No, tuosta voi päätellä ettet esimerkiksi tiedä Keynesistä yhtään mitään.
Olen lukaissut useamman herran kirjoittaman teoksen. Keynes oli nero, monelta kantilta katsottuna hän uudisti taloustiedettä ja paransi käsitystämme kokonaiskysynnästä tavalla, joka auttaa nykyään hahmottamaan taloutta huomattavasti paremmin. Vaikka miehen premissi olikin monilta osin todistetustikin väärä (kokonaiskysyntä on liian kapea-alainen keino informatiivisesti ohjailla taloutta vrt. "näkymätön käsi") on hänellä ollut eittämättä suurin vaikutus siihen, miten nykyään taloutta tarkastellaan.
Itsehän en Keynesistä puhunut aikaisemmin mitään, vaan keynesiläisyydestä. Se, että itse rinnastat herran ja hänen nimissään olevan taloustieteen haaran kertoo ehkä enemmänkin siitä, ettet
sinä taida tietää herrasta kovinkaan paljoa. Keynesin ja keynesiläisyyden suhde on samankaltainen kuin Marxin ja marxismin, molempia on sittemmin niin tahallisesti kuin tahattomastikin käytetty aivan väärin ottaen huomioon miesten (jotka molemmat olivat neroja) kirjoitukset. Keynes tokaisi mm. Hayekista, että hän ajattelee taloudesta täysin samalla tavalla kuin ystävänsä, mutta hayekilaisuus ja keynesiläisyys nykypäivänä eroavat toisistaan kuin yö ja aamurusko.
Tietääkseni en ole marxisti,tokaisi Karl Marx aikoinaan ja vastusti suuresti nimeensä vannoneen SPD:n (silloinen Saksan sosiaalidemokraattinen puolue) ohjelmaa kirjoittaessaan, että sen pyrkimykset tasata tulonjakoa ovat tehottomia ja mielivaltaisia. Jos Keynes eläisi nykyään, hän kierisi tuskasta nähdessään mitä miehen nimissä on menty harjoittamaan.
Mitä sitten tulee sosiaaliliberalismiin niin se on ihan looginen jatkumo klassisesta liberalismista, jolla on vähän turhan abstrakti suhtautuminen ihmisluontoon: toki ideaalisessa maailmassa kohtuullisen rajoittamaton taloudellinen vapaus voisi toimia, mutta lyhytnäköisyytemme, aggressiomme ja ahneutemme (jotka eivät mihinkään ole muuttumassa) johtavat monopoleihin, suljettuihin eliitteihin ja pysyvästi epätasaiseen yhteiskunnalliseen pelikenttään (ei ole mikään ihme, että sosiaalinen liikkuvuus on paljon suurempaa Pohjoismaissa kuin anglosaksisen mallin maissa).
En jaksa kovinkaan syvällisesti avata, miksi käsityksesi on jokseenkin virheellinen (siitä voisi suositella vaikka kuinka montaa kirjaa alkaen ihan Marxista) mutta sanottakoon nyt vaikka että esim. totaalinen luokkayhteiskunta Ruotsi ei tue väitettäsi ollenkaan. Juu, tiedän ettei Ruotsin kutsuminen luokkayhteiskunnaksi sovi teidän sosiaalidemokratialle oodeja laulaville ollenkaan, mutta totuus on paljon imagoa karumpaa, mitä kansankotiin tulee. Totta kai jos kaikkea ajattelee materialistisesti, niin toisen maailmansodan aikaisen asekaupan tuottama kansanvarallisuus pitää jokseenkin tyytyväisenä.
Yksinkertaisesti sanottuna sosiaaliliberaalit argumentit liberalismia vastaan nojaavat paljon pelkästään uskomukseen - ei konkretiaan - siitä, että juuri valtiota ja keskusjohtoisuutta tarvittaisiin pitämään yllä ties mitä, vaikka on niin historiallisesti kuin empiirisesti ilmiselvää, että yksilönvapauksien maksimointi parantaa mm. talouden tehokkuutta ja vaurautta, onnellisuutta ja monia muita positiiviseksi koettuja asioita.
