hyödytön.

 

[Leon]

Onhan sitä ollut kaikenlaista, automurtoja ja pahoinpitelyjä. Alkoholiakin vedettiin porukalla. Mitäköhän niistäkin kavereista on tullut, liekö kaikki enää elossakaan. Mutta nykyään mä oon nelosdivariporukan ykkösmaalivahti. Mää pystyn sillä elättään itteni ja asiat on kunnossa.

Tai siis piti sanoa, että kaikki pelipaikat on käyty läpi ja tuomarinakin tuli oltua pari kautta. Lopulta akilleen kantapää päätti, että molarina se ura joskus päättyy. Eikä kovin moni joukkue huonokuntoisella jokapaikanhöylällä mitään tekisikään. Kuti on liian hidas ja epätarkka, lähtönopeus kuului sanavarastoon viimeksi 80-luvulla ja kädet on kuin Eesaun jalat. Pelisilmää sentään löytyy ja syötöt osuvat kohdalleen, jos aikaa ja tilaa on riittävästi. Eli siis normaalissa pelitilanteessa hätäri on oikea vaihtoehto.

Onneksi en kuitenkaan jalkavaivoista huolimatta lopettanut lajia, vaan hommasin molarinvarusteet ja rohkeasti reeneihin, vaikka arvelutti niin pirusti. Olen aina pitänyt molareita hiukan vähä-älyisinä ja vähintäänkin puolihulluina. Vaatii meinaan aika paljon rohkeutta heittää näppinsä mailaviidakkoon, tai sitten itsesuojeluvaistossa pitää olla puutteita. Joten sovin joukkoon oikein hyvin. Peliajan takia piti tehdä tosin seurasiirto, mutta en ole katunut. Peliaikaa piisaa ja porukka on hyvähenkinen ja taitava. Vanhoja ukkoja ollaan toki lähes kaikki ja melkein samalla porukalla vedetään divarin lisäksi M35-sarjaa.

 

[zamuel]

Salibandyyn liittyen tulevan kauden suurimpia tragedioita on tv-lähetysten siirtyminen maikkarille. Urheilukanavan pienellä budjetilla mutta suurella rakkaudella tuotetut lähetykset olivat mukavaa seurattavaa. Varsinkin vielä toissavuodella levottomia turinoinut selostajaparivaljakko Alkio-Saari oli viihdyttävä ja asiantunteva. Pelit olivat sopivasti perjantai-iltana. Vanhana setänä ei yleensä jaksanus lähteä viihteelle, joten lähetysaikakin oli kohdallaan. Kun kuuden aikoihin raahusti töistä kotiin, niin telkkarista alkoi sähly-lähestys kattavine ennakkoineen. Siinä oli mukava syödä jotain ja maistella olutta ja odotella saunan lämpiämistä. Nyt MTV raiskaa koko homman... Vaikka Urheilukanava ei varmaan houkutellut uusia ihmisiä salibandyn pariin, niin tuskin sitä tekee muutama kuppainen maikkarilaadulla toteutettu lähetyskään.

Oma pelaajaprofiili:
Itse olen äärimmäisen taitava, varma, kova, kokenut ja monipuolinen. Noiden perusominaisuuksien lisäksi olen jumalaisen hyvä maalintekijä, minulla on maaginen/maahisen pelisilmä ja olen ilmiömäinen syötönkatkoja... Kaiken muun hyvän lisäksi suoritustasoni säilyy samana ja peluuttaa voi millä paikalla tahansa. Tulos kun on aina sama, joko ylivarovaista puuhastelua tai hasardeja ja jäätymisiä. Liiton sarjoisssa on tullut hökellyttyä yhdeksän kautta vitosen ja kakkosdivarin välillä. Alkuaikojen aivottomasta juoksukoneesta olen muuttunut (hidastumisen takia) olmin näkökyvyllä pelikenttää tarkkailevaksi hyödyttömiä kärkikikkoja viljeleväksi hasardimieheksi.

 

[Grub]

Loistava ketju ja loistava peli. Salibandyn ja sählyn parissa on tullut vietettyä monta mahtavaa hetkeä. Ja onhan se yksi parhaimmista kuntoilumuodoista.
Kesken yläasteen vaihtui liikunnanopettaja, ja tämä uusi opettaja toi lajin koululle. Pian olikin pystyssä koulujoukkue, jonka kanssa tuli sitten pelailtua muutama peli ja osallistuttua turnauksiin, ihan kohtuullisella menestykselläkin. Yläasteen jälkeen sitten lukioon... aluksi pyörin paikallisen miesten alasarjaporukan mukana, kunnes sitten perustettiin kaveriporukka ja sen kanssa sitten sarjaan.

Tämän jälkeen onkin sitten pelaaminen loppunut moneksi vuodeksi, ensin intin takia, sitten tuli muutamaksi vuodeksi paikkakunnan vaihto, enkä sieltä sitten ketään kaveria löytänyt, joka olisi innostunut pelaamisesta... yksin vieraassa kaupungissa kun ei oikein tule lähdettyä mihinkään vieraaseen joukkueeseen, ja olisiko sitten laiskuuskin vaivannut itseäni, tiedä häntä.

Mutta into kentille on edelleen kova, eiköhän sitä aikaakin saisi järjestettyä... vaikka onkin tullut muutettua jälleen kotikaupunkiin, ei mitään sopivaa joukkuetta ole tullut vastaan. Tarkoituksena kuitenkin on, että kun sopiva joukkue löytyy, niin meikäläisen löytää jälleen salibandykentiltä. Pelinähän tuo on siinäkin mielessä loistava, että se on helppo aloittaa, eikä muutama välivuosikaan juurikaan haittaa, kun on joskus mailaa kädessä pitänyt. Nyt kun ei puhuta liigatasosta :).

Jaa niin, pelipaikkana on aina ollut hyökkääjä. Välillä laituri, välillä sentteri. Parhaimmillani joukkueen kantavia voimia, välillä joukkueen paskimpia :).

 

[stiflat]

Siirtomaksut

No niin, tarkoitus olisi siis siirtyä tuolla nelos/vitos divisioonassa toiseen
jengiin ja ajattelin ettei se nyt kovin iso homma ole, kesällähän tehdään
muutenkin jaot uusiksi.

No mitä vielä, Salibandyliitto vaatii netistä printatun siirtolomakkeen täyttöä
molemmilta jengien edustajilta, ja jotain helvetin kirjaamismaksua, joka on 1.9
jälkeen 50 euroa (!!!).

Kaikista myöhemmin kuin 31.8.2005 toimitetuista hakemuksista peritään
kirjaamismaksu, jonka suuruus määräytyy seuraavasti:
Siirrot seurojen välillä:
Pääsarjoihin 100 €
Muihin aikuisten sarjoihin 50 €

Voi helvetti sanon minä, kyse on jostain harrastelätkimisestä kavereiden
parissa ja vanhaa rahaa n.300 markkaa saa lätkäistä tiskiin että saa pelata
jossain muualla. Sitten alati kasvavat lisenssimaksut ja jostain pitäisi vielä
rahaa seuran omaankin jäsenmaksuun kaapia.
Nyt sitten pitäisi jotain seurojen yhdyshenkilöitä kaivella, joukkueista jossa
yleensä ei edes valmentajaa näy, saati sitten jotain muita virallisempia edustajia.

Eikö riittäisi että ilmoittaa liitolle että joukkue on vain vaihtunut. ...kirjaamismaksu, pah!

 

[Alex]

No mitä vielä, Salibandyliitto vaatii netistä printatun siirtolomakkeen täyttöä
molemmilta jengien edustajilta, ja jotain helvetin kirjaamismaksua, joka on 1.9
jälkeen 50 euroa (!!!).

Eikös siinä sanota, että vasta syyskuussa joutuu tämän maksamaan. Sitä ennen se maksu taisi olla 17€, jolla kerkiää vielä alkuviikon.