Tähän sisältyy vankka keynesiläinen talouskäsitys, jonka ongelma on se, että tästä näkökulmasta katsottuna unohdetaan koko talouden, työllisyyden ja kaupan merkitys ja keskitytään pelkästään kokonaiskysyntään. Juu, onhan se keynesiläisittäin hyvä asia ottaa helvetisti velkaa joka käytännössä on voittoa tuottavien ja palkkaa saavien ihmisten ja yritysten ennakkoverotusta ja rakentaa siltoja ja rakennuksia vailla todellista kysyntää. Keinotekoisen kysynnän luominen on aina tehotonta, eikä se pitkällä tähtäimellä palvele talouden mekanismeja, ellei sitten vihaa vaurautta ja hyvinvointia.
Niinistö on minusta hyvinkin puhdas sosiaali- ja arvoliberaali. Hän on huolissaan hyvinvointivaltion edellytyksistä, ei siitä että hyvinvointivaltio on olemassa. Itsekin sosiaaliliberaalina näen että meidän on ehdottomasti tehtävä suuria rakenneuudistuksia. Mutta sitä en ole muuttamassa, enkä uskoisi että Niinistökään on, että Suomessa kilpaillaan ensisijaisesti omilla kyvyillä kaikille avoimen korkealuokkaisen koulutuksen kautta eikä vanhemmilta tai esivanhemmilta perityn omaisuuden tai osattomuuden kautta.
Olen jokseenkin samoilla linjoilla kanssasi. Niinisö tosin on vain liberaali (turhaan käytät tuota sanakukkasta, jolla pyritään pönkittämään "oikeamielisten" itseriittoisuutta) jonka toimet valtiovarainministerinä vapauttivat Suomen taloutta enemmän kuin mitkään aikaisemmat vvm:t. Rakenneuudistuksissa on tärkeää, että verotusta ei nosteta ollenkaan, vaan 20% budjetista leikataan ja tämän jälkeen aletaan pienentämään Suomen julkista sektoria systemaattisesti niin, että veroaste olisi 20 prosentin tuntumassa. Valitettavasti näin ei tule käymään vaan paskaa kaadetaan lisää nuorison niskaan vastuuttoman hegemonian nimissä, jossa hyvinvointivaltioon tulee suhtautua kuin uskontoon. Minä en suhtaudu, vaan totean realiteetit tunnustaen, että se on paradoksi joka kaatuu omaan tehottomuuteensa.
Mutta jos näet että konservatismi on jotenkin mutkattomasti hyväksynyt niin poliittisen tasa-arvon (demokratian) kuin taloudellisen vapaudenkin korostamisen, ja että sosialismi on hyväksynyt sen, että markkinatalous ja porvarillinen demokratia ovat järjestelmämme perusta niin en oikein tajua, että miten voit olennaisesti kiistää sen, että ne ovat omaksuneet liberalismin perusperiaatteita, joita aikoinaan innokkaasti ja intensiivisesti vastustivat. Lienetkö jokin itävaltalainen libertaari, vai mikä on oma poliittinen ideologiasi?
Tietenkin ne ovat. Oikeisto oli läpi 1900-luvun leimallisesti liberaalikonservatiivia ja sosialistit menettivät suosionsa länsimaissa kiitos rautaesiripun takaa kuuluvien tuskanhuutojen, jolloin lähennyttiin kohti eurooppalaista hyvinvointivaltiokäsitystä eli sosiaaliliberalismia. Tämä on läpi historian haitannut niin työllisyyttä kuin kasvua, ja nyt velkaantumisen kiihtyessä se alkaa kiitos ikärakenteen murentua kokonaan. Näitä tosiasioita ei vain haluta tunnustaa, koska ne ovat niin helvetin ikäviä eivätkä kohtaa "kaikille kaikkea ja vielä enemmän" -ajattelua, jossa toisilta voidaan ottaa rajattomasti itselleen demokratian oikeuttamana. Olemme unohtaneet länsimaisuuden perusarvot kuvittelemalla nykyisen järjestelmämme kykenevän uusintamaan itsensä, tästä muuan Karl Marx kirjoitti kapitalismin kohdalla. Siinä missä kapitalismi kykenee uusintamaan itseään erittäin tehokkaasti, sekatalous ei, ja siksi olemme nyt korviamme myöten kusessa.
e. Itävaltalainen olen ehdottomasti, libertaari en ainakaan sen minarkiaan nojaavassa merkityksessä. Olen valmis hyväksymään maltillisen kansalaispalkan (lienee utopiaa, koska poliitikot ulvoisivat vaalilupauksina sen jatkuvaa nostoa vaaleista toiseen) ja palvelusetelein toteutetun koulutuksen ja terveydenhuollon. Jos siis minut pitäisi jotenkin määritellä, olen Milton Friedmaniin kallellaan oleva liberaali.